Paikallisuutiset

Virtasen perhe toimii tukiperheenä viidelle lapselle: Suomenkielisistä tukiperheistä huutava pula seudulla.

PietarsaarelaisessaJaana ja Matti Virtasen perheessä raivataan vähintään kerran viikossa tilaa tukiperheen riennoille. Tai harvoin kyse on niinkään minnekään lähtemisestä kuin yhdessä kotona oleskelusta, pelaamisesta, piirtämisestä. Ja kun siltä tuntuu kipaistaan leikkipuistoon. Kesät viihdytään Purmolla maalaismiljöössä.

– Olemme tällainen iloinen uusperhe, jossa on yhteensä viisi omaa lasta, kolme lastenlasta sekä toiset viisi bonuslasta, esitteleeJaana Virtanen.

Oma tärkeä paikkansa perheen arjessa on myös 17-vuotiaalla nuorella, jonka tukihenkilönä Jaana Virtanen on.

Toisten auttamisen tarpeen ja siitä kumpuavan ilon Jaana Virtanen arvelee yhdeksi tärkeimmäksi syyksi miksi hän itse haluaa toimia tukiperheenä. Niin ikään vuodet yksinhuoltajana kolmen lapsen kanssa jättivät jälkensä.

– Halusin jo nuorena pelastaa koko maailman. Ei ihan onnistunut, hän naurahtaa.

Yksinhuoltajuuden ajoilta nousee päällimmäisenä mieleen raskas yksinäisyyden tunne.

– Kun muut kävivät joulukahvilla sukulaisissa ja tuttavien luona, me käytiin lasten kanssa hautausmaalla viemässä kynttilät vanhempieni haudoille - näin hieman kärjistäen kuvattuna.

– Kaipasin kovasti toisen aikuisen seuraa, jonkun, jolle viestittää vaikkapa vaan heipat.

Takana on kohta kaksi vuotta siitä hetkestä kun Virtaset saivat syliinsä ensimmäisen bonuslapsensa, tuolloin 11 kuukauden ikäisen vauvan. Tällä hetkellä lapset ovat iältään 2, 3, 5, 8 ja 10 vuotta.

– Bonuslapsistamme 5-,8- ja 10-vuotiaat ovat sisaruksia. Kutsumme heitä leikkisästi myös kolmen koplaksi.

Iltavisiittien lisäksi viikko-ohjelmaan kuuluu yökyläilyjä viikonloppuisin. Kaksi nuorinta lasta tulevat eri aikoina, kolme sisarta samalla kerralla.

– Oma työ ja jaksaminen määrää pitkälle milloin voimme ottaa lapset luoksemme. Käytännössä suunnittelemme aikataulun kummankin kalenteriin sopivaksi, sitten lähetän lasten vanhemmille viestin sopiiko silloin ja silloin. Käymme noutamassa lapset kotoa ja viemme takaisin sovitusti.

Viikko voi näyttää vaikkapa siltä, että keskiviikkoiltaa vietetään yhden bonuslapsen kanssa ja viikonloppu kuluu kolmen koplan seurassa. Tai päin vastoin.

Alusta asti oli selvää, ettei tukiperheenä tehdä suuria ja juhlavia asioita tai kalliita juttuja.

– Ajattelimme, että tällainen tuiki tavallinen arki leikkimisineen, pöydän kattamisineen ja astioiden pois korjaamisineen on parasta luksusta.

Viiden huoneen ja keittiön kaupunkikotiin mahtuu isompikin porukka, mutta kesäpaikasta Purmolta sitä tilaa vasta löytyy. Mummon mökillä on iso piha, leikkimökki, sauna ja äärettömän iso trampoliini. Siellä asustellaankin viitisen kuukautta vuodesta.

– Kesällä voin oman työni puolesta lomailla pidempään ja niin ollen voimme ottaa lapsiakin useammin luoksemme maalle, Jaana Virtanen iloitsee.

