Kulttuuri

Pietarsaaren Näyttämön Juurihoidon teatteriarvio: "Älykästä ja viihdyttävää teatteria – huumorin kautta elämän suuriin totuuksiin"

Ensimmäinen hyväntuulen puuska tuli jo Palokunnantalon ovella. Meitä on paljon! Tämä ensi-ilta esitetään täydelle salille. Juurihoitoa on odotettu vuoden ja tilaisuudesta moikata tuttuja on vielä kauemmin.

Juurihoidon tekeminen on kestänyt tuskastuttavan kauan. En yhtään osaa arvioida, miten vuoden kypsytysaika on esitykseen vaikuttanut. Ehkä ensi-illan jännitys oli esityksestä poissa.

Miika Nousiaisen teksti on hulvatonta tykitystä. Huumorin kautta edetään mutta samalla lauotaan täysi laidallinen suuria elämän totuuksia. Kaikki alkaa siitä, että mies menee hammaslääkäriin, jolla on sama sukunimi kuin itsellä.

Nimi ei vielä todista mitään, mutta hammaskaluston nähtyään lekuri tietää, että veljeksiä ollaan. Alkaa juurien kieltäminen ja sitten niiden raivoisa etsiminen.

Nuoruudessaan nopealiikkeisen isän aikaansaannosten selvittäminen lennättää jälkikasvua mantereelta toiselle. Perheenyhdistäminen vaatii kekseliäisyyttä ja vähän rahaakin.

Vanhat tekijät Sauli Isokoski ja Harri Kaltiala vetävät pääroolit. Myös Marina Luomalalla on vaativa rooli yllättäen löytyvänä siskona ja malmölaisena perheenemäntänä. Näitä veljeksiä ja niitten siskoa on helppo katsella ja kuunnella. Näyttämö tuntuu olevan heille toinen koti. Sitä en ikinä opi ymmärtämään, miten joku oppii ulkoa näin tolkuttoman määrän vuorosanoja.

Muut viisi näyttelijää muuntautuvat roolista toiseen. Mervi Soini vaihtuu sujuvasti lieksalaisesta eläkeläisestä thaimaalaiseksi hotellisiivoojaksi. Paula Löija on parhaimmillaan, kun tietää saavansa kuolla hyvähampaisena.

Marja-Liisa Granberg on kelpo hammaslääkärin apulainen sekä Suomessa että Thaimaassa. Kari Jämsän rooli poikien setänä kertoo, että vanhoja ollaan mutta vielä iskussa. Stefan Sandin solahtaa sujuvasti kiltiksi uusperheen isäksi.

Jesse Hautakangas edustaa nuorempaa polvea, sitä joka ei hammasharjaa käyttele. Toivoa sopii, että teatterikärpäsen puraisu aiheuttaa pysyvän reaktion. Vähän voisi tämän porukan keski-ikää laskea.

Lavastukseen on satsattu aikaa ja vaivaa. Suorastaan nerokasta on rakentaa hammaslääkärin vastaanotto varjoteatteriksi. Verhon takana kärsitään ja rakastutaankin.

Lavastuksessa on monta älykästä yksityiskohtaa. Lapset tulevat näyttämölle mollamaijoina ja kauhoina. Salin läpi rakennettu catwalk on toimiva näyttämö. Näyttelijät ovat mukavan lähellä, mikä takaa sen, että Nousiaisen posketon teksti välittyy katsojalle ilman pinnistelyä.

Tekniikasta ei oikein ole isännäksi, mutta hyvä renki se on myös teatterissa. Kun reissataan maanosasta toiseen tai vaikka Thaimaan turistirannalta slummiin, näytöltä selviää missä ollaan. Enää ei voisi edes ajatella, etteivät yhteydet olisi kunnossa. Etätyön tekeminen lomaparatiisin aurinkotuolista ei ole utopiaa.

Näyttämön kuvatekniikasta, valoista ja äänistä vastaaville isot taputukset. Hienosti pelasivat.

Puvustuksen on hoitanut Christina Björklund. Tehtävänä on ollut löytää 20 roolihahmolle sopivat kamppeet. Vaatetusta haetaan sekä Pietarsaaren Näyttämön että Teater Jakobin varastoista ja kirpputorilla puvustusmestarin tapaa usein lisähankintoja tekemässä. Kuulemma myös puolison vaatekaapilla käydään.

Pietarsaaren näyttämö on nyt ollut neljän näytelmän verran Göran Sjöholmin ohjauksessa ja priimaa pukkaa. Eikä kielimuurin ylittäminenkään ole ollenkaan huono asia. Edessä on Näyttämön 120- vuotisjuhlat. Jännityksellä odotamme millaisella esityksellä tuota merkkipaalua juhlistetaan.

Juurihoidon ensi-illan lopuksi seurasi pieni juhlahetki. Monta ikimuistoista roolia näytellyt Pirjo Mikkola vastaanotti TNL:n (Työväen näyttämöiden liitto) ansiomitalin. Pirjo on ollut mukana Pietarsaaren näyttämön toiminnassa 1970-luvulta asti. Hän jos kukaan on edistänyt tämän kaupungin näyttämökulttuuria. Isot onnittelut Pirjolle!

Juurihoito on älykästä ja viihdyttävää teatteria. Menkää ihmiset teatteriin!