Paikallisuutiset

Pietarsaarelaisilla Vera Saarisella ja Iiro Vilkkaalla on takana ensimmäinen vauvavuosi kolmosten kanssa. Rutiinit ovat kuusilapsisen suurperheen paras ystävä.

Pirkko Högkulla

Vera Saarinen jaIiro Vilkas ovat vuoden päivät pyörittäneet monikko- ja suurperheen arkea. Ilon ja onnen, huolen, väsymyksen ja sisuttelun rytmittämää lapsitahtista elämää ovat ylpeiden vanhempien kanssa jakamassa 1 vuoden ja 2 kuukauden ikäiset kolmoset,Oula,Eliel jaIisa sekäIlja 3 v, Adina 7 v jaElle 9 v.

Vauhdikkaaseen vuoteen mahtuu monenlaista käännettä. On muutettu uuteen kotiin, hankittu kahdeksan hengen tila-auto ja Vera Saarinen on palannut työelämään silmälasioptiikan pariin. Iiro Vilkas on parhaillaan isyyslomalla trukkikuskin työstään maaliskuun puoliväliin asti. Sen päätyttyä alkaa perheessä kokonaan uusi jakso päiväkotiin viemisineen ja hakemisineen.

– Kun on kotona, on mukavaa. Kun palaa työelämään, on sekin mukavaa, vanhemmat tuumivat.

"Välillä menee paremmin eli yössä on vain 3-6 herätystä. Välillä taas huonommin, niin kuin jokainen pienen lapsen vanhempi hyvin tietää. Toisinaan on itse aivan rättiväsynyt, seuraavassa hetkessä täynnä virtaa ja kaikki käy".

Vauvavuosi on mennyt kivasti ja nopeasti, jopa yli odotusten.

– Pelkäsimme pahempaa rumbaa, mutta ihan turhaan. Syöttämiset, vaipanvaihdot, nukuttamiset ja tyynnyttelyt ovat olleet kutakuinkin hallinnassa.

– Terveyden jälkeen lapsiperheessä se tärkein juttu eli nukkuminenkin on sujunut kohtuullisesti. Välillä menee paremmin eli yössä on vain 3-6 herätystä. Välillä taas huonommin, niin kuin jokainen pienen lapsen vanhempi hyvin tietää. Toisinaan on itse aivan rättiväsynyt, seuraavassa hetkessä täynnä virtaa ja kaikki käy, Saarinen nauraa.

– Whatsupin äitiryhmästä löytyy tarvittaessa olkapäätä ja vertaistukea, jota vain samanlaisessa elämäntilanteessa oleva voi tarjota.

Vauvelit ovat olleet pääasiassa terveitä, vaikkei sairaalavisiitiltä olla vältyttykään.

– Yksi vauvoista sairastui viime keväänä ikävään flunssaan, joten vietin kaikkien kolmen kanssa neljä päivää sairaalassa. Halusin imettää jokaista, mikä olisi ollut hankala järjestää kotoa käsin. Sain itselleni myös kaipaamani mielenrauhan kun apukin oli lähellä, hän kiittelee.

Ensiaskeleensa Iisa otti kolmisen viikkoa sitten, veljet Oula ja Eliel vetävät vielä polvikävelyä.

Temperamenttierot ovat niin ikään tupsahtaneet tripletissä esille. Yksi on hellyyden kipeä ja luonteeltaan tulinen - tietää mitä haluaa. Yksi hakee läheisyyttä, istuu tyytyväisenä sylissä ja hipsuttaa hiuksia. Yksi on silminnähden utelias, oman tiensä kulkija, joka ei hae muilta tukea.

Ruoan osalta pienimmätkin ovat siirtyneet samaan ruokaan muun perheen kanssa, mutta tissimaito kuuluu menuuseen vielä päivin ja öin. Yhdelle kelpaa juomaksi vain aito tavara aidosta lähteestä, toinen taas käy tissillä tankkaamassa lähinnä läheisyyttä.

– Nautin imetyksestä, mutta huomaan tulleeni sille kynnykselle, että haluaisin saada oman kroppani takaisin, Vera Saarinen toteaa.

Rutiinit ovat onnistumisen salaisuus suurperheen arjessa.

Herätys on yleensä aamukuudelta, takaisin höyhensaarille suunnataan iltakahdeksalta – jos hyvin menee. Väliin mahtuu aamupalaa, lounasta, välipalaa, päivällistä, päiväunet vaunuissa, leikkiä ja laulua. Vauvat nukahtavat pääosin samaan aikaan, mutta heräilevät omia aikojaan.

Viikkoa rytmittää kahden vanhimman lapsen koulupäivien lisäksi heidän menonsa: Ellellä ja Adinalla on maanantaisin telinevoimistelua, tiistaisin on Adinan Balatako ja keskiviikkoisin baletti, Ellellä yleisurheilu ja torstaisin Balatako, perjantaisin on vapaata. Lauantaisin harrastuskalenteri näyttää tältä: Ellellä yleisurheilua ja telinevoimistelua, Adinalla telinevoimistelua. Sunnuntaisin on vapaata.

