Urheilu

”Kolmannelle sektorille kohdistuu melkoinen poliittinen paine” – Keski-Pohjanmaan urheilugaalassa palkittu Jeppis FBC:n puheenjohtaja Carolina Isomaa 29muistuttaa seurojenkin voimavaroilla olevan rajansa

Pietarsaarelainen salibandyn erikoisseura Jeppis FBC on tehnyt totta jos ei mahdottomasta, niin melkein. Välillä liki olemattomiin kutistunut junioritoiminta on alle vuosikymmenessä nostettu kaikkien aikojen kukoistukseen.

Lähes kolmensadan lisenssipelaajan seura sai kiitosta hiljattaisessa Keski-Pohjanmaan Liikunta ry:n gaalassa, kun JFBC:n puheenjohtajaCarolina Isomaa palkittiin ansioitunut seuratyöntekijä -tittelillä.

Perustelut mairittelevat: ”Isomaa on pietarsaarelaisen salibandyn nuorisotoiminnan kehittämistyön edistäjä, jonka ansiosta kaksikielinen Jeppis Floorball Club on kehittynyt ja kasvanut muutamassa vuodessa salibandyn juonioritoiminnan malliseuraksi.”

– Vuonna 2011 eskari-ikäisistä tämä osaltamme alkoi. Sen jälkeen on joka vuosi tullut uusi ikäluokka ja ja aluksi perustettiin vielä uusia vanhempia ikäryhmiä, Isomaa muistelee.

Kymmenkunta vuotta sitten oli Pietarsaaressa alunperin 1990-luvun alkupuolella käynnistetty salibandyn seuratoiminta enää muutaman aktiivin varassa.

– Heille suuri kiitos siitä, että seura ylipäätään pysyi elossa.

Yhteiskunnallisesta näkökulmasta JFBC edustaa sitä kuuluisaa kolmatta sektoria, jonka olisi määrä innostaa nuoret liikkumaan ja parantaa kansanterveyttä.

– Poliittinen paine on sellainen, että seurojen pitäisi ottaa vastuuta. Samalla unohtuu, että tämä on vapaaehtoistyötä.

Isomaa nostaa esimerkiksi koululaisten iltapäivätoiminnan. Kun poliitikkojen puheita kuuntelee saattaisi ajatella, että JFBC:n kaltainen seura voi helposti auttaa salibandy- tai sählykerhon vetämisessä.

– Se on vähän pelottavaa, koska meillä käy valtaosa seuraväestä ihan päivätöissä. Harvalla muullakaan seuralla on valmentajina ja ohjaajina ainoastaan leipureita, joiden työpäivä loppuu kahdeltatoista, Isomaa lataa.

Hän muistuttaa, että JFBC tietysti tekee kaikkensa liikuttaakseen mahdollisimman monia lapsia ja nuoria. Luvut osoittavat, että seura onnistuukin tavoitteessaan mainiosti.

Samaan aikaan liikutaan vaarallisella rajapinnalla, mikäli kunnat katsovat voivansa jättää huolehtimatta asioista, joissa seurat ja yksityinen sektori ovat aktiivisia.

– Meillä on täällä Rettig Sport Centerissä mahtava, kansallisen huipputason salibandyhalli. Toisaalta Pietarsaaren kouluprojekteissa pitäisi liikuntatilojen osalta ottaa huomioon nykyajan tarpeet.

Suomenkielisen koulutoimen puolella saattaisi ajatus Etelänummen yhtenäiskoulusta tuoda ongelmia liikuntatilojen osalta (PS 5.2.). Isomaa muistuttaa, että painetta syntyy myös vanhojen pikkukoulujen lopettamisista.

– Niissä menetetään esimerkiksi jumpparyhmille sopineita paikkoja.

Kolmisen vuotta sitten ovensa avannut Rettigin kahden salin kompleksi syntyi yksityisen, julkisen sekä kolmannen sektorin yhteistyöstä ja kerää nyt salibandypiireissä ihailua kautta maan. Kaikki lähti perinteisestä seuratoiminnasta.

– Me kasvoimme ulos urheilutalosta.

Pietarsaarelainen salibandyväki tuskaili surkeita suorituspaikkojaan vuosikymmenten ajan, mutta juniorien määrän räjähdettyä kasvuun korjautui hallitilanne viimein.

– Meihin luotettiin, tiivistää Isomaa.

JFBC voi parhaiten osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen vakiinnuttamalla asemansa yhtenä seudun suurista urheiluseuroista. Seuratyötä tehdään hallilla viikonlopusta ja arki-illasta toiseen.

Carolina Isomaan haastattelun kanssa samaan aikaan päättyy JFBC:n ja vaasalaisen BK-48:n C-05 -poikien ottelu. Kotijoukkueen pelaajien oli helppo hymyillä, kun pisteet jäivät Pietarsaareen maalein 10–2.

– Vähän matala tempo oli tässä ottelussa, sanoiAron Forsman.

Aron ja hänen joukkuetoverinsaOskar Isomaa sekäKevin Björkström pohtivat, että salibandyssa on silti yleensä hienoa pelin nopeus.

– Ja kaverit!

Joukkueen valmentaja, pietarsaarelaisessa salibandyssa alusta asti mukana ollutJonne Isomaa maalailee, että seuraan voisi yrittää houkutella mukaan myös lajista ammoin erkaantuneita.

– Vaikkapa joku vanhan kaupunkisarjan muisteluturnaus voisi olla miettimisen arvoinen juttu, vanhat pelipaidat ja muut.

Kaupunkisarja keräsi 1990-luvulla usein yli 20 joukkuetta ja eräillä tuon ajan pelaajilla on nykyään jälkikasvua JFBC:ssä. Muutkin kuin juniorien vanhemmat olisivat seuraväen mukaan erinomaisen tervetulleita toimintaan.

Ensimmäinen kaupunkisarja pelattiin talvella 1993–94 ja seuraavalla kaudella lähti salibandyliiton sarjoihin kilpailemaan peräti kaksi pietarsaarelaisseuraa eli SC Noles sekä Dynamo Traktor.

Jeppis FBC on näiden sittemmin yhdistyneiden seurojen historiallinen jatkumo, mutta se katsoo lähinnä tulevaisuuteen. Mikäpä katsoessa, kun maakunnallinen liikunnan ja urheilun kattojärjestökin nimeää JFBC:n malliseuraksi.