Paikallisuutiset

"Maailma ei jää odottamaan" – Teea ja Joosep Pöldsam kulkevat omia polkujaan ja juuri niin on jokaisen koronakeväänkin uuden ylioppilaan tehtävä

Kyllä,Teea jaJoosep Pöldsam ovat sekä tänä keväänä Pietarsaaren lukiosta ylioppilaaksi valmistuvia nuoria että aviopari.

Palataan kahdesta iloisesta asiasta jälkimmäiseen hetken päästä, kysytään ensin ne suuret ajankohtaiset kysymykset. Millaista on vastaanottaa ylioppilastutkintotodistus (postissa!) ja astua aikuisten maailmaan tänä hyvin erikoislaatuisena keväänä?

Teea muistuttaa, että kevään kirjoitusten aikatauluihinkin yhtäkkiä vaikuttaneesta poikkeustilasta huolimatta ei kyydistä parane jäädä.

– On se hieman stressaavaa, oli varsinkin yo-kokeiden aikaa kun tiesi, että pitää saada tehtyä ne tietyt asiat. Maailma ei silti jää odottamaan. Monilla on nyt stressiä ja huolta, koska ei voi tietää että mitä tapahtuu ja kaikki on auki.

"Olisi tuntunut tyhmältä odottaa vain siksi, että ei ole enää niin yleistä mennä nuorena naimisiin." Teea Pöldsam

Joosep komppaa vierellä, mutta naurahtaen.

– Niinpä, noinhan se on.

Nämä nuoret aikuiset tiedostavat aikakauden paineet, mutteivät suostu niitä suuremmin surkuttelemaan. He tuntuvat suosivan räväkkää toimintaa, kirjoitusten jälkeen Pöldsamit ovat jo ehtineet muuttaa Pietarsaaresta Ouluun.

Joosep hakee sikäläiseen ammattikorkeakouluun opiskelemaan tietojenkäsittelytekniikka, Teea puolestaan Oulun yliopiston hammaslääketieteelliseen sekä varavaihtoehtona ammattikorkeaan suuhygienistiksi oppimaan. Kummankin alavalinnat ovat olleet selkeitä pitkään.

– Aika varhaisessa vaiheessa huomasin, että tykkään kaikenlaisesta elektroniikasta ja pienenä poikana jo irrotin kaikki leikkiautoista ja tietokoneista sun muista ja tykkäsin tutkia, muistelee Joosep.

– Ja kun tämä on tällainen tietojärjestelmätekninen maailma niin olisi hyvä osata sitä hyvin, hän jatkaa.

Teeaa ovat puolestaan aina kiinnostaneet suun terveyteen liittyvät asiat.

– Niin kauan kuin muista olen aina sanonut, että haluan olla jollain tavalla hammashoitoalalla. Niinpä tämä on looginen valinta minulle.

Teea ja Joosep Pöldsam ovat suomalaisen yhteiskuntamallin lapsia sikäli, että heillä ja kaikilla muillakin tänäkin keväänä ylioppilaaksi kirjoittavilla on vapaus pyrkiä suorittamaan maksuttomia opintoja millä alalla haluavat. Pöldsamienkin tapauksessa se toisaalta käytännössä tarkoittaa Jeppiksen jättämistä taakse.

– Pietarsaaressa on se, että siellä ei oikein ole lukion jälkeen opiskelumahdollisuuksia joten on lähdettävä muualle, Teea sanoo.

Oulu valikoitui siksikin, että Teealla on siellä sukua. Leijonanosa Pietarsaaresta korkeakouluopiskelemaan lähteneistä suomenkielisistä ei koskaan palaa kaupungin vakituisiksi asukkaiksi.

– Minusta Pietarsaari oli mahtava paikka kasvaa, rauhallinen ja hyvät koulut. Se olisi lapsiperheelle aivan ihanteellinen paikka, pieni, helppo ja turvallinen, hehkuttaa Teea.

Hänen aviomiehensä ei säästele sanojaan paljoa enempää.

– Tykkäsin itsekin tosi paljon. Isoon kaupunkiin eli tänne Ouluun kun muutettiin niin huomaa, miten etäisyydet vaikuttavat. Pietarsaaressa on niin helppo hakea vaikka ruuveja rautakaupasta, täällä pitää lähteä matkan päähän.

