Viihde

Lue sosiologin ja seksologin haastattelu: Pieneen elämään on hyvä tyytyä kun on ollut työn kautta mukana maailman murheissa pitkään. – Enää ei tarvitse kauheasti pyrkiä mihinkään, ajattelee Tuula Emas.

Mustasaari/Iskmo

Pieneen elämään onTuula Emaksen mielestä hyvä tyytyä kun on ollut työn kautta mukana maailman murheissa kolmekymmentä vuotta.

Pieni elämä tarkoittaa hänelle itselleen vaikkapa asustelua vähän kauempana kaikista palveluista, Iskmossa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tielamput noin neljänsadan asukkaan kylästä sentään löytyvät - ne sammutetaan iltayhdeltätoista. Lähikauppaan hurauttaa vartissa. Siinäpä ne tärkeimmät.

"Nalkuttaminen ja rumat puheet ovat kauheita ja seksihalut ne vievät keneltä tahansa. Ei maistu, jos toinen mököttää jatkuvasti".

Hiljaisen kylän marraskuinen maisema jaksaa tarjota pimeyden rauhaa ja kauneutta. Juuri siitä Emas sanookin kovasti pitävänsä ja siitä, että elämä on tässä ja nyt. Enää, 72-vuotiaana, ei tarvitse kauheasti pyrkiä mihinkään.

Koossapitävä voima syntyy saavutetusta rauhasta ja tasapainosta, vapautumisesta kaikesta turhasta, vastapainosta maailmantuskalle. On koti ja läheisiä ihmissuhteita. Emaksen lista elämän tärkeimmistä asioista jäisi siis aika lyhyeksi.

Entäs ne maailman murheet?

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Sosiaalityö vei Tuula Emaksen Pietarsaaresta pilottityöntekijäksi SPR:n vastaanottokeskukseen Haminan ulkopuolelle aikoinaan, vuonna 1991, kun pakolaisuus ylipäätään oli suomalaisille vielä kovin uusi asia.

Emas muistaa miten Suomi koki samana vuonna siihen asti suurimman maahanmuuton. Somalialaiset hakivat turvaa ja mm. inkeriläiset alkoivat muuttaa hajoavasta Neuvostoliitosta Suomeen.

– Keskuksissa tuli arvatenkin kohdanneeksi monenlaista kohtaloa. Harva suomalainen edelleenkään ymmärtää kuinka hyvässä maassa saa asua, hän huomauttaa.

Vastaanottokeskuksissa vierähti koko vuosikymmen ja Emas teki sosiaalityöhön liittyvällä elämänalueella paljon muutakin, osallistui mm. kansainväliseen sosiaalityöverkostoon. Tie vei lopulta Vaasaan ja vastaanottokeskuksen johtajaksi.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Kun Suomeen suorastaan vyöryi monikulttuurisuuden kuvioita, joissa seksuaalisuus, miesten ja naisten roolit olivat niin erilaisia, aloin opiskella niihin liittyviä aihealueita.

Seksuaaliterapeutiksi Tuula Emas valmistui 2000. Hän otti sosiaalityöstään vuorotteluvapaata ja panosti vastaanottoon seksuaali- ja pariterapeuttina.

– Pitkästä ja laajasta sosiaalityön kokemuksesta ja näkemyksestä on edelleen suuresti hyötyä työssäni.

Vastaanottoa Tuula Emas pitää näet edelleen. Hän toimii paitsi seksuaali- ja pariterapeuttina myös kouluttaa, konsultoi, mentoroi maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita matkalla akateemiseen ammattiin.

– Miksi lopettaisin työn, jonka olen opetellut, hän huomauttaa.

Yleisin syy pariterapeutin juttusille tulemiseen on parisuhde, jossa osapuolet eivät enää kohtaa vaan kävelevät toisensa ohi. Saattaa olla uskottomuutta, liian paljon työtä, liian vähän aikaa toiselle, haluttomuutta.

– Tai sitten kaikki muu suhteessa sujuu kuin tanssi, mutta ei vaan huvita. Ja molemmille on kurja juttu kun toinen haluaa, toinen ei, Tuula Emas toteaa.

Hän huomauttaa, ettei olennaisinta ole yhdyntäkeskeinen seksi, vaan se, että kuuntelee toista ja sitoutuu kun kerran jakaakin tämän elämän toisen kanssa.

