Kulttuuri

Valosydän soittaa tunteella ja tunteista: instrumentaalikvartetti löytyi kuoron taustalta

Eipä ole bändeilläkään näinä aikoina helppoa. Pietarsaarelainen Valosydän koostuu neljästä muusikosta, jotka suunnittelivat ensimmäistä varsinaista konserttiaan kesäkuun alkuun.

Tunnetuista syistä keikka peruuntui. Todennäköinen uusi yritys tehdään syksyllä.

Odotteluaika käytetään luonnollisesti mahdollisuuksien mukaan hyväksi. Riittävän iso huone treenikämpäksi neljälle löytyy, jotta parin metrin turvaväleistä voidaan huolehtia.

Valosydämen muodostavatPia-Lena Leskinen (piano),Heli Kivistö (viulu),Markku Lönngren (basso) jaEmmi Haapamäki (huilu).

Kvartetti on tuttu toisilleen jo 25-vuotisen taipaleen kulkeneen Jehiel-kuoron kautta, sillä he ovat soittaneet kuoron säestysryhmässä.

– Voi melkein sanoa, että ihan luonnostaan aloimme soittamaan instrumentaaleja ja huomasimme, että se on todella innostavaa, antoisaa ja hauskaa, Pia-Lena Leskinen kertoo.

– Viime kesästä asti olemme sitten rakentaneet ohjelmistoa itsenäisenä kvartettina.

Leskinen ja ryhmän basisti Lönngren ovat kokonaan omaan materiaaliin luottavan Valosydämen säveltäjät.

Kuoroharjoituksissa he huomasivat, että molemmilla on kirjoituspöydän laatikossa mappi, joka sisältää omien sävelmien aihioita.

– Mietimme ja tutkimme, voisiko niistä syntyä jotain. Soitimme sitten kuoron tilaisuuksissa pieniä instrumentaalipätkiä ikään kuin kuorolle hengähdystauoiksi, Lönngren kertoo.

Palaute oli kannustavaa. Niinpä mukaan pyydettiin Heli Kivistöä ja Emmi Haapamäkeä, ja sävelmät alkoivat elää ja kehittyä.

– Heli siinä sitten innostui, että eiköhän näistä voisi kasata konserttiohjelmiston. Hetken aikaa olimme haavi auki että ihanko totta, mutta aloimme kehitellä ajatusta ja sovittamaan kappaleita.

Sekä Leskinen että Lönngren sanovat yllättyneensä, miten hyvin molempien musiikki sopii yhteiselle yhtyeelle.

– Jos sitä nyt jotenkin luonnehtisi, niin teemme melodista ja tunteikasta instrumentaalista musiikkia. Tunnelmamusiikkia, jota kuunnellessa mielikuvitus voi saada siivet, Pia-Lena Leskinen sanoo.

Kappaleiden sanoittamista ryhmä ei ole edes miettinyt, sillä soitto sujuu ja yhteisymmärrys on löytynyt.

Ryhmälle valittu nimi viestittää puolestaan, mitä kuulijoilla on lupa odottaa.

– Valosydän kertoo meistä sen, että soitamme todellakin sydämellä ja viemme musiikin valoa eteenpäin, Leskinen kuvailee.

– On siellä surullisiakin hetkiä, mutta yritämme aina löytää sen valon, toivon ja ilonkin elämästä. Tottakai ihmiselämään mahtuu koko tunteiden kirjo.

Muusikot havaitsivat touhussa heti huikeata soittamisen ja onnistumisen iloa, jota oli syytä jatkaa.

– Vaikka olemme hyvin eri ikäisiä ja soitamme eri instrumentteja, meillä on jotenkin yhteinen näkemys musiikista ja tulkinnastakin, Leskinen sanoo.

Heli Kivistön mielestä on onnekasta soittaa viulua yhtyeessä, jossa pääsee tulkitsemaan todellista tunnetta.

– Jokainen tuo siihen oman panoksensa aivan automaattisesti.

Lönngren on myös kokenut ahaa-elämyksen kuultuaan omien sävellystensä saavan uutta muotoa ja sisältöä yhtyeen sovituksissa.

– Sävellän kosketinsoittimella, mutta olen siinä hyvin kömpelö. Kun on tällaisia, kouluja käyneitä oikeita soittajia mukana, niin oikein loksahtaa monttu auki, että tämmöisenkö minä olenkin tehnyt, Markku Lönngren naurahtaa.

Valmista tai valmistuvaa materiaalia Valosydämellä on nyt noin tusinan kappaleen verran.

Valosydän jätti aiemmin keväällä kaupungin kulttuuritoimelle hankeavustushakemuksen ensikonserttinsa järjestämiseen, mikä toki ehdittiin huomioida: yhtye sai sivistyslautakunnan kulttuurijaostolta 800 euron tuen, mikäli uusi ajankohta löytyy ja yleisötapahtumat taas sallitaan.