Ihmiset 

Kävelykadulle 30 vuotta täyteen: Kivetyksen naputtelu paikoilleen oli aikoinaan kovaa hommaa, mutta kovia olivat tekijätkin

Pietarsaari

Aloitetaan uutispommilla: Tänä vuonna kolmekymppisiään viettävää Pietarsaaren kävelykatua ei nykykuosissaan pitäisi olla enää edes olemassa.

Pietarsaaren Sanomat kertoi kymmenen vuotta sitten (25.5.2012) kaupungin virkamiestyöryhmän jo vuonna 2008 päättäneen, että "Kävelykatu pantaisiin viiden vuoden sisällä täysremonttiin". Vaihtoon oli mennyt muun muassa kadun pintamateriaali, joka oli "elinkaarensa päässä".

Uutinen näyttää hieman hymyilyttävänReijo Viinikkaa jaRisto Muittaria, jotka 1990-luvun alussa kaupungin miehinä olivat kyseistä yhä paikoillaan olevaa pintaa eli pienehköjä erivärisiä betonilaattoja paikoilleen asentamassa. Millaista hommaa tuo työ ja kävelykadun rakentaminen ylipäätään olivat?

– No kun työt Herrholminkadulta aloitettiin, niin ei oikein tarkasti tiedetty että kauanko se edes kestää.

– Eikö se parin vuoden projekti melkein ollut, Muittari tarkentaa.

Arkistolähteet tukevat muisteloita. Laatoitustyöt tehtiin työmaan valmistumisvuonna eli 1992.

Haastavinta koko työmaalla oli keskustan alta virranneiden vesimassojen hallinta.

– Sieltähän valtavista putkista virtasi koko ajan vesi ja lisäksi olivat pintavedet, viemärivedet ja kaikki. Se oli monimutkainen projekti, Muittari muistelee.

– Kun oltiin töissä Isollakadulla, niin tuli isoja rankkasateita. Vallit särkyivät, Viinikka jatkaa.

– Otto Malminkadulla Isollekadulle olevalla osalla jouduttiin paaluttamaan Irjalan talon kohdalla, siinä oli maa sellaista kosteaa savea. Eli isot paalut sinne ja poikkipuut ja rallit päälle. Se oli hyvin työläs homma, Muittari muotoilee.

– Meitä oli toki siinä isompi työporukka tekemässä, minä ja Reijohan oltiin mukana alusta loppuun, viimeiseen päivään saakka.

Virtaaviin vesiin liittyvien työvaiheiden miehet muistelevat olleen tarkkuutta vaativia ja vaarallisiakin. Permolta saakka keskustan alta syöksyneissä vesimassoissa oli voimaa ja vanhat putket saattoivat olla 1900-luvun alusta.

– Jos isoon putkeen olisi liukastunut, niin vesi olisi voinut viedä mukanaan. Se oli totista työtä.

Palataan kävelykadun teknisen toteutuksen näkyvimpään osaan eli laatoitukseen. Se muistetaan yhä hommana, joka puhutti.

– Syksyllä ysikaksi saatiin laatoitus valmiiksi, 5600 neliötä, Viinikka heittää ja hymyilee.

– Silmäpareja oli kyllä joka paikassa ja joskus kuulu vähän arvosteluakin, ettei olisi linja suora. Kommentoijat olivat usein vanhempia miehiä, jotka olivat joskus itsekin hommia tehneet, Muittari sanoo.

Miksi laatoitus on kestänyt, vaikka jo 16 vuotta sitten ennakoitiin uusimisen tarvetta? Reijo Viinikalla on kysymykseen selkeä vastaus.

– Se on kestänyt, koska siellä on asfalttikerros alla. Asfalttiin on tehty kaadot, jotta vesi ei siihen jää. Asfaltin päällä on sitten viisi senttiä tasoitushiekkaa ja siinä laatoitus päällä.

Itse laatoittamisen miehet sanovat olleen melko helppoa hommaa. Siis teknisesti helppoa, muuten kaikkea muuta.

– Risto ja minä ollaan kontittu tuo kävelykatu läpi moneen otteeseen, Viinikka huikkaa.

– Muistan hyvin, että jokaikinen ladontapäivän jälkeinen aamu olivat sormet aamuisin niin jäykät, etteivät meinanneet ollenkaan liikkua. Ensimmäiset puoli tuntia meni niin, että joutui ottamaan kivestä kaksin käsin kiinni, hän jatkaa.

– Kyllä se oli kovaa työtä ja hanskoja meni. Mutta oltiin nuoria vielä ja sinä varsinkin, komppaa Muittari Viinikan suuntaan nyökäten.

Millä mielellä miehet nyt kävelykatua katsovat ja sillä kulkevat? Tuliko siitä sellainen kuin fyysiset tekijät aikoinaan ajattelivat?

– Kyllähän katu on puiden kasvamisen myötä muuttunut parempaan suuntaan, Viinikka katsoo.

– Katu on kestänyt aikaa aika hyvin, Muittari sanoo.

Jonkin verran on kävelykadulta aikoinaan asioita lähtenytkin; kivipylväitä on jäänyt autojen alle ja Kaupunginhotellin lähettyvillä janoisia palvellutta vesipylvästäkään ei enää ole. Eipä taida koristepurossakaan enää vettä virrata.

Niin tai näin, niin kävelykatu on kolmekymppinen.

– Monet Jaakon päivät tämä on nähnyt. Lastenlapsille olen usein sanonut, että vaari on näitä tehnyt, Muittari herkistyy.

Lähdemme keskusteluhetken päätteeksi nappaamaan miehistä kuvan missäpä muualla kuin kävelykadulla. Sataa rankasti eikä kadulla ole vilskettä. Sydänkesä on silti jälleen tulossa ja Jaakon päivätkin.