Paikallisuutiset

Naisten alushousuista historiallisella intohimolla museolla – pikkupöksyt peittävät nykyään sen, minkä 1800-luvun supermaksit jättivät paljaaksi

Useimpia asioita - kuten alushousuja - ei kannata ottaa kuolemanvakavasti. Pietarsaaren museossa tiistaina 2. helmikuuta avautuvalla naisten aluspöksyjen näyttelyllä on silti vankka yhteiskuntahistoriallinen ulottuvuutensa.

– Naisten alushousuja saatettiin 1800-luvulla pitää epäsiveellisinä, kertoo tekstiilikonservaattori Ann-Marie Knif-Sandelin.

Alushousut yleistyivätkin Suomessa naisilla vasta 1800-luvun loppupuolella ja kehityskulussa oli mukana naisasiaa. Kalsareita saivat ensin säätyläisnaiset, työväestössä ja maaseudun tilattoman väestön piirissä kuljettiin pelkkien hameiden verhoamina pitempään.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Nykysuomalaisille saattaa tuon ajan todellisuus olla tuttu Väinön Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ensimmäisen osan sivuilta.

 "Naisten alushousuja saatettiin 1800-luvulla pitää epäsiveellisinä." Ann-Marie Knif-Sandelin Tekstiilikonservaattori

Kun hermostunut ja kokematon teinipoika eli Koskelan Akseli päätyy Leppäsen Aunen kanssa intiimiin kanssakäymiseen, hän huomaa, ettei mäkitupalaistytön hameen alla ole mitään vaatekappaletta. Linna muistuttaa kertojanäänellä, että noin oli asia Suomen maaseudulla 1900-luvun alkuvuosina.

Toisenlaisistakin intiimiasioista tulee väkisin puhe, kun katselee Hameen alla 2.0 -näyttelyn vanhimpia eli 1870-luvulla valmistettuja pöksyjä. Ne edustavat erittäin ilmastoitua avomallia eli ovat haaroista vajaat.

– Naiset tekivät tarpeensa seisten, joten malli oli käytännöllinen, Knif-Sandelin sanoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Myöhemmin kehitettiin lappumalleja, joita saattoi käyttää haarahalkiollisten pöksyjen tapaan, mutta jotka silti lämmittivät keskeisimpiäkin alueita.

Pöksyt olivat vielä 1900-luvulle tultaessa pitkälahkeisia eli nykykielellä vaikkapa supermakseja, mutta niinpä ylsivät hameenhelmatkin nilkkoihin. Materiaalina oli aluksi pellava- tai puuvillakangas tai talvisempaan menoon ehta lampaanvilla.

Näyttelyn nimen perässä komeileva 2.0 viittaa siihen, että kyse on aiemman näyttelyn uudelleenlämmityksestä.

– Ensimmäinen Hameen alla oli esillä vuonna 2003 ja se oli hyvin suosittu, Knif-Sandelin kertoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Houkuttelipa näyttely tuolloin paikalle jopa ensikertalaisia.

– Eräskin mies oli kertonut, ettei ollut koskaan aiemmin käynyt museossa.

Eihän siitä pääsekään, että alapään alusvaatteisiin liittyy tiettyä eroottista värinää. Hameen alla -näyttelystä vuosimalla 2021 löytyvät myös punaiset stringit vuodelta 2003 eli näyttelyn 1.0 -version ajalta.

– Niistä tulee itse asiassa mieleen, että nykyajan alushousut peittävät juuri sen alueen, jonka 1800-luvun alushousut jättivät paljaaksi. Siinä mielessä on asiassa tapahtunut täysi kierros, Ann-Marie Knif-Sandelin filosofoi.

Oman kontrastinsa näyttelyn tunnelmaan tuo, että naisten alkkareita leijuu ylpeinä esillä Malmin talossa kakluunin ja arvohuonekalujen ympäröiminä.

– Aikoinaan niitä ei kuivatettu näkyvillä, vaan piilossa esimerkiksi lakanoiden takana.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä