Paikallisuutiset
Pietarsaari nousi merestä: Vanhat kartat kertovat, miten Pohjanlahden rannikolla maannousun vaikutuksesta saaret liittyvät osaksi mannerta ja salmet sekä lahdet katoavat. Vain ehkä nimet kertovat historiasta.
Kaupunginmuseon karttojen kokoelmaa tutkittaessa huomaa käytännössä, miten maannousu -ilmiö rannikollamme vaikuttaa. Maa nousee vuodessa noin 0,9 senttimetriä. Muutaman kymmenen vuoden ajanjaksolla kehitystä ei juuri näe. Ehkä sen voi havaita rantaveden heinittymisenä ja mataloitumisena. Sadassa vuodessa meri ”pakenee” suunnilleen 90 senttiä.
Pohjanlahden Suomen puoleinen rannikko poikkeaa Ruotsista, sillä siellä rannan tuntumassa meri on huomattavasti syvempää. Muutoksia sielläkin tapahtuu, mutta ne eivät näy niin nopeasti kuin tällä puolen lahden.
Karttoihin tallennettu tieto, kuten muutkin historialliset dokumentit, kuvaavat maannousun kehitystä pidemmällä aikajaksolla ja auttavat osin ymmärtämään menneisyyttä ja kenties nykyisyyttä.
– Arkistomme vanhimmat kartat ovat 1600-1700 -luvulta. Ne eivät kerro tilannetta ihan todenmukaisesti, ei ollut kovin tarkkoja tietoja alueista, Pietarsaaren kaupunginmuseon arkistonhoitajaJan Ehnvall luonnehtii.
Tuolloin laadituista kartoista pystyy silti näkemään, missä on ollut mannerta ja missä vesistöjä. Mittasuhteissa saattaa olla heittoja.
Jos haluaa nähdä, millainen Pietarsaari ja lähiseutu oli em. karttoja aiemmin, voi sen havainnollistaa, kun tietää maannousu -ilmiön vaikutuksen. Nykyisiä, peruskartoissa olevia korkeuskäyriä seuraamalla, voi tutkia, missä milloinkin oli maata ja missä vettä, kun maannousu esimerkiksi sadassa vuodessa on vajaan metrin.
Nämäkään kartat eivät kerro täydelleen tilannetta, mutta ovat suuntaa-antavia. Museossa on näin tehtyjä karttoja, joista näkee Pietarsaaren ja lähialueen olevan pikkuriikkisiä saaria vielä 800-luvulla. Manner oli niistä kaukana.
Tilanne oli muuttunut v. 1410, josta seuraava tällä tekniikalla tehty kartta on laadittu. Tuolloin saaret olivat huomattavasti suurempia ja osa aiemmin saaria ja mannerta erottavista salmista oli kasvanut umpeen.
Melko rikkonaista rannikko mm. Pietarsaaren seudulta Kokkolaan oli vielä 1600 - 1700 -luvuilla ja pitkälle sen jälkeen. Veneet olivat kauan tärkeä kulkuväline saaristoalueella. Tosin talvisin oli talviteitä.
Veneitä ja laivoja silti tarvittiin. Ei ihme, että veneen- ja laivanrakennuksesta kehittyi kukoistava teollisuudenala näillä seuduin.
Kun Pietarsaaren kaupunki perustettiin v. 1652, se oli tavallaan kahdella kukkulalla, toinen oli keskusta ja toinen nykyisen Kanavapuistikon pohjoispuolella oleva Permolandet. Niiden välissä oli vettä. Kaupungin satama oli ihan nykyisen torin tuntumassa.
Pursisalmen ja puretun Maskenin alueen läpi kulki matalahko, leveä vesiväylä Stadsfjärden aina torille saakka. Nyt Pietarinpuistikon keskellä oleva kanava on sen jäänne. Stadsfjärden mataloitui nopeasti ja sataman paikka oli siirretty jo 1700-luvulla Vanhaan satamaan.
Myös Pedersören kirkolle pääsi tuohon aikaan ja pitkään myöhemmin sisämaasta veneillä sulien vesien aikaan ja talvisin talvitietä. Maria Malmin tontin paikalla oli Notbergsfjärden ja sen yli johti talvitie. Nykyisen Mariahemmetin kohdalla oli talvitulli, jonne luotolaiset tulivat jäitä pitkin.
Uuden, rakenteilla olevan päiväkodin tienoilla oli Fordellspotten, pieni lampi. Se sai nimensä aikanaan Pietarsaaressa asuneen voudin Fordellin mukaan. Lampi näkyy kartoissa vielä 1700-luvun lopulla, alue on osin edelleen matalaa.
Skutnäsin reunamilla oleva Lappfjärdsdiket oli aikanaan isohko, kapea salmi, joka ulottui nykyiselle Lapinnevalle saakka. Sen uomaa on syvennetty 1900-luvulla ja samalla kuivatettu alueita.
– Kaupungin nimistö kuvaa hyvin kehitystä. Monet vanhat, esimerkiksi salmea, lahtea, saarta tai luotoa kuvaavat paikat saattavat olla ja ovatkin nyt mannerta Pietarsaaren alueella ja muuallakin lähiseudulla, Jan Ehnvall mainitsee.
Alholma, suomeksi Leppäluoto oli saari ja Vestersundinkylä on saanut nimensä salmesta (sund), joka kulki Pietarsaaren länsipuolella. Pirilö (ö), oli saari, Killingholmen (holm) pieni saari tai luoto, Sandsund oli salmi.
Ihan kaupungin keskustan tuntumassa on myös Oxhamn, jokin satama (hamn) sekin ja sen lähistöllä on nykyisin Oxhamnsgatan, Karjavalkamankatu.
Vanhat kartat kertovat Vestersundinkylän nimistöstä mielenkiintoisen piirteen. Siellä on Stora Kivikari ja Lilla Kivikari eli suomenkielisiä nimiä, joihin on myöhemmin lisätty ruotsinkielinen etuliite.
Suomenkielisiä on asunut alueella aiemmin. Ruotsinkielinen asutus levisi maahan tai lähinnä rannikolle pääosin 1200-luvun jälkeen. Ehkäpä täällä oli saamelaisia. Siihen viittaavat alueella mm. Lapp- eli Lapin -alkuiset nimet. Näitä on niin Pietarsaaressa kuin naapurikunnissa.
– Monet paikannimet saattavat olla hyvinkin vanhaa perua. Samalla nimistö ajan oloon muuttuu ja tulee uusia nimiä. Permolandet eli Permo oli aikoinaan hyvin suuri ja ylsi nykyiselle Runebergintuvalle. Nyt se on kaventunut muutaman korttelin alueeksi. Kisor puolestaan eräällä tavalla laajenee kaupunkiin päin, Jan Ehnvall sanoo.
