Viihde
Ympäristönsuojelu sydämen asiana - Rakkaus luontoon on näkynyt pietarsaarelaisella Eeva-Kaarina Aaltosella niin työssä kuin vapaa-ajalla
PIETARSAARI
Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtajana 35 vuoden ajan toimineelleEeva-Kaarina Aaltoselle luonto ja ympäristön suojeleminen on ollut aina lähellä sydäntä.
Kun vuonna 1971 Euroopan ensimmäistä ympäristövuotta vietettiin, tiesi Aaltonen, että hän haluaisi olla osana kehittämässä ympäristön- ja vesiensuojelua myös ammatikseen.
Ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen hänen haaveensa toteutui, kun hän pääsi opiskelemaan limnologiaa ja ympäristönsuojelua Helsingin yliopistoon.
– Yliopistosta valmistumisen jälkeen toimin Helsingissä limnologin virassa vesihallituksessa (nykyään Suomen ympäristökeskus) sekä olin mukana kansainvälisessä vesiensuojelu-projektissa.
Pietarsaaresta töitä saaneen miehensä perässä hän muutti Pietarsaareen vuonna 1978, jolloin hänelle aukesi limnologin paikka vasta perustetulle julkisen valvonnan alaiselle laboratoriolle Kaustisella, jossa tehtiin erilaisia vesistötutkimuksia ja tarkkailuja eri toiminnanharjoittajille.
– Yritys oli aluksi hyvin pieni, ja alku oli minulle varsin haastavaa, sillä toimin silloin ainoana ympäristöalan työntekijänä eikä yrityksessä ollut muita saman alan kollegoita.
Vuonna 1984 hänelle aukesi paikka Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n (silloinen Vaasan läänin vesiensuojeluyhdistys ry) toiminnanjohtajana, jonka toimialueeseen kuuluivat Keski-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa sekä Pohjanmaan rannikkoalue. Yksin Pietarsaaresta käsin toiminut Aaltonen alkoi kehittämään Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n toimintaa, eikä toiminnanjohtajan ensimmäisten työvuosien aikana haasteilta vältytty.
– Haasteellisinta työssäni on ollut pitää yllä omaa ammattitaitoa ja rakentaa yhteistyötä eri toiminnanharjoittajien ja yhteistyötahojen välillä. Vielä 80-luvulla ympäristöasioista vastuunkantoa pidettiin enemmänkin välttämättömänä pahana. Eri toimijoiden ja yhteistyötahojen motivointi sekä sellaisen ilmapiirin luominen eri tahojen kesken, että yhteistyö ympäristöasioiden hyväksi todella kannattaa, on ollut ajoittain hyvinkin haasteellista, hän muistelee.
Aaltonen toteaakin, että 80-luvulta tähän päivään mennessä on tapahtunut selkeää asenteiden muutosta ympäristöasioita kohtaan, josta hän kertoo olevansa myös äärimmäisen ilahtunut.
– Nykyään puhutaan hyvin paljon ympäristönsuojelusta, esimerkiksi ilmastonmuutos ilmiönä on ollut hyvin laaja-alaisesti tapetilla. Yrityksien kohdallakaan ei enää riitä, että ne itsessään ovat isoja ja menestyneitä, vaan niiltä edellytetään lisäksi vastuullista toimimista yhteiskunnassa, ja ympäristöasiat ovat osa sitä. Ympäristöasioihin panostaminen on nykyään jopa merkittävä kilpailuvaltti.
Ympäristönsuojelun eteen koko elämänsä ajan töitä tehneelle Aaltoselle Kokkolan suurteollisuusalueen ympäristö- ja energiatyöryhmän kesäkuussa myöntämä ympäristöpalkinto ilahduttikin häntä erityisen paljon.
– Se todella lämmitti mieltäni. Arvostan hyvin suuresti sitä, että vuosikymmenten ajan ympäristön hyväksi tekemäni työ sai tällaista tunnustusta, hän hymyilee.
Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtajuuden Aaltonen luovutti jo keväällä seuraajalleenHeli Jutilalle, ja sen jälkeen hän on sijaistanut vielä muutaman kuukauden ajan vanhempainvapaalla ollutta vesistöasiantuntijaa. Muutaman viikon kuluttua 67 vuotta täyttävä Aaltonen tulee jäämään lopullisesti eläkkeelle tämän vuoden loppupuolella.
– Olisinhan minä aikaisemminkin voinut eläkkeelle jäädä, mutta olen todella pitänyt työstäni. Olen saanut tehdä sellaista työtä, jossa yhdistyvät minulle tärkeät arvot ja rakkaus luontoon.
Hän toteaakin, että luonto ja liikkuminen ovat olleet hänelle aina iso osa elämää myös työn ulkopuolella.
– Harrastan suunnistusta, ja liikun muutenkin päivittäin usein metsässä, satoi tai paistoi. Luonto on itsessään rauhoittava paikka, ja se myös muuttuu jatkuvasti - joka valossa ja eri vuodenaikoina se näyttäytyy aina eri tavalla. Niinkuin merikin. Sitäkin tulee usein käytyä katsomassa, että miltä se meri tänään näyttääkään.
Elääkkelle siirtymisen hän kokee jokseenkin hyppynä tuntemattomaan, mutta sitä Aaltonen ei usko, että aika tulisi kuitenkaan käymään hänelle pitkäksi.
– Tulen varmasti liikkumaan paljon enemmän luonnossa. Lisäksi toimin oppaana Pietarsaaren seudun oppaissa ja olen mukana Skata-yhdistyksessä, jossa myös tekemistä riittää, hän naurahtaa.
Helsingistä lähtöisin oleva Aaltonen aikoo matkustaa tulevaisuudessa myös useammin Etelä-Suomeen tapaamaan ystäviään, sukulaisiaan sekä siellä asuvia lapsiaan ja lapsenlapsiaan.
– On ihanaa, että matkojen ei tarvitse eläkkeelle siirtymisen jälkeen painottua enää vain viikonlopuille, vaan saan viettää pidempiä aikoja läheisteni kanssa, hän hymyilee.
Viihde
