Kulttuuri

Yön kuvaaja jakaa revontulikokemuksensa: taivaallinen valoilmiö on paljon yleisempi kuin uskotaankaan – se pitää vain osata nähdä, ja Ove Lillas on tehnyt sen kameran kanssa lukuisia kertoja

Revontulet ovat kiehtoneet ja kiehtovat edelleenkin miljoonia ihmisiä. Yksi niiden lumovoiman taustalla olevistä tekijöistä on eittämättä käsitys, että on oltava riittävän kaukana pohjoisessa nähdäkseen niitä.

UusikaarlepyyläinenOve Lillas tosin todistaa, että revontulet ovat saavutettavissa paljon etelämpänä kuin monet uskovat.

– Revontulista on monia vääriä käsityksiä. Esimerkiksi se, että niitä nähdäkseen on mentävä Lappiin. Jopa tällä seudulla luullaan, että niitä näkyy harvoin. Minä näen niitä jatkuvasti!

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Arktisessa museossa Nanoqissa on avautunut kesänäyttely, jossa Ove Lillas esittelee "saalistaan". Kaikki paitsi yksi kuvista on otettu Uudenkaarlepyyn alueella.

Ja toden totta, komeasti loimuavat revontulet näinkin etelässä. Jopa sellaisissa väreissä, joita ei uskoisi seudulla näkevänsä.

– Kyllä, useimmiten ne näyttävät ihmissilmään vihreiltä. Mutta kamera taltioi paremmin kuin silmä, se on hyvä vangitsemaan värisävyt. Silmä toimii melko huonosti pimeässä, maailmasta tulee sille melkein mustavalkoinen, Lillas kertoo.

Valokuvaaja ja graafinen suunnittelija Lillas ryhtyi kuvaamaan revontulia viitisen vuotta sitten.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Ensiksi se oli vain harrastus, mutta aika pian huomasin, että tämä on aika hauskaa ja kuvista tulee mielenkiintoisia.

– Sitten syntyi idea nettikaupan aloittamisesta. Kiinnostus revontulia kohtaan on valtavan suurta muualla maailmassa. Monet turistit tulevat tänne vain niitä nähdäkseen. On myös miljoonia ihmisiä, jotka haluaisivat niitä nähdä, mutta eivät koskaan matkusta niitä katsomaan. Halusin kuvillani tarjota heillekin mahdollisuuden saada revontulikokemuksia, Ove Lillas kertoo.

Ihan sattumalta hän ei päädy hyville kuvauspaikoille. Revontuliakin nimittäin voi ennustaa, tai ainakin yrittää.

– Kuten sääennusteita, on olemassa revontuliennusteitakin ja niitä hyödyntäviä sovelluksia. Ne tosin pitävät huonommin kuin sääennusteet, koska ne kertovat vain, millä todennäköisyydellä revontulia esiintyy. On monia tekijöitä, joiden pitää yhdistyä, että ne tosiaan tulevat.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Täysin varma ei voi olla, mutta tiettyjen merkkien vallitessa Ove Lillas lähtee ulos, yön selkään. Revontulten sesonki käynnistyy noin elokuun puolessa välissä ja jatkuu huhtikuulle.

Avainsana on pimeys. Siellä ne ovat kesälläkin, mutta vaaleina öinä niitä on mahdoton nähdä.

– Tärkeää kuvauspaikan valinnassa on, että ollaan poissa kaiken katuvalaistuksen, teollisuusalueiden ja kaupunkien piiristä, hän selvittää.

– On valittava paikka, josta on vapaa, mielellään satojen metrien näkyvyys pohjoisen suuntaan. Revontulet näkyvät meidän leveysasteillamme usein melko matalalla, juuri horisontin yläpuolella.

Vuosien mittaan hänelle ovat tulleet tietyt suosikkipaikat tutuiksi. Usein ne sijaitsevat meren rannalla, mikä avaa maiseman täydelle revontulikokemukselle.

Kuvaamaan Ove Lillas lähtee 12–13 kertaa kaudessa. Reissuun kuluu helposti suurin osa yöstä.

– Monet revontulet olen nähnyt vasta, kun olen odottanut jo pari tuntia. Ja ne voivat näkyä vaikka vain 15 minuuttia. Joskus ne loistavat useita tuntejakin.

Ilmiöllä on myös vaihtelujaksonsa. Taivaan tulet syntyvät aurinkotuulesta eli auringosta lähteneistä hiukkasista, jotka törmäävän maan ilmakehään.

Tällä hetkellä ollaan solar minimum -vaiheessa, jolloin auringon aktiivisuus on vähäistä. Muutaman vuoden kuluttua vallitsee solar maximum, mikä lisää revontulten määrää ja voimakkuutta.

Revontuliin liittyy yhtä paljon myyttejä kuin on ollut kansoja niitä todistamassa.

Grönlannissa on ajateltu, että ne ovat kuolleiden lasten sieluja, jotka tanssivat taivaalla.

Islannissa puolestaan on uskottu, että synnyttäminen on helpompaa ja kivuttomampaa revontulten aikana. Tosin synnyttäjän ei tule katsoa revontuliin, ettei lapsesta tule kierosilmäinen.

Saamelaiset ovat nähneet taivaalla suuren tuliketun, joka juostessaan taivaankannen yli huiskii hännällään maahan ja saa aikaan kipinöitä.

Onpa jossain päin arveltu niiden ennustavan verisiä taisteluja ja sotia.

Ja yhden myytin Ove Lillas murskaa surutta. Monet nimittäin kertovat kuulleensa revontulten ääntelevän, mutta tämä ei kokeneen kuvaajan mukaan pidä paikkaansa.

– Ensiksikin revontulet ovat erittäin korkealla, yli 100 kilometrin korkeudessa. Ilma on siellä hyvin ohutta, ja sen on vaikeaa kantaa ääntä.

– Toiseksi, äänellä kestäisi vähintään 15 minuuttia tulla maahan. Voidaan kysyä, onko se mitä kuulin, jotain mikä tapahtui 15 minuuttia sitten. Vai luulinko kuulleeni jotain mitä näin?

Ove Lillas sanoo nähneensä valtavia revontulia, ja kaikki on ollut absoluuttisen hiljaista. Yksikään valokuvaaja tai revontulten tutkija ei ole koskaan kuullut niiden ääntä.

Nanoqin Aurora Borealis Ostrobothnia -näyttelyssä on Ove Lillaksen 25 kuvan lisäksi Elisa Karhulan kaksi kuvaa.

Näyttelyssä on lisäksi kosolti tietoa revontulista, ja se on avoinna elokuun loppuun asti.

Aurora Borealis Ostrobothnia

Ove Lillaksen valokuvanäyttely arktinen museo Nanoqissa Pietarsaaressa 31.8.2020 saakka.

Ove Lillas on kuvannut revontulia Uudenkaarlepyyn seudulla usean vuoden ajan.

Näyttelyssä mukana tietoa revontulista ja tarinoita kuvien synnystä.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä