Paikallisuutiset

Asta ottaa kaiken irti veneilystä: ”Meri on minulle hirveän tärkeä elementti, joka rauhoittaa ja rentouttaa” – eikä venebensa maksa mitään!

Viima puree, mutta aurinko paistaa Ristikarin rannassa. Myös pietarsaarelainenAsta Kinnunen on yhtä hymyä. On juhlapäivä.

– On tässä kuljettu rannoilla tutkimassa, milloin jäät lähtevät. Naapuri sanoi käyvänsä katsomassa, onko jäitä vielä että pääsee pilkille. Minä käyn katsomassa samaan aikaan, joko pääsisi mökille.

Vapunalusviikolla jäät ovat tipotiessään. Kaupunki on käynyt laskemassa venelaiturit paikoilleen, ja Kinnunen on ensimmäisten joukossa saattelemassa venettään vesille.

– Veneilen niin kauan kuin se on mahdollista. Yleensä kausi alkaa vapulta ja jatkuu myöhälle syksyyn. Viime vuonna nostimme veneen 9. marraskuuta.

”Aloitetaan aikaisin, lopetetaan aina viimeisenä.”

Vartin ajomatkan päässä Luodon saaressa oleva mökki ja veneily on Asta Kinnuselle enemmän kuin harrastus. Hän puhuukin mieluummin elämäntavasta.

– Olen koko elämäni ollut merellä. Se on minulle sellainen elementti, joka rauhoittaa ja on hirveän tärkeässä osassa. Kesät ollaan mökillä ja aloitetaan aikaisin, lopetetaan aina viimeisenä.

– Sinne on koko ajan kova palo, paikkaan jossa rentoutuu.

Eläkkeellä oleva lastentarhanopettaja ja puutarhuri sai saaristokärpäsen pureman jo syntymässä. Uudessakaarlepyyssä asunut perhe vietti kaiket kesät saaressa olevalla mökillä.

Itse hän kuitenkin tarttui ruoriin vasta aikuisella iällä.

– Kerran veimme rakennustavaraa mökille ja mies ajoi. Minä huolehdin silloin lapsista ja ruokatavaroista. Sattui pikku onnettomuus, ja mies joutui lähtemään sairaalaan paikkauttamaan kättään. Silloin ajattelin, että minun on pakko opetella ajamaan venettä, Kinnunen kertoo.

Hänelle hankittiinkin pikkuvene, jolla hän ajeli aluksi perheen isomman veneen perässä. Siitä se lähti, ja tänään hän onkin perheen ykköskippari.

Pietarsaaren edustan vedet ja saaristo ovat tätä nykyä hyvin hanskassa.

– Minulla on muutoin vähän kompassi hukassa, mutta merellä kaikki jotenkin sujuu. Kun on itse ratissa, on pakko osata ja huomioida kaikki, että osaa takaisinkin kun tuolla saaristossa liikkuu.

Vene vaihtui uudempaan ja isompaan, kuusimetriseen viime syksynä. Syyksi paljastuu niinkin yllättävä asia kuin ilmastonmuutos – tai niin Asta Kinnunen ainakin otaksuu.

– Tuo laivaväylä on nykyään aina niin myrskyinen. Viime vuosina olen huomannut tuulten lisääntyneen. Tällaista ei ole ennen ollut, että aina puhaltaa joltain suunnalta. Eivätkä tuulet edes tyynny illaksi. Tällä turvallisemmalla veneellä päästään nyt liikkeelle huonommillakin keleillä ja kautta voi jatkaa pitempään. Ja nyt pääsen kokeilemaan myös kesäajoa tällä ensimmäistä kertaa, hän kertoo.

Vesillä Asta Kinnunen on niin paljon kuin vain pystyy. Veneily ei tosiaankaan rajoitu pelkästään aurinkoisiin päiviin.

– On melkeinpä niin, että mitä huonompi keli, sen varmemmin lähden merelle tai mökille. Oikein nautin myrskysäästä.

Isompaa haaveria ei ole sattunut. Kerran Jaakon Päivien aikaan puhkesi kova myrsky, jolloin oltiin lähellä mennä nurin mökkirantaan tullessa.

– Pitää oppia kunnioittamaan merta eikä lähteä suin päin aallokkoon, vaikka kuinka muka osaa ja uskaltaa.

Hän on pannut myös omin silmin merkille, että viime koronakesänä veneilyn suosio kasvoi lähes räjähdysmäisesti. Vaikka vaihtokuume oli koko kesän kova, kaupat onnistuivat vasta syksyllä – useampi hyvä vaihtoehto ennätti mennä käsistä.

– Uusia olisi saanut kolmen kuukauden jonotusajalla. Ja merellä huomaa, että veneitä on liikkeellä paljon aikaisempaa enemmän.

Veneilyyn saa toki uppoamaan rahaa. Mutta Kinnunen ei ole koskaan miettinyt asian taloudellista puolta. Uusi vene kuitenkin yllätti odotettua pienemmällä polttoaineen kulutuksellaan.

– Olen aina sanonut, että bensa ei maksa mitään, kun sen laittaa veneeseen. Aikanaan töissä eivät kaverit tahtoneet tätä ymmärtää. Koskaan en oikeasti ole laskenut, paljonko minulla menee kesän mittaan polttoaineeseen rahaa, koska tämä on elämäntapa, joka on monesta huonosta asiasta pois. Ne rahat kuluvat nautintoon ja tapaani rentoutua, Asta Kinnunen naurahtaa.