Paikallisuutiset
Kari Koskela täyttää 70 vuotta – energinen emeritus-pelastusjohtaja ja urheilumies on ollut osa Pietarsaarta 1960-luvulta lähtien
Kari Koskela saapuu 70-vuotishaastatteluunsa kehystetty valokuva kainalossaan.
– Koskelan talo Huutoniemenmäellä Vaasassa, sieltä minä olen kotoisin. Se oli myös isäni kotitalo, Kari Koskela kertoo.
Rakennusta ja pihapiiriä ei enää ole, ne ovat jääneet valtatielinjauksen alle.
– Talo sijaitsi Strömbergin tehtaan vieressä, olimme työväkeä. Olot olivat alkeelliset, mutta puutetta ei perheessämme ollut. Isä oli hitsaaja, ammattimies.
"Työssä voi kantaa univormua ja erotuomarillakin on univormu, mutta ihmisyys on ihmisyyttä."
Varsinaista esittelyä Kari Koskela ei PS:n sivuilla kaipaa.
Hän kuuluu niihin Pietarsaaren suomenkielisiin, joista on vuosikymmenten mittaan tullut osa kaupungin kudosta: palopäällikkö, pelastusjohtaja, kansainvälisen tason jalkapalloerotuomari, monitasoinen urheiluvaikuttaja ja järjestömies, kunnallispoliitikko. Voimakas persoona, joka on jakanut mielipiteitä eikä ole toisaalta pelännyt niitä lausua.
– Minulle on ollut helppo tehdä nopeita ratkaisuja ja sopeutua kriisitilanteisiin, Koskela määrittelee.
Noista avuista oli suurta hyötyä palontorjunta-alalla, jolle mies 1970-luvun alussa ryhtyi ja jonka koki omakseen.
– Sama pätee erotuomaritoimintaan, Koskela pohtii.
Pietarsaareen Koskelan perhe päätyi isä-Stigin töitä seuraten Jyväskylän ja Loviisan kautta.
– Tehtaan varjoissa aina oltiin, mutta vanhemmat näkivät lasten koulunkäynnin hyvin tärkeänä.
Niinpä koko lapsikatras eli neljä poikaa saivat valkolakit Pietarsaaren lukiosta.
– Se oli vielä monessa mielessä jakautunutta aikaa, koulussakin oli joidenkin vanhempien mielestä meidän lapset ja heidän kakarat.
Koskela viittaa ensisijaisesti jakoon työväestön ja paremmin toimeentulevien välillä, mutta jakolinjoja oli kaupungissa monia.
– Suomen- ja ruotsinkielisten välillä, porvarien ja vasemmiston, sosiaalidemokraattien ja kansandemokraattien. Urheiluseuratkin toimivat näillä jakolinjoilla.
Yhteiskunnallinen näkökulma on kulkenut Kari Koskelan mukana läpi aikuisiän. Pietarsaaren kaupunginvaltuustoon hän pyrki ja tuli valituksi ensimmäisen kerran vuonna 1988.
– Jalkapallohallin rakentaminen oli silloin ajankohtaista ja olin aktiivisesti tukemassa sitä hanketta, Koskela muistelee.
Hän onkin jättänyt kädenjälkensä lukuisiin pietarsaarelaisiin urheilurakentamisprojekteihin jäähallista lähtien. Tällä hetkellä hän vaikuttaa Länsikentän jalkapallostadionhankkeessa sitä toteuttavan Kepok Oy:n hallituksen varajäsenenä ja samalla kaupungin varaedustajana.
– Kaikenlainen urheilu ja liikunta, ei vain jalkapallo, on ollut minulle aina hyvin tärkeää.
Jalkapalloon ja nimenomaan erotuomaritoimintaan Kari Koskelan nimi kuitenkin yhä usein yhdistetään, eikä suotta.
– Noin kolmekymmentä kansainvälistäkin tehtävää, eli ei se ihan huonosti mennyt.
Niinkin voi sanoa, jos riittävästi vähättelee. Kansallisella huipulla Koskela tuomitsi pitkään aikana, jolloin avustavat erotuomarit vielä saattoivat tulla samalta paikkakunnalta kuin kotijoukkue.
Kerran Koskela nosti lippunsa tilanteessa, joka kuumensi Jaron seurapomot sekä kotiyleisön perinpohjaisesti ja kovaa kieltä käytettiin. Liputuksen väitettiin maksaneen Jarolle SM-mitalin.
– Valmentaja Hannu Touru kuitenkin tunsi säännöt ja ymmärsi, miksi tilanteessa kuului liputtaa, Koskela muistelee miltei kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Ovatko pahat puheet satuttaneet erotuomaritoiminnan tiimoilla tai muuten?
– Ei semmoista ihmistä olekaan, jota eivät satuttaisi. Kannattaa samalla muistaa, että ihmisellä on eri rooleja. Työssä voi kantaa univormua ja erotuomarillakin on univormu, mutta ihmisyys on ihmisyyttä.
Koskela sairastui kymmenisen vuotta sitten aggressiiviseen syöpään. Kokemustensa myötä hän tuntee, että voi päästää sisäisen ihmisensä yhä enemmän esille.
Ei Kari Koskelaa silti mihinkään köppäukon keinotuoliin kannata yrittää istuttaa. Vielä kesällä hän kertoi PS:n haastattelussa miettivänsä kuntavaaliehdokkuuttaan, mutta nyt päätös on tehty.
– Lähden ehdolle, Koskela sanoo kiertelemättä.
Kari Koskela toivoo synttärihaastattelulleen positiivista yleissävyä, mutta sanoo olevansa huolissaan Pietarsaaren tulevaisuudesta.
– Suomenkielisten määrä vähenee, mikä on huono asia koko kaupungille. Suomenkielinen järjestötoiminta ukkoutuu ja hiipuu, hän suree.
Esimerkkeinä tärkeimmistä suomenkielisistä instituutioista hän tämän viikon maanantaina tehdyssä haastattelussa mainitsee oman paikallislehden Pietarsaaren Sanomat - jonka perustamisessakin oli 1980-luvun puolivälissä mukana - sekä työväenopiston ja suomalaisen seurakunnan.
– Pietarsaari on monessa mielessä hieno paikka, joka tarvitsee myös suomenkielisten panosta, sanoo käytännössä kaksikielinen Koskela.
Juhlapäiväänsä Kari Koskela ei aio viettää ainakaan julkisesti, joten ensi viikolle osuva päivämäärä jääköön mainitsematta.
– Juhlien järjestämisessä ei koronankaan vuoksi olisi mieltä.
