Paikallisuutiset

Raakkupienokaiset kotioloihin Ähtävänjokeen – jokihelmisimpukat saatiin lisääntymään tutkimusasemalla. Katso video!

Ähtävänjoella tehdään näinä päivinä historiaa. Jokeen istutetaan noin 700 jokihelmisimpukan eli raakun poikasta. Kokoa junioreilla ei valtavasti ole, muutama millimetri kanttiinsa, mutta heillä on aikaa kasvaa. Raakun elinikä on jopa 200 vuotta.

– Nykyiset Ähtävänjoen raakut ovat syntyneet 1800-luvulla,Jukka Pakkala, johtava vesitalousasiantuntija Etelä-Pohjanmaan ely-keskuksesta kertoo.

Olennaista on, että raakku pysyy suvunjatkamiskykyisenä elämänsä loppuun asti. Tai pysyisi, jos vesistö olisi kunnossa.

Nyt toistasataa vuotta vanhat raakut syntyivät kirkkaaseen jokiveteen, jossa heillä oli sorapohjaa asustaa ja kaloja kumppaneikseen. Ähtävänjoki on samentunut, raakun ruoka huonontunut, pohja liettynyt eikä lohtakaan virrassa näy.

”Simpukat ovat viime aikoina paljastuneet erittäin hyödyllisiksi myös ihmiselle.” Jouni Taskinen Jyväskylän yliopisto

Videolla Veera Hauhia sijoittaa ensimmäiset kasvatetut raakunpoikaset soralaatikossa Ähtävänjokeen. Jari Vapola avustaa.

.lemonwhale-embed-container { position: relative; padding-bottom: 56.25%; height: 0; overflow: hidden; max-width:100%; width:100% } .lemonwhale-embed-container iframe { position: absolute; top: 0; left:0; width: 100%; height: 100%; }

Muutamia vuosia sitten Ähtävänjoen harvalukuisen raakkukannan havaittiin olevan tukehtumassa. Tuhatkunta vanhaa yksilöä ei enää kyennyt tuottamaan jälkeläisiä, joten hyvät neuvot alkoivat olla kalliit.

Sisävesien suojeluprojektin Freshabit Life IP:n puitteissa joukko raakkuja siirrettiin Jyväskylän yliopiston Konneveden tutkimusasemalle kuntoutukseen vuonna 2016. Lemmenloma toimi puhtaassa vedessä ja amerikkalaisella simpukoille tarkoitetulla muonalla.

Parin vuoden kuluttua raakut alkoivat kuin alkoivatkin tuottaa glokidium-toukkia, joista lohen ja taimenen kiduksissa kehittyi varsinaisia poikasia. Nämä puolestaan siirrettiin Norjaan Austevolin kasvatuslaitokseen vankistumaan vuonna 2019. Nyt tälle pesueelle koittaa ”kotiinpaluu”.

Ähtävänjokeen ja Uudellamaalla sijaitsevaan Mustionjokeen ollaan istuttamassa sadoittain taaperoraakkuja. Aivan siltään ja kaitsematta niitä ei veteen heitetä, vaan niille on järjestetty turvalliset ensi vuodet erityisissä soralaatikoissa, jotta niiden hyvinvointia voidaan seurata.

Jokihelmisimpukka tulee sukukypsäksi 15–20 vuoden iässä. Raakun pelastaminen ja suojelu ei ole hätähousujen hommaa.

– Saamme tällä toiminnalla niille kymmeniä vuosia, jopa 50–100 vuotta, lisäaikaa. Seuraavat sukupolvet saavat laittaa tämän vesistön kuntoon. Tämä on suojelun strategia, Pakkala sanoo.

Joen kunnostaminen on lainsäädännöllinenkin tavoite. Ähtävänjoki on Natura-suojeluverkostossa, ja yhtenä suojeluperusteena on raakku. Veden laatua on parannettava ja kala on saatava takaisin jokeen. Raakunkin viljelyä on jatkettava, vaikka nykyinen projekti päättyy.

Miksi sitten raakun varjelu sukupuutolta on niin tärkeää? Sen itsensä ja viime kädessä ihmisenkin hyvinvoinnin takia, kuuluu vastaus.

– Lajilla on tietysti itseisarvo sinälläänkin osana luonnon monimuotoisuutta, professoriJouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta sanoo.

– Mutta nämä simpukat ovat viime aikoina paljastuneet erittäin hyödyllisiksi myös ihmiselle. Nämä suodattavat useita kymmeniä litroja vettä päivässä.

Raakku ruokailee siilaamalla vedestä oman ateriansa, kasviplanktonin. Itselleen kelpaamattoman evään se sylkäisee limapakkauksessa joen pohjalle. Tälle apajalle pääsevät sitten bakteerit ja selkärangattomat toukat ja hyönteiset, jotka puolestaan ovat korkealla kalojen ruokalistalla.

– Näin nämä simpukat tarjoilevat seisovan pöydän kaloille. Aikuiset raakut hommaavat sapuskaa lohikaloille, joiden kiduksissa puolestaan raakkujen toukat loisivat alkuaikansa. Molemmat hyötyvät toisistaan, Taskinen kuvailee ystävyys- ja yhteistyösopimusta.

– Simpukkatihentymät ovat biologisen aktiivisuuden hot spotteja. Ne elättävät isoa määrää muita eliöitä ja muokkaavat elinympäristöä. Jos autioon pohjaan laitetaan simpukoita, se muuttuu eläväksi.

Ammoin Ähtävänjoessakin oli raakkuja pilvin pimein, ja luonnon suodattimet huolehtivat siitä, että vesi oli kirkasta ja hyvää. Jukka Pakkala laskeskelee:

– Vaikkapa 10 miljoonaa raakkua putsaisivat koko tuon joen veden. Pietarsaarenkaan ei tarvitsisi puhdistaa raakavettään niin paljoa.

Lapissa on tavattu jokipohjassa jopa tuhat simpukkaa neliömetrillä, useammassa kerroksessa.

– Raakku pystyy tosiaan elämään niin valtavina tiheyksinä, että sillä on todellakin merkitystä, Jouni Taskinen sanoo.

Seitsemän vuoden Freshabit Life IP -hanke on lähestymässä päätöstään. Ympäristön ja luonnon hyväksi on tehdään erilaisia töitä noin 20 miljoonalla eurolla. Jopa 60 prosenttia hankkeesta on rahoitettu Euroopan unionin myöntämällä LIFE-tuella. Ympäristöministeriö ja alueen kunnat panostavat siihen niin ikään.

Jukka Pakkalan mukaan työ Ähtävänjoen raakkujen hyväksi tulee jatkumaan.

– Kansallisella rahoituksella pystytään jo jotain tekemään, eli tätä ei jätetä kesken.