Kulttuuri

Valokuvaajat ovat tervetulleita Karhusaareen – paljasjalkainen karhusaarelainen Pentti Hienonen tietää, että omaleimaisen kaupunginosan historia on vajavaisesti dokumentoitu

Karhusaaressa kasvanut ja sinne työuran jälkeen Sirja-vaimonsa kera palannutPentti Hienonen seisoo Karhunaukiona kansan suussa kulkeneella risteyspaikalla, Karhusaaren henkisessä keskipisteessä.

– Tässä aukion ympärillä olivat kaupat eli Varman kauppa, Valkaman Roopen kauppa ja tuossa pienessä talossa oli Väänäsen Elsalla kauppa, Hienonen muistelee.

Elsan kaupan suuntaan teki Hienonen pikkupoikana bisnestäkin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Kauppaan kun vei nauriita, niin ne sai vaihdettua toffeeseen.

Kotitalo ja samalla nykyinen koti Hienoselta löytyy vanhan aukion reunalta. Karhusaareen pikkupoikana päätynyt isä rakensi talon perheensä kodiksi 1930-luvulla.

Hienonen on iloinen kuullessaan, mitä kaupunginmuseossa ja Yrkesakademissa suunnitellaan.

– Se on hyvä juttu. Tätä aluettahan ei ole dokumentoitu historiallisesti juuri mitenkään.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Pietarsaarelaisen historiantutkimuksen ja -säilyttämisen painopisteet ovat olleet toisilla seuduilla.

– Tämä on historiallisesti hyvin työläisvoittoinen ja suomenkielinen alue, Hienonen tiivistää.

Karhusaaren minikiertue kulkee Ilveksentieltä Kärpäntielle ja sitä luoteeseen. Hienonen osoittaa keltaista mansardikattoista taloa.

– Tämä on vanhimpia rakennuksia. Siinä asui kuorma-autoilija Bäck ja heillä oli Karhusaaren ainoa puhelin silloin minä olin pikkupoika.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Katse kääntyy seuraavaan taloon.

– Tässä oli vanha Linna, hän oli taitava seppä. Hänen lapsensa rakensivat tänne Karhusaareen omat asuntonsa, mikä oli hyvin tavallista.

Huomiota seuraa tukku muitakin esimerkkejä siitä, miten karhusaarelaisiksi syntyneet ovat sinne jääneet.

Hienonen herättää vanhaa Karhusaarta eloon huomioillaan ja anekdooteillaan. Kun hiljaisessa talvipäivässä ei liiku yhtään autoa voi mielikuvitus liukua menneseen aikaan.

Hienoselle mennyt on myös koettua tosielämää surullisinekin muistoineen. Hän myöntää, että lapsuuden maisemissa eläminen ja kulkeminen on etuoikeus.

– Aivan mahtavalta se tuntuu. Kun palasimme Karhusaareen niin vanhin tytär sanoi, että upeaa kun heidän lapsillaan on sama mummola kuin heillä oli aikoinaan.

Talvinen tallustelukierros jatkuu Karhusaarentielle ja siitä Hirventielle. Hirventiellä Köyhäinlahden rannassa oli Hienosen isoisän vuoden 1915 tienoilla rakentama talo.

– Se oli mennyt huonoon kuntoon ja palokunta poltti sen.

Seuraa lisää pieniä tarinoita, tietoja ja huomioita. Mennyt elää vielä paikallisten muistoissa.

– Me olemme takuulla halukkaita kertomaan alueen historiasta, Hienonen lupaa.

Hän arvelee, että osapuilleen omaa ikäluokkaansa edustavia Karhusaaressa kasvaneita kavereita elää kaupunginosassa yhä puolenkymmentä. Vanhojen Karhusaaren kakaroiden vuosittaiset kokoontumiset keräävät kolmisenkymmentä osanottajaa.

Lue myös:Ammattikoulun ja museon yhteistyö vauhdissa

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä