Paikallisuutiset

Kirjaa kiertää edelleen: Vanhustenystävien kirpparilla on jättikokoinen antikvariaatti, jota kirjojenystävä Lisa Eriksson hoitaa näkömuistin avulla

Pietarsaaren Vanhustenystävien kirpputorille on muotoutunut pikku hiljaa vanhojen kirjojen tori, jota voi huoletta sanoa vaikuttavaksi.

– Tätä on mainittu jopa maan suurimmaksi ruotsinkieliseksi antikvariaatiksi, kertooLisa Eriksson, jota voi puolestaan tituleerata kirjakaupan hoitajaksi.

Itse hän nimittää paikkaa kirjastoksi. Yksittäisiä kappaleita Etelänummenkadun vanhan holkkitehtaan hyllyissä on epälukuinen määrä, jota edes Eriksson ei osaa mitoittaa tarkalleen.

– Varmasti niitä on monta tuhatta, en ole koskaan laskenut.

Suomenkielinen kirjallisuus on löytänyt Vanhustenystävien hyllyyn viime aikoina entistä useammin. Tällä hetkellä suomenkielisten kirjojen osuus on arviolta 30 prosenttia.

Kirjavarasto kiertää hämmästyttävän hyvin. Jokainen opus lähtee 50 sentillä, mikä luonnollisesti edesauttaa menekkiä.

Kaikki Vanhustenystävien kirpputorillaan myymä tavara tulee lahjoituksina, niin myös kirjat.

– Saamme keskimäärin kaksi kuolinpesää viikossa, Lisa Eriksson kertoo.

Vanhustenystävät ry:n kirpputori tuottaa noin 100 000 euroa vuodessa, kertoo puheenjohtajaGeorg Hannus.

– Olemme saaneet kerättyä varoja toimintaan vuosien mittaan kaikkiaan mahdollisesti pari miljoonaa euroa, mikä on suuri raha, Hannus sanoo.

Yhdistys on rakentanut ja ylläpitää lähes 80:aa asuntoa vanhuksille Pietarsaaren keskustan tuntumassa. Suunnitelmissa on vielä seitsemän uutta asuntoa konsuli Schüttin taloon.

Kirpputorin tuotto ja muut keräysvarat käytetään siihen pieneen ylimääräiseen, eli vanhusten kaikinpuoliseen virkistystoimintaan ja ohjelman järjestämiseen.

Kirpputori toimii vapaaehtoisten talkoolaisten voimin. Heitä on tällä hetkellä ringissä noin 65.

Myymälä on auki neljänä iltapäivänä viikossa.

Suurin tuotto tulee huonekaluista, mutta kirjat kiinnostavat todella paljon.

– Niitä ostetaan koko ajan. Juuri nyt on siitä harvinainen tilanne, että täällä ei ole ketään. He näköjään tietävät, että minulla on vieraita, Lisa Eriksson naurahtaa vilkaistessaan tiheään pystytettyjen hyllyjen väleihin.

Paikkaan on muodostunut kanta-asiakaskunta, joista huomattava osa on miehiä.

– Heitä on sellaiset 30, he tulevat tänne ja juttelevat toistensa kanssa hyllyjen välissä monta tuntia sillä aikaa, kun vaimot kiertelevät muualla talossa.

Sisään tulevista kirjoista ehkä puolet jää myyntiin. Karsintaa tehdään muun muassa sillä perusteella, että samaa kirjaa on jo myynnissä.

Lisa Eriksson on tehnyt vapaaehtoistyötä kirjapuolella kuutisen vuotta.

Entisen lukion biologian opettajan kirjarakkaus periytyy jo kotoa. Pietarsaarelainen Eriksson sanoo olevansa kotoisin Hangon ja Tornion väliltä, isä kun työskenteli asemapäällikkönä eri paikkakunnilla.

Täysin kaksikielisenä hän on opettanut lukuisilla Suomen paikkakunnilla. Viimeiset 34 työvuotta kuluivat Uudenkaarlepyyn lukiossa.

Aikanaan hän tuli käymään Vanhustenystävien kirpputorilla. Kirjat olivat suloisessa epäjärjestyksessä, kun niille sillä hetkellä ollut hoitajaa.

Asiakkaan motkotus kuului aina Georg Hannuksen korviin asti, ja pian Lisa Eriksson sai kuulla aloittavansa seuraavana aamuna kymmeneltä paikan järjestämisen.

Hän esittelee nobelosastoa, historiaa, raamattuhyllyä, kuninkaallisista kertovaa hyllyä, politiikkaa, paikallis- ja muuta historiaa, dekkareita, sanakirjoja (muun muassa esperantoa löytyy), musiikkia, matkakirjoja, eläinosastoa, keittokirjoja, urheilua...

– Paikalliset kirjailijat on kiva osasto. Suomenkielisiä ei juuri ole, no Kaarlo Haapasta lukuunottamatta.

Pokkariosasto on erityisen suosittu. Etelänmatkoille lähtijät hakevat sieltä kevytkulkuista luettavaa, joka useimmiten jää matkakohteen hotellin aulan hyllyyn ja kiertää näinkin.

– Maahanmuuttajia meillä on paljon, joten englanninkielisten kirjojen osuus lisääntyy koko ajan.

Virallisen kirjaston osastojakoa Eriksson ei noudata.

– Mikään täällä ei ole virallista, vaan tämä on kaikki ihan minun keksimääni.

Jos asiakas tulee ja kysyy tiettyä aihetta tai yksittäistä kirjaa, Lisa Erikssonilta saa kyllä vastauksen.

– Joo, tiedän missä se on. Minulla on näkömuisti, hän nauraa.