Paikallisuutiset

Kim Östman kirjoitti mormonismista tietokirjan ikään kuin sisäpiiriläisenä, mutta kuitenkin ulkopuolisena.

Pietarsaarelainen Kim Östman lähti parikymppisenä mormonilähetyssaarnaajaksi ulkomaille. Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin hän on mormoni enää paperilla, työajalla insinööri, vapaa-ajalla humanisti ja on juuri julkaissut ensimmäisen tietokirjansa mormonismista. Seuraava teos käsittelee sitä miten mormonius ja moniavioisuus ovat eri aikoina liittyneet toisiinsa.

Pietarsaari

Heinäkuu 1999.Kim Östman lähtee lähetyssaarnaajaksi Isoon-Britanniaan.

Elokuu 2019. Hän on mormoni enää paperilla, kaksinkertainen tohtorismies, mikroelektroniikan dosentti, työajalla insinööri, vapaa-ajalla humanisti, joka on juuri julkaissut ensimmäisen tietokirjansa Mormonit - Historia, oppi ja elämä.

Mormonismi on edelleen osa Kim Östmanin elämää monin eri tavoin, eikä vähintään sen tutkimuksen kautta. Vakava uskonnontutkimus alkoi kiinnostaa mormoniperheessä kasvanutta jo insinööriopintojen rinnalla, 2000-luvun alkupuoliskolla.

Aloin pikkuhiljaa huomata, että mutkia on oiottu ja että asiat ovat pikkaisen monimutkaisempia kuin mitä olin lapsena oppinut.

– Aloin pikkuhiljaa huomata, että mutkia on oiottu ja että asiat ovat pikkaisen monimutkaisempia kuin mitä olin lapsena oppinut.

Rauhallisesti tapahtunut etääntyminen vahvistui sitä mukaan kun ensimmäinen väitöskirja - uskontohistoriasta ja -sosiologiasta - valmistui. Akateeminen ympäristö oli avannut erilaisen ikkunan maailmaan.

– Olen pitkään ollut tapamormoni, kuten yli puolet mormoneista. Samaan tapaanhan ollaan vaikkapa tapaluterilaisia.

– Ihmissuhteeni sukulaisiin, ystäviin ja tuttuihin kirkon piirissä ovat säilyneet lämpiminä, mistä olen iloinen ja kiitollinen, kuvaa Östman.

Toisaalta etääntyminen kotiuskonnosta osaltaan mahdollisti tietokirjan tekemisen vakavasti otettavan uskonnontutkijan ottein. Östman kokee voivansa tarjota lukijalle objektiivisuuteen pyrkivän kokonaiskatsauksen yhteen vähemmistöuskontoon Suomessa ikään kuin sisäpiiriläisenä, mutta kuitenkin ulkopuolisena.

– Yhtenä kiinnostuksen kohteenani ovatkin vähemmistöjen suhteet enemmistöön.

Teos tarkastelee USA:ssa syntynyttä uskontoa, joka tunnetaan mm. pareittain kulkevista lähetyssaarnaajistaan ja mutkikkaasta suhteestaan moniavioisuuteen. Suomessa erityistä kiinnostusta ovat herättäneet mm. Espoon Karakallioon vuonna 2006 valmistunut temppeli sekä kirkosta eronneita "fundamentalisteja" kuvaavat TV-sarjat "Big Love" ja "Sisarvaimot".

Tavoitteena on johdattaa lukija mormonien mielenmaisemaan ja tuoda kulttuurista ymmärrystä ihmisille niin kirkon sisällä kuin ulkopuolella.

– Haluan auttaa ihmisiä niin kirkon sisällä kuin ulkopuolellakin ymmärtämään paremmin mistä mormonismissa on kyse. Toki tutkimustyö on tietyssä mielessä myös omien juurien tutkimista, Östman näkee.

Pietarsaaren seutu on mormonismille historiallisesti tärkeää aluetta.

– Osa ensimmäisistä käännynnäisistä Suomessa asui juuri Luodossa 1800-luvun loppupuolella. Luoto on myös ainoa paikka, jossa toimintaa ei katkaissut edes toinen maailmansota. Talo, jossa kokoontumisia pian sen jälkeen järjestettiin sijaitsee edelleen Grevissä.

Kirkko seisoo Pietarsaaressa Alholmantien mutkassa. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa - maallisemmin MAP-kirkossa, käy sunnuntaisin 30-35 henkilöä seurakunnan kokouksissa.

– Hieman vähemmän kuin minun kasvuaikanani, Östman toteaa.

Koko Suomessa mormoneja on laskijasta riippuen 3300-4900. Korkeampi luku on Suomen mormonikirkon arvio, alhaisempi tilastokeskuksen.

Ikänsä kouluttautunut ja pitkään tutkimuksen parissa töitä tehneenä Kim Östman on tottunut keräämään, käsittelemään ja jäsentelemään suuria tietomääriä. Mormonismista materiaalia kertyi kilometrikaupalla, joten sanottavan tiivistäminen alun miljoonasta merkistä kustantajan toivomaan noin 600 000 merkkiin ei käynyt aivan käden käänteessä.

Silti aineistoa jäi nelisataassivuisen tietokirjallisen tiiliskiven sisällöksi runsain mitoin, aina mormonismin aamunkoitosta 1820-luvulta pyhien kirjoitusten ja keskeisten uskonkäsitysten kautta kirkon toimintaan mm. siihen asti mitä jokapäiväinen jäsenyys elämäntapoineen merkitsee.

