Paikallisuutiset

Kuka uskalsi ryhtyä ompelemaan? Työväenopiston kevätnäyttelyssä mitattiin rohkeuttakin

Hamid Alsaedin jaMohamad Waelin suomen kielen kurssi sai maanantaiaamuna räväkän käänteen, kun kurssilaiset vietiin tutustumaan Pietarsaaren suomenkielisen työväenopiston kevätnäyttelyyn.

Wael kertoi olleensa kurssilla nyt kolme kuukautta ja ymmärtävänsä suomea jo jonkin verran, vaikka kieli vaikealta tuntuukin. Suomen puhuminenkin häneltä luonnistuu sanoja peräkkäin -periaatteella jo siihen malliin, että kommentti tuntuu turhan vaatimattomalta.

Alsaedi puolestaan kunnostautui rohkeudella, jollaista toimittajalta oli juuri hetkeä aiemmin jäänyt esittämättä. Hän nimittäin uskalsi tarrata ompelukoneeseen ja ryhtyä tekemään solmuhuivia, vaikka otteista näki, ettei tälläkään miehellä tainnut suurempaa kokemusta moisesta laitteesta olla.

Kyse oli taito- ja taideaineiden kurssien näyttelyyn liittyneestä tee se itse -työpajasta, jossa kuka tahansa saattoi lahjoitusmateriaaleista ommella solmuhuivin ohjatussa työpajassa. Laajemmin huivitoiminta linkittyy työväenopiston harjoittamaan hyväntekeväisyyteen, jonka myötä on kehittyviin maihin lahjoitettu jo yli 50 ompelukonetta.

– Hyvä, mutta älä vedä kangasta, neuvoi työpajaa pitänytKyllikki Kallio Hamid Alsaedia, kun tämä oli toimeen ryhtynyt.

Kallio kertoi olleensa vuosien mittaan mukana monilla opiston kursseilla. Huivin ompelemisen hän kehui olevan hyvin helppoa, kunhan asiaan uskaltaa tarttua.

Hamid siis sai itse tekemänsä huivin, toimittaja Kyllikin valmistaman.

Tee se itse -työpajan vieressä oli (näyttely oli avoinna 23.-25.4.) näytillä hopeakoruja, jotka ovat valmistuneet tien toisella puolella Etelänummen koulun teknisen työn tilassa. Niiden jälkeen taas saattoi katseellaan nauttia Jari Hangassalon vetämän lasitaiteen kurssin osanottajien taidonnäytteistä.

Ja niin edelleen. Lehtijuttu ei riitä kuvaamaan sitä omin käsin tekemisen ja luovuuden tykitystä, joka työväenopiston paljon nähneiden seinien sisältä kahden vuoden koronatauon jälkeen löytyi. Vaikka kursseja onkin kyetty järjestämään, niin kurssinäyttelyt vitsaus esti vuosina 2020 ja 2021.

Työväenopiston tekstiilityönopettajaAnne Hepomäki näkee, että korona-ajan haasteet ovat paljon opettaneetkin eikä läheskään kaikki ole negatiivista. .

– On jäänyt paljon hyvääkin. Kun olemme kädentaitojen osalta pystyneet sen ensimmäisen kevään jälkeen jatkamaan, niin se on ollut monelle ihmiselle todella tärkeä henkireikä. Ja [pandemian vuoksi] pois jääneetkin ihmiset ovat nyt tulleet kertomaan, että ovat tajunneet, kuinka tärkeää tämä on.

– Ollaanhan me oltu todella varovaisia. Olen kaikkien ompelutuntien jälkeen esimerkiksi desinfioinut kaikki koneet, Hepomäki kertoo.

Kun näyttelykierrosta jatkaa, päätyy kuin väkisin vielä posliinimaalaustöiden huoneeseen jaTerttu Kankaansyrjän juttusille. Alan grand old ladylta pitää kysyä, että mitä jos kiinnostaisi posliinimaalaus aloittaa, mutta ei oikein tohdi.

– Me kaikki osaamme kaikkea jos vain haluamme, näin on. Innostus tässä itse kullakin on taustalla, vaikkei mitään ole aluksi osannutkaan. Tervetuloa vaan seuraavalle kurssille.

Terttu itse jaksoi aikoinaan pistää harrastukselle aikansa hanttiin, turhaan.

– Vuonna 1969 alkoi oma harrastamiseni työväenopistolla. Se oli minulle aluksi hirveän vaikeaa ja sanoin, etten osaa tällaista ollenkaan. Mutta minulla oli kun Vestanpoossa asuttiin sellainen vanha tuttu, jolle sanoin, että älä tule minua hakemaan [kurssille], en minä sinne lähde, mutta joka maanantai hän tuli. Ja tässä ollaan.

– Ja mitä enempi tätä harrastaa, sitä enemmän tämä alkaa kiinnostaa.