Asioilla juoksemiset ja kaupassa käynnit sovitetaan ja jaetaan yleensä niin, ettei kaupungille tarvitse lähteä koko porukalla.

– Heti alussa aloimme luoda tarkkoja rutiineja vauvavuoden avuksi. Emme ole tehneet juuri mitään ylimääräistä. Olemme sitoutuneet siihen, että nyt on tällainen aika. Elämä muuttaa muotoaan sitten ajallaan, Vera Saarinen näkee.

Hän kertoo kuinka hän on itse joutunut kantapään kautta opettelemaan hetkessä elämisen taidon.

– Ennen tapasin suunnitella kaiken tarkasti. Nyt mennään hetkessä, että heilahtaa, katse toki vähän tulevaisuudessa.

Lapsiperheiden kotipalvelusta on saatu säännöllistä tukea kahdesti, kolmesti viikossa kolmosten syntymästä asti. Kyse on lähinnä lasten hoitamisesta, mutta jos aikaa jää, myös kodinhoidollisista tehtävistä.

– Kotiavun tunnit ovat meille kultakimpaleita. Apurien saapuessa puuhailemme yleensä vanhempien lasten kanssa, menemme yhdessä vaikkapa ulkoilemaan. Kävelymatkan päässä on useampi leikkipaikka, kertoilee Iiro Vilkas.

Omalla ajalla häntä kutsuvat lenkkipolut Vera Saarisen suunnatessa vaikkapa kahvilaan.

– Kuntokuuri saa odottaa. Minä luotan tässä vaiheessa hyötyliikuntaan. Ja pyöräilen aina kun tilanne ja keli sallivat.

Työn ja suurperheen yhdistäminen sujuu jatkossakin ja arki luistaa joustavan hoitovapaan ansiosta, vanhemmat luottavat. Kumpikin alkaa tehdä 80 prosenttista työaikaa.

– Palasin töihin helmikuun alussa. Työskentelen nämä ensimmäiset kuusi viikkoa sata prosenttia, minkä jälkeen lyhennän työaikaani. Järjestelyn ansiosta tarvitsemme neljälle nuorimmalle vain kolme päiväkotipäivää viikossa sitten isyysloman päätyttyä.

– Nelipäiväinen työviikko vaikuttaa ihanteelliselta järjestelyltä. Se auttaa pitämään työ ja perhe-elämä tasapainossa, he uskovat.

Tilavaan paritaloon muutettiin hissittömästä kerrostalosta keskustan kupeesta viime syksynä. Nyt on mukavasti neliötä, kellareineen kolme kerrosta. Yläkertaan remontoidaan parhaillaan makuuhuoneita.

– Sisustuksen osalta ratkaisut ovat varmaan stailaajan painajainen, Vera Saarinen esittelee pietarsaarelaiskotia, jossa pitkät verhot on käännetty ylös tangoille, kaappien ovet on sidottu naruilla vetimistään kiinni, laatikostot on käännetty seinään päin ja keittiössä kenkälusikat toimittavat topparin virkaa vetolaatikoissa.

Pihassa seisoo tilava menopeli, joka saa seuraksi sähköavusteisen laatikkopyörän lasten kuljetukseen kevään korvalla.

– Laatikkopyörässä on vyöt neljälle lapselle, joten voimme viedä pienimmät päiväkotiin sillä.

Myös neljä nuorinta menevät Kindikseen. Englanninkieliseen Jacob´s Kindergarteniin on Kråkholmasta katsottuna matkaa alle kaksi kilometriä.

– Adina ja Elle käyvät Kielikylpykoulua. Muutto pidensi heidän koulumatkaansa moninkertaisesti entiseen verrattuna.

Kuusinkertaiset vanhemmat nauravat olevansa tilastopoikkeama pelkästään jo ikänsä ja lasten määrän osalta.

Naisten ikä onkin ensimmäisen lapsen syntyessä keskimäärin 29,4 vuotta, miesten hieman enemmän eli 31,4 vuotta. Vera Saarinen on nyt 29 vuotta ja tuli äidiksi ensimmäisen kerran 19-vuotiaana. Iiro Vilkas on 32 vuotta ja hän tuli isäksi 22-vuotiaana.

Eniten Suomessa on kahden lapsen äitejä ja isiä, vähiten juuri äitejä ja isiä, joilla on neljä lasta tai enemmän.

Vera Saarisesta ja Iiro Vilkkaasta tuli kolmosten vanhemmat ilman lapsettomuushoitoa. Ilman lapsettomuushoitoa Suomessa syntyy vuosittain vain kymmenkunta kolmosta.