Paikallisuutiset

Taiteilija tahtoo avata katsojan tunnelukot – Tuija Palojärvi uskoo voivansa teoksillaan vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja muuttaa maailmaa paremmaksi

Kauhavalainen kuvataiteilijaTuija Palojärvi aloitti taiteen tekemisen maalaamalla kookkaita ja vahvoin siveltimenvedoin tehtyjä teoksia.

– Maalaukset olivat hyvinkin suuria, värikkäitä ja rohevia. Tuli sellainen vaihe, etten pystynyt enää maalaamaan kun olkapää meni. Löysin sitten jotain uutta, mikä veikin minut täysin. Nyt minulle ei enää riitä maalaaminen ilmaisukeinona, vaikka se osana mukana onkin, Palojärvi kertoo.

Hänen Epikriisi-näyttelynsä on esillä toukokuussa Pietarsaaren Tupakkamakasiinilla. Nykyinen sekatekniikka ja materiaalien kokeilu on lisännyt keinoja uusien töiden toteuttamiseksi.

Hyvä ja huomiota herättävä esimerkki on ripustettu heti näyttelysalin oviaukon viereiselle seinälle. Vanha uroshirven talja tuli Tuija Palojärveä vastaan kirpputorilla.

”Jos joku haukkuu pystyyn, tiedän että hän on tuntenut todella paljon, ja silloin tiedän onnistuneeni jossain.” Tuija Palojärvi Kuvataiteilija

– Tiesin heti, että tästä lähtee projekti. Kun sitä työstin, se löysikin tapahtumien kautta hyvin tärkeän paikan elämässäni sillä hetkellä.

Palojärvi oli ajamassa Kauhavalta Seinäjoelle syyspimeänä, sateisena aamuna, kun hän yhtäkkiä tajusi, että vasemmalta puolen hyppää valtavan suuri sarvipää tielle.

– Ehdin ajatella, että kuolen siihen. Löin jarrut pohjaan, kaikki tavarat lensivät autossa. Äkkiä tajusin, että hirvi on pikkuauton yläpuolella. Se hyppäsi autoni yli ja laskeutui sorkilleen toiselle puolelle, pysähtyi ja kääntyi hitaasti katsomaan minua. Puisti pari kertaa päätänsä ja jatkoi matkaa.

– Kiitin elämästäni hirveä siinä, että se teki sen loikan. Mutta tarina ei pääty siihen, Palojärvi kertoo.

Pari päivää myöhemmin hän kuuli, kuinka hirviporukan miehet kehuskelivat upean ja monipiikkisen hirven ampumisella. Palojärvi on eläinten puolestapuhuja ja vastustaa metsästystä.

– Tämä jo aloitettu työ alkoi elämään aivan toisella lailla. Sen nimi on ”Why, My Lord, you didn’t fly?” – miksi et lentänyt pakoon metsästäjiä?

Kierrätys on Tuija Palojärvelle taiteenkin tekemisen lähtökohta. Samoin luonnon- ja eläintensuojelu sekä sodanvastaisuus. Hän pitää taidetta yhtenä keinona vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja apuvälineenä pyrkimykselle muuttaa maailmaa paremmaksi.

Hän puhuu myös taiteen hyvinvointia edistävästä merkityksestä.

– Olen siitä itse hyvä esimerkki. Taide on auttanut minua hyvin paljon elämän varrella. Olen pitänyt myös maalauspiiriä eri ongelmista kärsiville ihmisille tavoitteena, että joku löytäisi tekemisestä jotain omaan elämäänsä. Kulttuurilla yleensäkin ja mukana olemisella on uskomaton vaikutus.

Palojärvi vierastaa itse esilläoloa. Hän sanookin toivovansa, että katsoja saisi hänen töidensä avulla jonkin tunnelukon auki tai muuten hyvä mielen.

– En kaipaa kehuja, vaan tykkään, että teoksestani sanotaan muutakin kuin että kyllä se on hieno. Jos joku haukkuu pystyyn, tiedän että hän on tuntenut todella paljon, ja silloin tiedän onnistuneeni jossain.

Vallaton värienkäyttö jäi aikanaan taakse. Nyt Tuija Palojärvi olisi ollut jälleen valmis ottamaan ne käyttöön, mutta raskaat ajat pandemian ja Ukrainan sodan muodossa ovat panneet hanttiin.

– Olen erityisherkkä ihminen, koen kaiken aika vahvasti. Kärsimystä en välttämättä pysty ottamaan vastaan, laitan tv:n kiinni ja lakkaan lukemasta. Paha olo tekee sen, että värit eivät tule ulos. Halua olisi kyllä, Palojärvi huokaa.

Epikriisi-näyttelyssä on myös kommentti Ukrainan sotaan. Tuija Palojärvi toivoo, että se ei jää pitkäikäiseksi – sodan loputtua sen saa hävittää.

Myös taide voi olla kiertävää. Palojärven töillä ei ole tarkoitustakaan kestää ikuisesti, vaan silläkin on oma aikansa.