Mielipiteet

Laura Palovuoren kolumni: Eläimellisiä tilanteita liikenteessä

Tiellä tuntuu olevan ruuhkaa, tien reunoille on parkkeerattu autoja ja ajokaista tuntuu kapealta. On syksyinen hämärä iltapäivä. Ajan kaupunkikeskustassa neljänkympin nopeusrajoitusalueella kolmea kymppiä. Takanani tulee joku todella kiireinen henkilö. Hän hermostuu ja lähtee ohittamaan. Samaan aikaan tien oikeasta reunasta irtautuu kaksi pyöräilijää. He ovat teini-ikäisiä poikia. He eivät viitsi pysäyttää pyörää suojatien kohdalle mennäkseen yli. He eivät oikeastaan ensinkään ole suojatien kohdalla, he vain päättävät oikaista tien ylitse juuri siitä, missä ovat. Sydänkohtaus olisi paikallaan, mutta yhteentörmäykseltä vältyttiin. Pojat sujahtavat tien ylitse juuri ennen kuin takaani tuleva auto ohittaa minut. Sydänkohtaus koskee luultavasti vain minua, hurjastelija tuskin edes näki tietä ylittäviä poikia. Arvatkaapa, onko tämä kohtaus Ammanista vai Pietarsaaresta?

Jordanian pääkaupungissa ”hulluja” autoilijoita on niin paljon, että jokainen tiellä liikkuja osaa varoa joka sekunti. Kuljettajilla on silmät auki myös sivuilla ja takana ja usein myös jonkinlainen kuudes aisti, joka varoittaa heitä: ”Tuo aikoo kohta kääntyä, vaikkei se suuntamerkkiä näytäkään”. Ammanin liikenne vaikuttaa sekaiselta ja siellä usein vallitsee suuremman ja vahvemman laki. Isoin auto saa mennä ensin. Mutta, kun liikennettä seuraa tarkemmin, huomaa että siellä vallitsee jonkinlainen hyvä yhteishenki.

Ammanin liikenteessä kommunikoidaan paljon. Äänimerkkejä käytetään usein. Ikkunasta voi ojentaa käsivartensa, nostaa kämmenen ylöspäin ja puristaa peukalon, etusormen ja keskisormen yhteen suppuun. Se tarkoittaa: ”odota siinä, sillä minä tulen nyt”. Autoja on paljon ja kommunikaatio on suotavaa. Ikkunasta voi tietysti myös huutaa sopivasti valikoituja sanoja. Hei miksi ajat kuin aasi! Äitisi on varmasti lehmä, koska ajat niin huonosti...

Pietarsaaressa puolestaan… tässä on pakko huokaista ennen kuin jatkan kirjoittamista… Pietarsaaressa on hulluja autoilijoita, mutta kenelläkään ei ole kuudetta aistia. Liikennekulttuuri on täällä todella huonoa. Jos joku lähestyy suojatietä, autoilija kiihdyttää, jotta sen ei tarvitse hidastaa ja pysähtyä odottaakseen suojatien yli kipittävää kävelijää. Onneksi liikennettä on aika vähän, mutta vilkkua olisi suotavaa käyttää, vaikka ketään ei näy. Ehkä jossain lähistöllä on kävelijä, jota autoilija ei huomaa, mutta kävelijälle olisi elintärkeää tietää, mihin suuntaan auto on menossa. Myös täällä kiroillaan liikenteessä varsin monisanaisesti. Onneksi ilmasto on kuitenkin sen verran kylmä, että ikkunat pidetään kiinni, eivätkä solvaukset kuulu.

Omat lapseni kysyivät kerran, miksi täällä ei käytetä äänitorvea.

Omat lapseni kysyivät kerran, miksi täällä ei käytetä äänitorvea. Yritin selittää parhaan ymmärrykseni mukaan: Täällä se tarkoittaa: Hei senkin etana, ala laputtaa, älä etuile tai älä hidastele. Jordaniassa äänimerkillä ilmoitetaan, että täältä tullaan. Kulmauksessa on kohteliasta tiedottaa: Hei täältä kääntyy auto, varokaa. Hei olen tulossa ohitse, älä vaihda kaistaa nyt. Suomessa minusta tuntuu jopa pyörällä ajaessa nololta käyttää kilikelloa. Jos kilistelen, en todellakaan tarkoita, että hei hidas paksu norsu, olet keskellä tietä, vaan tarkoitan, että anteeksi saanko tietä.

Ammanissa ja Pietarsaaressa on yksi yhteinen tekijä. Heijastimien puute. Ammanissa muotia ovat mustat pitkät kaavut. Yöt ovat aavikkomaassa pimeitä. Mustaan vaatteeseen pukeutunutta kävelijää on mahdotonta nähdä. Pietarsaaressa suositaan mustia toppatakkeja, ne näkyvät talviyön pimeydessä yhtä huonosti.

Palatakseni ensimmäiseen kappaleeseen. Tämä tilanne on valitettavasti tosi ja se tapahtui Pietarsaaressa Raatihuoneen kadulla. Se ei ole ainoa laatuaan. Eräs tuttavani kertoi juuri, että oli joutunut ajamaan poikittain toiselle kaistalle estääkseen takana tulevaa vauhtipäätä ajamasta suoraan onnettomuuteen. Takana olija oli nimittäin yrittänyt lähteä ohi, vaikka tien ylitse oli menossa lapsia.

Vaikka Pietarsaaressa on autoja vain murto-osa siitä, mitä suurissa kaupungeissa, yritetään silti ajaa kunnollisesti. Onnettomuuden aiheuttamiseen ei tarvita kuin yksi hullu.