Paikallisuutiset
Ammattikoulun ja museon yhteistyö vauhdissa: Malmin talosta valmistui värityskirja, Karhusaaren tallentaminen kuviin tämän vuoden projektien joukossa
Ruotsinkielisen ammattikoulun Yrkesakademinin toisen vuoden opiskelijaInez Plogman saattoi maanantaina esitellä piirtämäänsä hyvin pietarsaarelaista värityskirjaa.
Malmin talon värityskirja sisältää mitä lupaa eli tarjoaa mahdollisuuden värittää kaupungin historiallisimpiin lukeutuvan rakennuksen tiloja, ammoisia asukkeja ja heidän pukujaan.
– Tämä oli hyvin innostava projekti, jota oli hienoa päästä tekemään, kertoi Plogman Campus Allegrolla.
Värityskirjasta on otettu sadan kappaleen painos. Sen sivut toimivat myös postikortteina.
"Karhusaaresta on nyt tullut lempilapsemme, josta pyrimme kokoamaan mahdollisimman paljon tietoa." Jeanette Edfelt Museoamanuenssi
– Olen vasta 17-vuotias enkä vielä valmistunut ja olen jo päässyt tekemään jotain tällaista, Plogman iloitsi.
Värityskirja on ensimmäinen hedelmä Yrkesakademinin Visuell Framställning -ohjelman ja Pietarsaaren museon yhteistyöstä, joka aloitettiin viime vuoden syksyllä. Tarkoituksena on löytää molempia osapuolia hyödyttäviä projekteja.
Kuluvana vuonna on aikomuksena jatkaa Malmin talon parissa tällä kertaa äänimateriaalin parissa. Tulevan historiantutkimuksenkin tarpeisiin tuotettavaa kuvadokumentointia taas on tarkoitus tehdä Karhusaaressa.
MuseoamanuenssiJeanette Edlfelt kertoo, että museonjohtaja Carola Sundqvist on kesällä aloittanut Karhusaarta koskevan dokumentointityön.
Jo viime vuoden helmikuussa oltiin museossa asian tiimoilta liikkeellä, kun karhusaarelaisia kutsuttiin koolle keskustelemaan kaupunginosan menneisyydestä. Tapahtuma keräsi museoon viitisenkymmentä henkeä syväluotaamaan omaleimaisen suomenkielisen työväenkaupunginosan historiaa.
Samalla kävi ilmi, että sitä historiaa on tallennettu paljon vähemmän kuin monissa muissa Pietarsaaren osissa.
– Museo siis tarvitsee nyt tukea kuvadokumentoinnissa. Kokonaisen kaupunginosan kuvaaminen ja kuvien valikoiminen ja käsittely on melkoinen urakka, Edfelt pohtii.
– Tuhannen valokuvan ottaminen ei ehkä ole niin vaikeaa, mutta kun istutaan alas ja kirjataan, että tämä kuva on juuri tästä kadunkulmasta, niin kyllähän siinä menee aikaa. Iso projekti.
Kuvaussessioista muodostuu projektiin osallistuville ammattikoululaisille - joita tullee olemaan enemmän kuin yksi - sosiaalisenkin oppimisen paikkoja.
– Karhusaarelaisia saattaa kiinnostaa, että mitä touhua tuo kuvaaminen oikein on kun pari henkilöä pian kulkee katuja edestakaisin ja räpsii, Edlfelt nauraa.
– Siksikin on hyvä, että asiasta on tietoa lehdessä, hän lisää.
Edfelt muistuttaa, että Karhusaari-kuville on todellakin tarvetta.
– Meillä ei tosiaan niitä niin paljoa ole, mutta niitä kysytään usein. Nyt Karhusaaresta onkin nyt tullut lempilapsemme, josta pyrimme kokoamaan mahdollisimman paljon tietoa.
Tallentamistyöllä on kiire. Osa vanhasta Karhusaaresta on jo kadonnut.
– Vanhempaa rakennuskantaa on yhä jäljellä, vaikka sitä on myös purettu. Vanhoista rakennuksista olisi tärkeää saada kuvien lisäksi talteen myös tietoa siitä, kuka taloissa on asunut ja millaista Karhusaaressa oli asua.
Paikallisuutiset