Ihminen kaipaa enemmän läheisyyttä, ei niinkään seksiä. Toisen kosketus ja nähdyksi tuleminen on tärkeää, yksin elävällä ne jäävät kokonaan pois. Emas mainitsee itsekin asuvansa yksin, mutta ei tunne itseään sinkuksi toimivan etäsuhteen ansiosta.

Emas ilostui nähdessään facebookissa kehotuksen kohdella elämänkumppania kuin lempikissaa. Se on hänestä todella hyvä neuvo.

Parisuhteessa suurin seksiongelma on Tuula Emaksen mukaan se, ettei toinen halua

– Mitäänhän ei pidä tehdä. Kannattaa sen sijaan miettiä, mistä haluttomuus johtuu. On ainakin uskallettava sanoa, mistä tykkää, mistä ei - muuten toinen ei voi tietää. Jos haluaa elää toisen kanssa, pitää voida luottaa toiseen. Luottamuspula nakertaa mitä tahansa suhdetta. Luottamus on a ja o siinäkin leikissä, mitä seksikin sanotaan, Emas kuvaa.

Suhde-elämään pitäisi jaksaa osallistua rauhassa ja suhteen pitäisi saada ilmaisunsa molempien toiveista. Pettyminen nostaa väkisinkin päätään jos omat retket ovat jatkuvasti yhteistä suhdetta tärkeimpiä.

– Nalkuttaminen ja rumat puheet ovat kauheita ja seksihalut ne vievät keneltä tahansa. Ei maistu jos toinen mököttää jatkuvasti.

– Lisäksi ikäihmisten uudet suhteet voivat aiheuttaa kysymyksiä etenkin jos virkeyttä riittäisi eläkeiänkin jälkeen. Vaikka on vanha, mikään ei lopu - vaan muuttuu, Emas kuvaa lohdullisesti.

Vanhojen kirjojen ystävät Pietarsaaressa muistavat Tuula Emaksen City-Divari -antikvariaatista, jota hän pyöritti Isollakadulla kirkonpuoleisessa päässä silloisen aviomiehensä kanssa.

– Hoidimme liikettä parikymmentä vuotta 2000-luvun alkupuolelle asti. Itse olin tuohon aikaan työn vuoksi vahvasti Helsingissä. Sitten Iskmoon kotiutunut tyttäreni alkoi houkutella minuakin tänne asumaan. Ostinkin rantatontin ja rakennutin sille pienen talon.

– Saan nauttia järvinäkymästä pihalta kaikkina vuodenaikoina. Viihdyn maaseudun rauhassa. Kaupunki olisi minulle vaikeampi paikka asua.

Toinen jalka on samaan aikaan tukevasti Pietarsaaressa. Tuula Emas näet osti Skatan laidalta pienen asunnon ja käy siellä säännöllisesti kuukausittain pitämässä työnohjaukseen - tai mihin milloinkin laajaan osaamisalueeseensa - liittyvää vastaanottoa.

– Samalla tapaan tuttuja ja vietän ystävien kanssa aikaa.

Maailmasta Tuula Emas ei ole saanut vielä tarpeekseen. Retkiä kauas riittää edelleen, mutta matkaa taitetaan iloisissa merkeissä ystäväporukalla Välimeren maisemissa ja pitkin Eurooppaa.

Tuula Emas - eläkkeellä ja töissä

Kuka: YTM /sosiologi ja seksologi. Kouluttaa, työohjaa ja konsultoi sekä mentoroi maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita akateemisissa opinnoissa

Syntynyt Pohjois-Karjalassa, os. Piipponen.

Ura: Toimistotehtäviä mm. Haldinin palkkakonttorissa ja Vaasa-lehdessä 1970-luvulla, sosiaalityöntekijänä Kokkolassa ja eri vastaanottokeskuksissa. Hankekoordinaattorina Sosped säätiössä ja Setassa, seksuaaliterapeuttina Väestöliitossa ja Mehiläisellä.

Harrastukset: talossa ja pihassa puuhastelu, kulttuuri ja vapaaehtoistyö, matkustelu

Perhe: Tytär ja kaksi aikuistuvaa lapsenlasta.

Muuta: Asui nuoruusvuodet Helsingissä, lähti aupairiksi Ruotsiin 1960-luvulla, jossa tapasi Pietarsaaresta kotoisin olevan miehen, tulevan aviomiehensä.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä