maanantai 6.12.2021 | 20:16
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kokkola Material Weekilla esiteltiin vaihtoehtoja turvetuotannolle: suobiomassaa voidaan jalostaa ja suonpohjille on olemassa muita käyttömuotoja

To 18.11.2021 klo 18:00

Tapio Lehtinen

Energiaturpeen tuotanto vähenee, ja Suomessa etsitään suobiomassalle ja suonpohjille uusia käyttömuotoja. Aihe nostettiin esille myös Kokkola Material Weekin BioKokkola-tapahtumassa kaupungintalolla.

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) tutkija Juha Ovaskainen esitteli soihin ja suobiomassoihin liittyvän tutkimuksen suuntausta määritteleviä trendejä.

– Näitä ovat ilmastonmuutos, ekologinen monimuotoisuus ja soiden käyttö, sekä suobiomassapohjaisten jalosteiden raaka-ainetarve ja jalostusmahdollisuudet, sanoi Ovaskainen.

Asialle pitää tehdä jotakin, koska jäännösturpeesta vapautuu hiilidioksidia.

Luken erikoistutkija Paula Jylhä

Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) tutkija Juha Ovaskainen.
Clas-Olav Slotte

Suobiomassoista kehitettävät jalosteet voidaan jakaa sekä prosessimenetelmän että käyttötarkoituksen mukaisesti. Suobiomassoista voidaan jalostaa esimerkiksi eläintenrehua, maanparannusmateriaalia, lääkehiiltä, sekä elintarvike- ja terveystuotteita.

Metsissä ja soilla kasvavia rahkasammalia, niiden ominaisuuksia ja käyttöä on tutkittu laajasti. Turpeelle on olemassa oma kotimainen ja kansainvälinen sääntelyjärjestelmänsä, mutta rahkasammaleelta nämä vielä puuttuvat.

– Ministeriössä on tällä hetkellä työryhmä, jonka tehtävänä on pohtia sääntelyn selkeyttämistä sekä selvittää, tarvitaanko rahkasammaleen keruutoimintaan ympäristölupaa ja minkä tasoista ohjausta se vaatii, sanoi Ovaskainen.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkijan Paula Jylhän esitelmän aiheena oli suopohjien uudet käyttömuodot.

Turvetuotantoalueen jälkikäytöllä tarkoitetaan turvetuotannon jälkeistä uutta maankäyttöä. Aihe on ajankohtainen, koska hallitusohjelman mukaan turpeen energiakäytön tulee vähintään puolittua vuoteen 2030 mennessä.

– Turpeen käyttöä ei kielletä, mutta se tehdään verotuksella kannattamattomaksi liiketoiminnaksi, minkä lisäksi turpeesta luopumista on vauhdittanut päästöoikeuden hinnan nousu, kertoi Jylhä.

Fakta

Turpeesta eroon

Hallitusohjelman mukaan turpeen energiakäytön tulee vähintään puolittua vuoteen 2030 mennessä.

Turpeen energiakäyttö on vähentynyt niin, että tällä tasolla oltaisiin arviolta jo ensi vuonna.

Vuoteen 2025 mennessä vähennys olisi jo 70 prosenttia vuoden 2018 tasosta.

Lähde: Valtioneuvosto

Turvemaille on löydettävä muita käyttömuotoja. Suonpohja on puhdasta kasvumaata, joten sen hyödyntäminen on mahdollista monella eri tavalla. Jälkikäyttömuotoja on useita erilaisia kuten maatalous, metsätalous, kosteikkoviljely, soistaminen ja kosteikot. Lisäksi suopohjaa voidaan käyttää tuulipuistoina, varastoalueina tai tulvasuojelualtaina.

– Metsitys on yleisin käyttömuoto, koska energia- ja ainespuulle on valmiit markkinat, sanoi Jylhä.

Suolle sopivat jälkikäyttömuodot riippuvat sen pohjasta ja jäljellä olevan turpeen määrästä.

– Asialle pitää tehdä jotakin, koska jäännösturpeesta vapautuu hiilidioksidia. Avoimesta pölisevästä pinnasta voi siirtyä humusta ja ravinteita vesistöihin.

Oulun yliopiston rehtori Davide Bergna, Luken erikoistutkija Paula Jylhä ja GTK:n tutkija Juha Ovaskainen.
Clas-Olav Slotte

Suomessa on otettu turvetuotannon käyttöön noin 120 000 hehtaaria. Turvetuotannosta on tähän mennessä poistunut yli puolet. Vuonna 2019 jäljellä oli noin 52 000 hehtaaria.

– Sen jälkeen määrä on vähentynyt edelleen, kertoi Jylhä, joka on tehnyt kannattavuuslaskelmia suopohjalla viljeltävästä pajusta ja hieskoivusta yhdessä tutkija Lasse Aron kanssa.

Suomen pajunviljelyn pinta-alaa ei tiedetä tarkasti. Energiapajun viljelylle haettiin tukea vuosina 2015‒2020 aikana yhteensä noin 160 hehtaarille,

Hieskoivu puolestaan ei tiheikkönä kasvatettuna hyödy juurikaan harventamisesta. Se vain laitetaan sileäksi parinkymmenen vuoden välein. Lukessa tutkitaan myös pajun käyttöä hakkeena, koska siinä on antimikrobisia ominaisuuksia.

Jylhä mainitsi myös useita kasveja, jotka mahdollisesti sopivat kosteikkoviljelyyn. Näitä ovat muun muassa osmankäämi, järviruoko, ruokohelpi, karpalo ja rahkasammal.

– Voi kuitenkin kulua pitkä aika ennen kuin voidaan puhua bisneksestä, toteaa Jylhä.

Turvetuotannosta luopuville yrittäjille valmistellaan luopumispakettia ja lämpölaitosten pienimuotoista turpeen polton verotusta helpotetaan.

#