Paikallisuutiset

Pia Lundström vaihtoi näppäimistön rattiin ja vaihtuviin maisemiin: - Rekkakuski oli nuoruuden haaveammatti. Bussi vei voiton aikuisiällä.

– Tämä on vaativaa, vastuullista ja palkitsevaa työtä. Koen myötä, että sitä arvostetaan.

Pietarsaari

Bussi kaartaa linja-autoaseman pihalle ja parkkeeraa nokan lähtövalmiiksi. Sisältä purkautuu matkalaisia Vaasasta Pietarsaareen. Pian kyytiin nousee joukko Kokkolaan lähtijöitä ja kuskikin vaihtuu lennossa. Vaasan linjan Haldin & Rosella Pietarsaareen tuonutPia Lundström vaihtaa alle Ingsvan logoilla varustetun 19-paikkaisen minibussin, tai kuljettajien kesken, sprintterin. Puolen tunnin päässä odottaa koulukuljetus Kirkkorannalta Teerijärvelle.

Bussikuskin työssään Lundström naurahtaa olevansa lähes nuoruuden haaveammatissaan.

– Nuorena halusin ajaa rekkaa, mutta äiti sanoi, etteivät tytöt voi ajaa rekkaa. Kuorma-auto kyllä kävi ja ajoinkin isälle aikoinani kuormuria.

"Vanhempi pariskunta oli tulossa bussiin kun mies jähmettyi ovensuuhun; mitähän tästäkin tulee".

Tie vei kuljettajaopintojen sijasta talousalalle, sitä kautta ekonomiksi, vuosiksi toimistotyöhön Norjaan, takaisin Suomeen ja Kelan asiakaspalveluun. Ja kas, vanha suola alkoi janottaa kun hän päälle nelikymppisenä päätti, ettei jaksa enää istua konttorissa näppäimistön ja näyttöpäätteen äärellä.

– Onhan toki ajaminenkin istumatyötä - mutta maisemat sentään vaihtuvat ja tien päällä olemiseen liittyy tietynlainen vapaus, Pia Lundström näkee.

Linja-auton ajokortin haltijaksi hän tuli 2015 ja yhdistelmäajoneuvokortin seuraavana vuonna. Kevätlukukausi 2017 vierähti OSAO:ssa Kempeleen yksikössä, puutavarakuljetuksen ammattikoulutuksessa.

– Sain siis vihdoin himoitsemani rekkakortin, mutta eri syistä rupesinkin ajamaan bussia, naurahtaa Lundström.

– Eikä valintaa ole tarvinnut katua, hän vakuuttaa.

– Ensin tuurasin ajoja asiakaspalvelutyön ohella. Vuoden 2018 alussa sain yhtiöön kiinnityksen kokopäivätöihin.

Viikon ajolistalle kuuluu monenlaista tehtävää; tilausajoista koulukyyteihin ja linjoihin. On eläkeläisryhmiä, jalkapallojoukkueita, uimahalliin meneviä luokkia. Opastetut kiertoajelut ovat Pia Lundströmin mielestä keikkoja mukavimmasta päästä.

– On kiva kuunnella kertomuksia oman kaupungin historiasta ja nähtävyyksistä.

Myös vaikkapa eläkeläisten ja hyväntuulisten, laulavien lasten seurassa matka taittuu iloisesti. Niillä reissuilla saa kuljettajakin nauttiakseen siitä kuuluisasta linja-auton tunnelmasta.

Työpäivän pituus vaihtelee ajojen mukaan, maksimissaan vuoro venyy viiteentoista tuntiin. Työaika tasoittuu 80:aan tuntiin kahden viikon aikana.

– Lähdöt ennen kukonlaulun aikaan sopivat aamuvirkkuna minulle hyvin. Pidän myös siitä, että vapaapäivät ovat vaihtelevasti viikon sisällä. Pitkiä, yön yli kestäviä, viikonloppuajoja en voi yksinhuoltajana ottaa, Pia Lundström toteaa.

Kilometrejä kertyy työn merkeissä noin 50 000 vuodessa.

Seudun tiestön kunnolle Pia Lundström antaa kouluarvosanaksi kohtalaisen 6,5.

– Harvoinhan näillä kulmilla saa ajaa kuin sametilla. Paikoittain on hyvinkin reikäisiä ja paikattuja teitä, yksi paikatuimmista osuuksista on Kruunupyystä Åsbackantielle johtava tie.

– Huonot kohdat oppii tietysti äkkiä muistamaan. Eivät bussin isot renkaat niihin sentään tipahda, mutta kalusto kuluu kumminkin.

Liukkaus ei niinkään huoleta, etenkään kun alla on talvirenkaat.

– Oikea tilannevauhti on a ja o. Lisäksi pitää keskittyä omaan ajamiseen.

Murheenkryyninä pimeällä ovat tielläliikkujat ilman heijastinta. Pimeässä suhahtavia pyöräilijöitä on niitäkin yllättävän paljon.

– Heijastin on edullinen ja helposti mukana kulkeva lisäturva. Se antaa kuljettajalle lisää reagointiaikaa - ison massan pysäyttäminen ei käy silmänräpäyksessä.

Bussin peruuttaminen on varmaan vaikeaa, saa Lundström joskus kuulla ihmettelyä, lähinnä naisautoilijoilta.

– Vaikka bussi on muutoin kuin rautakanki on sen peruuttaminen helpompaa kuin rekan, jossa on erillinen perävaunu. Pakki päälle, katse peileihin. Monissa busseissahan on kuljettajan omien silmien jatkona myös peruutuskamera.

Joka paikka ei Pietarsaaren keskustassa ole asiaa 12-15 metrisellä ja kankeasti kääntyvällä linja-autolla.

– Kauppiaankatua bussiaseman suunnasta tullessa ei eteen osuvan liikennemerkin vuoksi pääse kääntymään Isollekadulle torin suuntaan ollenkaan. Ahdasta on myös vaikkapa Alholminkadulla ja Perämiehenkadulla. Kapeille kaduille ei käytännössä mennäkään jos ei ole aivan pakko; voidaan esimerkiksi sopia, että haetaan ryhmä kyytiin esimerkiksi Koulupuistosta.

Naiskuljettajana Pia Lundström edustaa ammattikuntansa vähemmistöä.

– Nainen bussikuskina on edelleen poikkeus, mutta rekan ja kuorma-auton ratissa tulee tiellä sentään vastaan yhä useammin nuori nainen. En tiedä, miksei alalla on enemmän naisia. Jostain syystähän alalle lähtemistä arkaillaan, hän pohdiskelee.

Omista työkavereista naiskuskeja on vain kaksi, yksi Vaasassa, toinen Närpiössä.

Naista bussikuljettajana saatetaan edelleen kummastella ja sanoa se myös ääneen, että "naiskuski".

– Kerran eräs vanhempi pariskunta oli tulossa bussiin kun mies jähmettyi ovensuuhun; mitähän tästäkin tulee. Matkan päätteeksi hän tuli kuitenkin vielä erikseen sanomaan, että hyvinhän se meni.

Työtään Pia Lundström pitää vaativana, vastuullisena ja palkitsevana. Hän kokee, että sitä myös arvostetaan.

– Kuljettajan tehtävissä tarvitaan teknisten taitojen lisäksi mm. liikenteen lukutaitoa, joustavaa asennetta tien päällä ja palvelualttiutta. Aikataulussa pitää itsestäänselvästi pysyä.

– Tuntuu joka kerta yhtä hyvältä kun matka on mennyt hyvin.