Mormonismin perustaja on Joseph Smith. Mormonismissa Jumala on konkreettinen, ruumiillinen olento. Pyhiä kirjoituksia on yhteensä neljä. Hyvää käytöstä, rehellisyyttä ja siistiä kielenkäyttöä korostetaan. Yhteiskunnassa kehotetaan olemaan mukana ja tuomaan kirkon periaatteita tervehenkisesti esille.

Keitä siis ovat nuo pyöräilevät, hyväkäytöksiset pukumiehet? He ovat kaksivuotista lähetystyöpalveluaan tekeviä mormoneja, joiden tehtävänä on levittää mormonismin sanomaa "menemällä kaikkeen maailmaan" ja rekrytoida uusia jäseniä. Työntunteja tulee noin 50-60 viikossa.

Myös nuoret naiset voivat halutessaan palvella lähetystyössä. Naispuolisten lähetyssaarnaajien määrä onkin Kim Östmanin mukaan kasvanut merkittävästi alaikärajamuutoksen jälkeen. Ennen nuoret miehet saivat lähteä lähetystyöhön 19-vuotiaina ja naiset 21-vuotiaina, mutta vuonna 2012 ikärajoja laskettiin 18 ja 19 vuoteen.

– Nuoret halutaan sitouttaa kirkkoon entistä aikaisemmin kriittisinä ikävuosina itsenäistymisen ja uskonnollisen identiteetin kannalta, siis aikana, jolloin etääntyminen kirkosta usein saattaa alkaa, Östman selventää

Lähetystyössä palveleminen on nuorille mormonimiehille uskonnollinen velvollisuus, ei pakko. Lähetystyö ymmärretään mm. uskollisuuden osoitukseksi ja kirkolliseen johtajuuteen valmistavaksi harjoitteluksi - ja nuoria naisia kannustetaan avioitumaan lähetystyönsä kunniallisesti suorittaneiden "palanneiden lähetyssaarnaajien" kanssa.

Kotiin palanneiden lähetyssaarnaajien parissa esiintyy painetta kutsua lähetystyöaikaa elämän "parhaaksi kahdeksi vuodeksi".

– Itselleni nuo kaksi vuotta olivat hyvin opettavaisia, mutta eivät elämän parhaita. Ujous jäi Isoon-Britanniaan, takaisin tuli sosiaalisesti aiempaa huomattavasti rohkeampi ja avoimempi tyyppi.

Lähetyssaarnaajan elämää kirkon virallisena kokopäiväisenä edustajana Kim Östman kuvaa kirjassaan kontrolloiduksi ja tietyssä mielessä armeijamaiseksi. Äärimmäisen tiukat säännöt vaativat lähetyssaarnaajalta huomattavaa sopeutumista. Sääntökirja määrää mm. pukeutumiseen, käytökseen, päiväohjelmaan ja fyysisiin aktiviteetteihin liittyviä seikkoja. Alkoholi, tupakka, päihteet ovat kiellettyjä. "Viisauden sanaan" sisältyy lisäksi kielto kuumien juomien kuten kahvin ja teen nauttimisesta.

Vastakkaisen sukupuolen edustajaa ei saa halata, toverien on oltava aina yhdessä, heidän on lähdettävä asunnostaan tiettyyn aikaan aamulla, pyhiä kirjoituksia ja muita lähetystyömateriaaleja opiskeltuaan - ja palattava asunnolleen viimeistään tiettyyn aikaan illalla eikä heidän tule harrastaa vaikkapa uimista, luistelua tai "deittailua".

– Pareittain kulkemisessa on kyse turvallisuudesta, mutta myös toisen tukemisesta henkisesti. Hylkäämisiä kotien ovilla tulee paljon.

Tiedonsaanti on lähetystyössä rajoitettua. Sallittu kirjallisuus, musiikki ja elokuvat on yleensä rajoitettu kirkon tuotantoon. Lähetyssaarnaajien ei myöskään tule lukea sanomalehtiä tai katsoa televisiota. Tovereiden pitää lisäksi valvoa toistensa internetin käyttöä.

– Kirkon piirissä säännöt tulkitaan pyrkimykseksi suojella lähetyssaarnaajia niin hengellisessä kuin fyysisessä mielessä. Toki niihin sisältyy myös halu suojella uskonvarmuutta.

Myytti mormonien moniavioisuudesta istuu tiukassa Suomessakin, vaikkei sitä täällä ole Östmanin mukaan koskaan ollutkaan eikä MAP-kirkossa missään yli sataan vuoteen. Niinpä tutkija päätti murtaa myytin kokoamalla seuraavan tietokirjan siitä miten mormonius ja moniavioisuus ovat eri aikoina liittyneet toisiinsa.

Uusi kirjaprojekti onkin jo hyvällä mallilla. Viime kesän visiitillä USA:n Utahiin ja Arizonaan nauhalle tallentui yli 30 tuntia moniavioisesti elävien fundamentalistien haastatteluja. Viime viikolla hän oli tutkimassa arkistoja Tukholmassa. Matkatunteja tulee kertymään kaikkiaan satakunta, Östman arvioi.

Siis insinööri, humanisti vai molempia?

– Yhteiskunnalle minusta olisi varmaan enemmän hyötyä humanistina, joka auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan enemmän. Käsi sydämelle: työlläni insinöörialalla ei ole yhteiskunnalle yhtä suurta merkitystä - vaikka pidänkin niin siitä - kuin työyhteisöstäni todella paljon.