maanantai 4.7.2022 | 06:15
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Päivyri

Aira Tiluksella on paljon vuosia elämässä ja elämää vuosissa: "Lääkäri lupasikin, että elän sata vuotta kun on niin hyvät geenit"

Pirkko Högkulla
Ti 24.5.2022 klo 15:30

Pietarsaari

Ei niin huonoa asiaa, ettei se olisi voitettavissa. Tämä asenne on kantanut Aira Tiluksen läpi pitkän elämän. Ajatuksen painoarvoa lisää se, kun niin sanoo hän, jonka ikämittariin on pyörähtänyt täydet sata vuotta.

Rauhalan Palvelukodissa kolmatta vuotta asustava Tilus vietti sadannetta syntymäpäiväänsä 17. huhtikuuta iloisin mielin ja elämään tyytyväisenä.

– Täällä on turva, lämpöä ja ruokaa. Marisemisen aihetta ei ole.

"Ei niin huonoa asiaa, ettei se olisi voitettavissa".

– Oikein tyytyväinen olen ylipäätään elämään.

Juhlahetkestä muistuttavat onnittelukortit huoneen pöydällä ja ikkunalaudalla. Hän on lähisukunsa ensimmäinen satavuotias.

– Lääkäri lupasikin, että elän sata vuotta kun on niin hyvät geenit. Ja lisäksi olen tällainen jäkyrä, tuumii Aira Tilus pilke silmässä.

Kysymykseen pitkän iän salaisuudesta Tilus tuumii, että täytyy pitää huoli itsestä, antaa tilaa toisellekin ja ottaa toinenkin huomioon, elää raitis elämä ilman tupakkaa ja alkoholia, ei turhia humputuksia, vaalia elämänmyönteisestä mieltä ja ottaa päivä kerrallaan.

– Syönyt olen aina kaikkea mikä on syötävää.

Lääkkeitä ei ole otettavana kun ei ole sairauksiakaan. Sydän on priimaa sorttia ja paineet ovat kohdallaan. Silmätippoja on ja kuulolaite. Käynti on käynyt verkkaiseksi ja jaloittelu tapahtuu rollaattorin kanssa.

Muisti keppostelee välillä eivätkä uudet asiat eivät oikein tartu mielen päälle. Mutta muistoja riittää ja niihin voi aina halutessaan matkata.

– Lapsuuden ja nuoruuden tuttavia ei juurikaan ole kun ovat jo nukkuneet pois. Se yksi huono puoli pitkään elämisessä on, ettei ikätovereita oikein ole.

Pieni torppa, pihassa kasvimaa, vähän kauempana maapalsta, joka oli perunalla, kuvailee Aira Tilus syntymä- ja lapsuudenkotiaan Himangalla.

Siellä kotitorpan peräkamarissa Lahdensuun kylässä hän näki päivänvalon Ojan perheen toisena lapsena keväällä vuonna 1922.

– Yhteensä meitä oli kuusi sisarusta. Jäljellä on enää nuorin ja minä.

Isä kuoli varhain, alle viisikymppisenä, ja Emmi-äiti jäi yksin kuuden alaikäisen lapsen kanssa.

– Vaatimattomasti eleltiin. Olihan sitä puutetta ja köyhyyttä, mutta niin oli useimmilla.

Elämään Aira Tilus ponnisti kansakoulupohjalta; ensin pikkukoulua kaksi vuotta, sitten toiset kaksi ylempiä luokkia, hän muistelee.

– Koulun jälkeen olin palveluksessa piikana pappilassa, opettajalla ja Uunilan maatalossa siihen asti kun mentiin Olavin kanssa naimisiin. Olavi oli minua päivän vanhempi.

Hääkellot soivat elokuussa 1943, jatkosodan aikaan. Himangalla asuessa perhe kasvoi kahdella pojalla, kolmas syntyi Pietarsaaressa.

Lastenlapsia on seitsemän ja lastenlastenlapsiakin tällä hetkellä kaksi.

Pietarsaareen muutettiin töiden perässä vuonna 1949, siis jo 73 vuotta sitten. Emmi-äiti seurasi mukana.

– Tai ensin tuli Olavi, sitten hetikohta muu perhe.

Aira Tilus muistelee miten kotiseutu oli jätettävä taakse paremman elämän toivossa kun töitä ei ollut kotiseudulla tarjolla.

– Pietarsaaressa oli töitä. Olavi sai kolmivuorotöitä Schaumannin massatehtaalta ja oli siellä melkein 40 vuotta. Asuntopula vaan oli kamala.

Ensin asuttiin venematkan päässä Tukkisaaressa, sitten Skatassa Kristiinankadulla ja vuonna 1951 Olavi Tilus rakensi perheelleen talon Kråkholmaan.

Säännöllinen tulo takasi paremman elämän ja kasvatti vaurautta vähitellen kun eleltiin nuukasti, ostettiin vain tarpeellinen eikä velkakauppaa tehty, kuvailee Aira Tilus selviytymisen eväitä.

Ompelimoa Aira Tilus alkoi pyörittää Kråkholmaan valmistuneessa omakotitalossa. Hän oli ollut ompelijanopissa ruokapalkalla jo Himangalla, ja opetteli nyt vielä kaavan mukaan ompelun kirjeopiston kurssin kautta.

Vaatteita syntyi naisille ja miehille vuosikymmenien ajan.

– Oli paljon korjaustöitä ja paikkaamista. Milloin isonnettiin ja taas pienennettiin.

Asiakkaita riittikin usein ruuhkaksi asti ja ompelukone surrasi välillä yötä päivää.

– Siihen Olavi ihmettelemään, että eikö voisi ottaa vain sen verran töitä, että ehtii päivällä tehdä, Aira Tilus naurahtaa.

Vuosiin mahtuu osuusliike Warman toimintaa ja matkustelua. Yhteisiä vapaahetkiä ilostuttivat viikon kohokohtana lauantaitanssit TT-hallilla.

Taakse katsoen Aira Tilus kokee, että parasta aikaa oli kun mentiin naimisiin ja perustettiin perhe. Kun kaikki oli vielä edessä.

Parasta aikaa oli kun mentiin naimisiin ja perustettiin perhe. Kun kaikki oli vielä edessä.

#