Uusien tukiperheiden tarve on kasvanut vauhdilla Pietarsaaren seudulla. Kaikkiaan tukiperheitä on noin 60 ja ne sijoittuvat melko tasaisesti Pietarsaaren, Pedersören, Luodon ja Uudenkaarlepyyn seudulle.

Varavanhemman olkapäätä kaipaavien lasten määrä on noussut vuodessa 92:sta 114:ään. Samaan aikaan on huutava pula suomenkielisistä tukiperheistä. Tällä hetkellä mukana tukiperhetoiminnassa on vain neljä suomenkielistä perhettä.

Eikä kysyntä aina vastaa tarjontaa.

– Yhtälön tekee vaikeaksi esimerkiksi se, että meillä olisi vapaita ruotsinkielisiä tukiperheitä, mutta tukiperhettä hakevat ovatkin suomenkielisiä lapsia, huomauttaa perhepalvelukeskuksen yksikönpäällikköCarita Blomström.

Vapaaehtoista tukea ulkopuolelta toivotaan niin kantaväestön kuin uussuomalaisten perheissä. Taustalta löytyy eri syistä johtuvaa väsähtämistä vanhemmuudessa; oman lähiverkoston puuttumista, rahahuolia, päihteitä, pitkäaikaista sairautta - monenlaista inhimillistä sattumaa mitä nyt matkan varrella voi kohdalle osua.

Toiveissa on nyt houkutella mukaan toimintaan lisää tavallisia perheitä, joissa tehdään tavallisia asioita ja näytetään elämisen mallia omalla esimerkillä.

Kyse on yleensä muutamasta tunnista viikossa tai yhdestä viikonlopusta kuukaudessa. Lähtökohtana ovat yhtäältä lapsen tarve, toisaalta tukiperheet resurssit.

– Puhumme arkisesta yhdessä olemisesta; leikitään, pelataan, tehdään läksyjä, leivotaan ulkoillaan, käydään jopa laskettelemassa - tehdään sitä mitä yleensä tehdään ja tukilapsi on sen ajan perheen yksi jäsen.

Lapselle tukiperhettä valitessa huomioidaan mm. kieli ja kulttuuri.

– Samankielisyys on ehdoton vaatimus. Onhan puhuttu kieli yksi silta ihmisten välillä.

Yhtenä vaihtoehtona on löytää tukiperhe lapsen omasta lähiverkostosta. Järjestelynä se toimii Blomströmin mukaan hyvin toisissa perheissä, toisissa taas ei.

Ulkopuolisen perhetuen tarvetta lähdetään usein selvittelemään perhepalvelujen yksikköön saadun ilmoituksen perusteella. Yhteydenottajana voi olla vaikkapa oikeasti hyvää tarkoittava naapuri, joka on nähnyt perheen väsymisen, että nyt tarvittaisiin tukea.

Perhepalvelujen yksikkö tarjoaa juuri neuvontaa, ohjausta ja erilaisia tukitoimia.

– Uusi sosiaalilaki painottaa vapaaehtoista ennaltaehkäisevää työtä, jota tehdään nimenomaan perhepalvelujen yksikössä. Ajatuksena on auttaa perhettä varhaisessa vaiheessa niin, ettei lastensuojelun toimia edes tarvita. Yhteydenotto perhepalvelujen yksikköön ei siis tarkoita lastensuojeluilmoitusta. Lastensuojeluilmoitukset hoidetaan eri paikassa, palvelutarpeen arviointiyksikössä, selventää Carita Blomström.

Tukiperheelle maksetaan korvausta kattamaan mm. ruokakulut ja mahdolliset kuljetuskustannukset.

– Summa on niin symbolinen, ettei tukiperheenä toimita ainakaan rahan takia, Carita Blomström puntaroi.

Jokainen perhe sitoutuu siksi ajaksi kun voi.

– Tähtäimessä on tietysti mahdollisimman pitkä ja molemminpuolisesti antoisa suhde.

Lopettamisen syinä ovat usein muutokset oman perheen tilanteessa tai halu pitää taukoa tukitoiminnasta. Onnellisin syy on, ettei lapsi enää siinä elämäntilanteessa tarvitse ylimääräistä turvarättiä.