Paikallisuutiset

Tärkeää kuvaajan elämässä ovat meri ja metsä

Bo Isomaa haluaa kuvillaan pitkin rantoja ja sydänmaita näyttää muillekin kuinka hieno luonto meitä ympäröi.

Pietarsaari

TärkeääBo Isomaan elämässä on meri, metsä, luonto ja valokuvaus - ja mikä parasta, ne voi yhdistää. Kuvillaan pitkin rantoja ja sydänmaita Isomaa haluaa näyttää muillekin kuinka hieno luonto meitä ympäröi kaikkina neljänä vuodenaikana.

Kuvaajan kesäpäivää jaksavat ilostuttaa pelkällä olemassaolollaan vaikkapa juolukka ja lakan kukka. Ne löytyvät tutuista paikoista Mässkärissä, jonka monimuotoisesta maisemasta monet Isomaan kuvat ovatkin peräisin. Maisemia, lintuja ja kasveja rakastava kulkee kameran kanssa paitsi patikoiden myös meloen, retkiluistellen ja hiihtäen pitkin poikin.

Kamera tuli tutuksi jo lapsuudenkodissa isän ollessa innokas kuvaaja. Vanhan ajan kameroita, negatiivirullia ja niiden kehittämistä paperikuviksi Isomaa ei mitenkään kaipaa kun digitekniikka on kätevä, pätevä ja nopea. Ei Isomaalla tosin eläkeläisenä mikään kiire ole saada materiaalia kasaan, kuvausreissu vie sen ajan minkä vie, mutta paljon suunnitelmallisempaa hän pohtii puuhasta tulleen.

Painan laukaisinta harkiten enkä räpsi sadoittain kuvia digikamerallakaan.

– Vältän kirkkaita päiväkuvia. Voin kyllä käydä kirkkaana päivänä ensin katselemassa kuvattavia kohteita ja käydä kuvaamassa vasta sitten illalla tai aamusta.

Isomaa huomaa aina olleensa harkitseva kuvien ottaja.

– Painan laukaisinta harkiten enkä räpsi sadoittain kuvia digikamerallakaan. Ehkä syynä on se, että olen kasvanut harrastuksen pariin filmirullien aikaan enkä vieläkään ole oikein oppinut tuhlaamaan "ruutuja", Bo Isomaa naurahtaa.

Arkistojen suhteen hän on niin ikään järjestelmällinen.

– En säilytä mitä tahansa, roskat esikarsin jo kamerasta. Tällä hetkellä tallennettuna onkin vain noin 6000 kuvaa aihepiirin ja kokoelmien mukaan, mikä on minusta aika pieni määrä. Pidän lightroomin järjestyksessä ja suosin ulkoisia levykkeitä varmuusjärjestelmänä, Isomaa juttelee.

Hämmästyttävää on kuvaajan itsensäkin mielestä miten tutulta mökkisaarelta löytyy uutta kuvattavaa päivästä toiseen ja vielä kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen. Luonto kuitenkin elää ja muuttuu joka hetki, taivaankannen, sään ja valon rytmissä. Viidenkymmenen perheen mökkisaaren Isomaa tuntee läpikotaisin, tietää mitä polkuja kulkea Mässkärissä ja missä mitkin kasvit viihtyvät.

– Ylipäätään yksin luonnossa oleminen on ollut hyvää vastapainoa työlle, jossa olen ollut paljon tekemisissä ihmisten kanssa. Luontoa on helppo lähestyä kameran kanssa. Ihmisten kuvaaminen olisi aika paljon asetelmia, Isomaa kokee.

Yleväksi hän kuvailee tunnetta, jonka poikkeuksellisen hyvän otoksen saaminen herättää.

– Sattumalla on niissä lähes aina osansa; sattuu vaan olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan - ja vielä kameran kanssa.

Parasta Isomaan mielestä on kun kulkiessa saavuttaa flow-hetken, homma sujuu ja aika lakkaa olemasta. Ajan pysähtyminen ei niin haittaisikaan 69 vuoden ikään ehtinyttä, hän nauraa ja ihmettelee mihin aika on kulunut.

– Osallistuin äskettäin 50 vuotta sitten ylioppilaaksi päässeiden tilaisuuteen ja ensi vuonna täytän jo 70 vuotta.

Ammattikuvaajan lopputyönsä Bo Isomaa teki rantaniittyjen kasveista kymmenen vuotta sitten. Dokumentaarinen ote on viime vuosina jäänyt taka-alalle ja tilalle on tullut taiteellinen lähestymistapa.

– Olen tietoisesti kehittänyt ilmaisuani taiteelliseen suuntaan. Ero näkyy selvästi kahden kirjani välillä.

Kuvausreissut vievät välillä vaikkapa Huippuvuorille, missä kevään matkalta tallentui kameraan mursu ja kuningas jääkarhu viidenkymmenen metrin päästä. Ne ovat hyvää materiaalia ensi talven valokuvanäyttelyä varten kuten valkovalaiden tanssikin veneen ympärillä. Isomaa kuvaa kuinka parikymmentä valkovalasta ui kumiveneen ympärillä ja puhalsi pärskeitä ilmaan. Sykähdyttävää kokemusta varjosti Huippuvuoren roskaisuus, joka herätti luontoihmisessä ilmastoahdistusta.

Karhukuvaus Kuusamossa on niin ikään tullut koettua.

– Kuvasimme Venäjän rajan tuntumassa karhuja piilokojusta. Ei ehkä ole aivan minun juttu, Isomaa tuumii.

Koulutuksen aikana kuvausmatka suuntautui Etelä-Afrikkaan. Myös Grönlanti on tullut käytyä takavuosina.

Maisemien, lintujen ja kasvien kuvaaminen vaatii luonnollisesti monipuolista kameravarustusta.

– Menossa on viides digikamera, järjestelmäkameroita on ollut saman verran. Jonkin olen pudottanut mereen, yksi kastui käyttökelvottomaksi Victorian putouksilla. Aika vähillä tappioilla olen siis selvinnyt, Isomaa puntaroi.

Uudesta kesästä Bo Isomaa iloitsee. Nyt voi jatkaa kajakkikuvausten sarjaa.

– Kuvaan mereltä kajakista käsin rannalle päin, yleensähän kuvauskulma on päinvastainen. Kolmisen viikkoa sitten oli hieno kohtaaminen saukkojen kanssa saaressa Pietarsaaren edustalla, hän fiilistelee.

– Projekti etenee hitaasti, vasta kolmatta vuotta muiden töiden sivussa. Merellä kuvaaminenhan on pelkästään jo ilmojen puolesta aika rajoitettua.

Meri on entiselle meripartiolaiselle ja purjehdustaitoiselle likimain elämää suurempi ja kaiken kunnioituksen ansaitseva paikka.

Haiku-runot pääsivät siivittämään tuoreen valokuvakirjan sanomaa kun Isomaa keksi kirjoittaa kuvatekstien tilalle lyhytrunoja. Osa teksteistä syntyi kepein rantein, toiset runot vaativat pidemmän prosessoinnin.

– Vaikeinta - tai helpointa - on löytää johtosana.

Nyt kasassa on jo haikuja ilman niihin liittyviä kuvia. Ne syntyivät jääkarhujen mailla kuin itsestään.