Pietarsaaren lukion nämä nuoret katsovat antaneen peräti oivat lähtökohdat elämälle muualla Suomessa ja miksei maailmallakin.

– Erittäin hyvä oli kansainvälinen erasmus-plus -projekti, jossa pääsi käymään muissa maissa katsomassa. Ne olivat hyvin silmiä avaavia kokemuksia, muistelee Joosep hiljan päättynyttä lukiotaivalta.

– Kansainvälisyys on aina ollut minulle tosi tärkeä asia. Pystymme oppimaan tosi paljon muiden ihmisten kulttuureista ja muista ihmisistä ylipäätään, jatkaa Teea.

Sekä Joosep että Teea kokevat Pietarsaaren lukion opettaneen toimimaan ryhmissä.

– Opittiin erittäin hyvin sitä, miten tehdään töitä muiden kanssa. Meillä oli tosi paljon kaikenlaisia ryhmäprojekteja, sanoo Teea.

Tiimityötä ja kansainvälisyyttä Koulupuistonmäellä; olisikohan Pietarsaaren kaupungilla tarjota Pöldsameille jonkinlaisia markkinointiässän pätkäpestejä? Kesätöistä kun muuten on korona-Suomessa pula.

– Aktiivisesti yrittänyt etsiä kesäksi töitä, mutta monista paikoista on sanottu ettei oteta yhtään kesätyöntekijöitä koska korona, suree Joosep.

– Minulla oli kanssa tarkoituksena tehdä töitä, mutta alkaa vähitellen näyttää siltä, että niitä ei välttämättä tule olemaan, säestää Teea.

Tämä pariskunta kuulostaa – määritelmän parhaassa merkityksessä – vanhalta avioparilta. He kun täydentävät toistensa puheita ja heille jopa tapahtuu samanlaisia asioita. Kertokaa nyt hyvät nuoret ihmiset viimein, miten teistä tuli toisillenne vihityt puolisot jo ennen abivuotta.

– No, tiedettiin, että mehän mennään joskus kuitenkin naimisiin. Niinpä kun aika tuntui sopivalta, niin olisi tuntunut tyhmältä odottaa vain siksi, että ei ole enää niin yleistä mennä naimisiin nuorena, Teea järkeilee.

– Todettiin että ihan sama, kesä on tulossa ja kesä on kaunis, mennään naimisiin, hän nauraa.

Avioliitto, opinnot, työt, suloiset suvet ennen ja vasta. Itse elämä, jota ainakin hetkellisesti varjostaa kulkutauti.

Kirjaston suurkuluttajaksi tunnustautuva Teea Pöldsam kertoo, että saattaisi nyt korona-aikaan ottaa uudelleen luettavakseen Risto Isomäen romaanin Sarasvatin hiekkaa.

– Se ei ehkä ole kovin rentouttava, mutta sävy sopii juuri tähän aikaan.

Ekologista tieteiskirjallisuutta edustava Sarasvatin hiekkaa on myös kritiikki ihmiskunnan liiallista teknologiseen kehitykseen hirttäytymistä kohtaan. Ehkä Teea ja Joosep Pöldsam löytäisivät tästä yhden aihepiirin, josta olla aavistuksen eri mieltä.

Varmaa uusien tai tarkalleen ottaen vielä tulevien ylioppilaiden elämässä on ainakin se, että lakkiaisjuhlia ei lauantaina toukokuun 30. päivä pidetäkään. Teea myöntää asian aavistuksen harmittavan.

– On sellainen tunne, että nyt olisi ollut vihdoin mun vuoro, koska asian eteen on tehnyt pitkään töitä. Palkintona olisi ollut se tunne, kun saisi painaa lakin päähän ja vastaanottaa todistuksen. Mutta tilanne on mikä on.

– Ei lakkiaisasia silti muuta sitä, että ylioppilaita ollaan, huikkaa Joosep väliin.

Niinpä. Kauaa ei yksi ihminen ehdi yhtä asiaa ehdi murehtia, jos vierellä on mies tai vaimo, joka muistuttaa siitä valoisammasta puolesta.