Paikallisuutiset

Deep Purplen legendaarinen laulaja-lauluntekijä Ian Gillan PS:n haastattelussa: "Yhtäkkiä huomaat, että loppu on lähempänä kuin alku"

Totta se edelleenkin on: Deep Purple esiintyy perjantaina 29. heinäkuuta Pietarsaaren Keskuskentällä. Yli sata miljoonaa levyä urallaan myyneen brittiläisen rokkibändin perustajajäsen-laulaja-sanoittajaIan Gillanilta löytyi viime lauantaina aikaa jutellauteliaalle suomalaistoimittajalle.

Gillan vastasi puhelimeen hotellista Saksan Lorrachissa, jossa bändi esiintyi sunnuntaina. Kohteliaisuuksien jälkeen on aika tykittää se suuri kysymys.

Ian Gillan, miten määrittelet Deep Purplen musiikin vuonna 2022?

Saksasta kantautuvan hiljaisuuden pituus pistää miettimään, että tulikohan kysyttyä tyhmiä. Vuonna 1945 syntynyt supertähti vastaa viimein minuutteja kestävällä pohdinnalla.

Yhtäkkiä huomaat, että loppu on lähempänä kuin alku. Se muuttaa näkökulmaa.

– Musiikki on kuin elämää ja kuvastaa sitä. Suurin muutos musiikissamme on ollut lyriikoissa. Kun elät elämääsi eteenpäin, niin alat katsoa asioita uusista näkökulmista.

– Yhtäkkiä huomaat, että loppu on lähempänä kuin alku. Kaikki eivät asiaa ehkä aktiivisesti tiedosta, mutta perspektiivi silti muuttuu.

– Nuorena olet kuolematon sikäli, että kuolema on jossain hyvin kaukana odottava hyvin hirvittävä asia. Mutta vanhempana alat arvostaa monia juttuja, joita aiemmin pidit itsestäänselvyyksinä.

Nopeista autoista, bilettämisestä ja mimmeistä kirjoitettuja lauluja syntyi Gillanin mukaan nuoruudessa sangen yksinkertaisesta syystä.

– Se, mikä on elämäsi realiteettia, tulee ulos lauluina.

Entä itse laulaminen, soittaminen ja esiintyminen?

– Tärkeintä on energia, ja sitä meiltä yhä löytyy yhtä paljon kuin ennenkin. Mutta siihen on tullut mukaan tiettyä sofistikoituneisuutta. Ja soittamisen osalta voi olla niinkin, että kun tulet vanhemmaksi, niin tulet paremmaksi. [Bändimme] jätkät harjoittelevat yhä tuntikausia joka päivä.

Neste ei saa päähän nousta, vaikka valtavassa rokkibändissä ollaan. Tai ehkä juuri siksi.

– Juju on siinä, ettet ihastu siihen miten taitava olet.

– Ja yksinkertaisuus on paras tie virtuoosimaisuuteen. Parhaat soundit syntyvät yksinkertaisille taustoille, oli kyse sitten folkista tai vaikka ison orkesterin musiikista.

Deep Purplen nykyinen vakiokokoonpano on Gillanin lisäksi rumpali Ian Paice (alkuperäisjäsen), basisti Roger Glover (alkuperäisjäsen), kosketinsoittaja Don Airey ja kitaristi Steve Morse. Simon McBride on viime aikoina tuurannut perhesyistä keikkailusta taukoa pitänyttä Morsea.

– Suurimmat muutokset ovat olleet luonnollisia muutoksia eli muutoksia [bändissä soittavissa] ihmisissä. Me muutumme ja se muuttaa musiikkiamme. Mutta energia ei ole muuttunut eikä vaihtunut mihinkään. Se ajaa meitä ja se on pakko olla, muuten ei ole mitään.

Gillan sanoo oppineensa paremmin säätelemään ja annostelemaan omaa lava- ja ilmaisuenergiaansa.

– Nuorempana saatoin antaa itsestäni liiankin paljon ensimmäisten biisien aikana.

Muutos ja energia, kyllä. Mutta muuttavatko vuosikymmenet myös sitä, miten Deep Purple tulkitsee omia vanhoja hittejään?

Tässä kohtaa tuntuu, että ystävällisesti ja huomaavaisesti jutteleva Ian Gillan aavistuksen närkästyy.

– Anteeksi, mutten oikein ymmärrä kysymystä.

Kysymyksellä tarkoitetaan sitä, että soittaako bändi esimerkiksi Smoke on the Waterin nykyään mahdollisimman samalla tavalla kuin silloin, kun laulu 1970-luvun alussa tehtiin.

– Kyllä, totta kai. Yleisö odottaa vanhojen biisien soivan samalla tavalla kuin aina aiemminkin.

Esimerkiksi Smoke on the Waterista on Gillanin näkökulmasta tullut vähintään yhtä paljon yleisön kuin bändin omaisuutta, siksi kikkailu saati uudet sovitukset eivät käy laatuun.

Uusia biisejä on tuoreimman pitkäsoittonsa viime vuonna julkaisseelta Deep Purplelta kuitenkin luvassa Pietarsaarenkin iltaan.

– Pari-kolme uutta biisiä ainakin soitamme.

Onko luvassa yllätyksiä?

– On, mutta jos kertoisin niistä, ne eivät olisi yllätyksiä.

Nuokin asiat joka tapauksessa pian selviävät Pietarsaaren Keskuskentällä.

Deep Purplella pitää kiirettä. Bändi soittaa tänään Saksassa, tiistaina festivaaleilla Ranskan Carcassonnessa, torstaina Tampereella ja perjantaina Pietarsaaressa. Ja heti seuraavana päivänä Keravalla.

– Ihan normimenoa, hyvin tuttua hommaa, Gillan kuittaa keikka-aikataulut.

Suomea hän kehuu brittiläisellä kohteliaisuudella, mutta tuntuu puheissa olevan takana tarkoitustakin.

– Suomalaisessa mentaliteetissa on jotain hienoa ja jotain, mikä erottaa sen muista Pohjoismaista. Olen aina ihaillut Suomea ja tulemme sinne hyvin mielellämme.

Gillan sanoo, ettei mitenkään voi muistaa kaikkia vuosien varrella vedettyjä tuhansia ja tuhansia keikkoja. Edes niitä, jotka on vedetty Suomessa.

– Mutta muistan, että soitimme 1980-luvulla [1987] Helsingissä jäähallissa.

Paljon on vettä virrannut niin Thamesissa kuin Pietarsaaren Rapakanaalissa sen jälkeen, kun lontoolaissyntyinen teinipoika nimeltä Ian Gillan nousi vuonna 1961 ensimmäistä kertaa lavalle Garth Rockett & The Moonshiners -yhtyeen kanssa.

Kuinka paljon jännitit silloin, ja koska viimeksi jännitit lavalla?

– En ole hermoillut esiintymistä koskaan. Energiaa ja virtaa voi ennen keikkaa olla liiankin paljon, mutta se on eri asia.

Deep Purplen lisäksi lavalle nousevat Pietarsaaren yksipäiväisessä Open Air -tapahtumassa myös omilla tavoillaan yhtä legendaariset Uriah Heep ja Accept. Mahtibändejä ja yleisöä lämmittelevät kotimaiset Uniklubi ja Cyan Kicks.