Paikallisuutiset

Haikein mielin eläkkeelle opettajan työstä: Anna-Maija Lyyra kaavaili suunnittelijamaantieteilijän uraa, mutta meni antamaan opetustyölle pikkusormen.

Luontoa rakastavalle pihan pikkulinnut ovat pala elävää luontoa. Pieniä viestintuojia on lukion biologian ja maantiedon lehtorista kiva katsella ja kuunnella.

Pietarsaari

Painatus t-paidassa, Midnight sun film festival, kertoo kantajansa,Anna-Maija Lyyran, yhdestä intohimosta luonnon, lenkkeilyn ja lukemisen lisäksi. Sodankylän elokuvajuhlille hän suuntaa tänäkin vuonna, mutta tästä kesästä lähtien eläkeläisen kevein askelin. Tai virallisesti eläkepäivät alkavat 1. elokuuta. Eikä päätös eläköitymisestä syntynyt mitenkään kepeästi, vaan syvän prosessoinnin tuloksena. Lyyra muistaa kuinka vielä viime kesänä ajatus oli utopiaa.

– Olen jutellut asiasta perheeni ja aivan jokaisen kanssa, joka on vaan jaksanut kuunnella. Päätös helpotti, vaikka mieli onkin haikea. Joskushan pitää tajuta lopettaa, hän naurahtaa huomanneensa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Toisaalta Lyyra sanoo uteliaana luonteena miettivänsä, mitä elämällä on vielä tarjottavana - nimenomaan vielä eikä enää.

On mahdotonta hyväksyä, että Pietarsaaren edustalla olisi ison luokan pistekuormitus kun mereen valuvaa hajakuormitusta pelloilta ja metsistäkin on vaikea saada kuriin.

Nyt aloitetaan uusi elämä, sanoisivat yläkoulunkin oppilaat, jos heiltä kysyisi opettajansa vaalimasta ohjenuorasta. Ratkaisukeskeisen asenteen takana on ajatus siitä, että ihminen pystyy muuttumaan, korjaamaan tekemisiään, ottamaan opikseen. Ei pidä lannistua, vaan nousta, panna laastaria polveen ja edetä uudella energialla.

Lyyra muistaa kuinka ympäristöahdistus heräsi lukioikäisenä 1970-luvulla.

– Monien ikäisteni tavoin koin voimakasta tarvetta tehdä jotain yhteisen luonnon puolesta. Kun tulin itse opettajaksi vajaa kymmenen vuotta myöhemmin ei nuorison keskuudessa oltu enää niin huolissaan vaikkapa kehitysmaiden tilanteesta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tieto maapallon räjähtäneestä väkiluvusta ja rajallisista resursseista vaivaa luontoa rakastavan mieltä.

– Puhuimme taannoin lukiolaisten kanssa siitä kuinka hurjan nopeaa muutos on ollut. Kerroin, että kun minä synnyin oli ihmisiä alle kolme miljardia, nyt luku on yli 7 miljardia. Milloin luulette minun syntyneen, kysäisin. Takarivistä kuului "adertonhundra". Noh, enemmänkin vitsinä heitetty arvio 1800-luvusta kuvasti kuitenkin hyvin sitä, että kaikilla oli vaikea käsittää lyhyessä ajassa tapahtunutta väkiluvun räjähdysmäistä kasvua.

Vastaus takarivistä tuli ruotsiksi, sillä viime vuodet Anna-Maija Lyyra on opettanut myös ruotsinkielisessä lukiossa muutamilla yhteisillä kursseilla JG:n kanssa.

Pietarsaaren lukion muuttoa Jakobstads Gymnasiumin kiinteistöön hän ylistää kaikilta kanteilta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Aivan kuin olisi tullut uuteen työpaikkaan. Olen viihtynyt erinomaisesti. Koko työyhteisö on inspiroiva, mahdottoman hyvä. On ollut ilo tulla töihin aivan jokaisena päivänä, hän hymyilee.

– Tätä kaikkea jäänkin kaipaamaan; kontakteja, vuorovaikutusta, vastakaikua, voimaannuttavaa energiaa. Koen, että suhde oppilaisiin on perustunut molemminpuoliseen kunnioitukseen. Toivottavasti myös oppilaat ovat kokeneet, että heidän mielipiteitä arvostetaan ja kunnioitetaan, Lyyra toteaa.

Ennustiko sukunimi tulevan ammatin liittyvän opetustehtäviin ja ylioppilaaksi valmistumiseen?

– Olin kyllä vakaasti päättänyt, ettei minusta tule minkään alan opettajaa kun äitini kerran oli kansakoulunopettaja. Biologia kyllä kiinnosti minua jo pienenä. Haaveilin suunnittelijamaantieteilijän töistä ja teinkin siitepölytutkimusta kasvitieteelliselle laitokselle. Kävin kuitenkin varmuuden vuoksi auskultoimassa vahvistaakseni työnsaantimahdollisuuksiani. Kun olin opettanut puoli vuotta en enää halunnutkaan palata kasvitieteen pariin. Annoin opetustyölle klassisesti pikkusormen - ja kuinkas kävikään, Anna-Maija Lyyra nauraa.

Lopullisen sinetin uravalinta sai myöhemmin kun Lyyra työskenteli ympäristönsuojelusihteerin sijaisena puoli vuotta.

– Kaipasin kouluun ja sinne myös palasin.

Opetustehtävät alkoivat Etelänummen yläasteella 1981. Matkan varrella tuli terveystieto mukaan biologian ja maantiedon lisäksi.

– Opetus- ja työvälineet ovat tietysti muuttuneet noista päivistä. Alussa otettiin spriikopioita, käytettiin piirtoheitintä ja filmiprojektoria.

– Ovatko oppilaat muuttuneet? Sanoisin pikemminkin, että yhteiskunta on muuttunut nopeammaksi ja tehokkaammaksi. Nuoret sitten yrittävät selvitä omilla tavoillaan. Toki lukioikäiset ovat avoimempia, suvaitsevaisempia, rohkeimpia ja esiintymisvarmuutta löytyy kautta linjan.

Nuorelle Anna-Maijalle hän sanoisi, että luota itseesi, äläkä välitä muiden mielipiteistä. Että elämä kantaa.

Paikallispolitiikassa Anna-Maija Lyyra on vaikuttanut vihreiden edustajana aina 1980-luvulta saakka.

– Olen ainoa vihreä valtuutettu kaupunginvaltuustossa ja vaikutusmahdollisuudet ovat sen mukaiset - vähäiset. Vihreät ovat kuitenkin ylipäätään mukana muistuttamassa ympäristöasioista niin kauan kun olemme tehneet itsemme tarpeettomiksi.

Tapaus Fennovoiman ydinvoimalahanke jäi menneiltä vuosilta kaivelemaan mieltä siltä osin, ettei mm. voimalainvestoinnin riskeistä koskaan käyty vihreiden toivomaa avointa keskustelua valtuustossa.

Ajankohtaisista asioista sydäntä painaa Pietarsaaren ja Luodon meriedustalle kaavailtu kalankasvatuslaitos.

– Vastustan ehdottomasti. On mahdotonta hyväksyä, että Pietarsaaren edustalla olisi ison luokan pistekuormitus kun mereen valuvaa hajakuormitusta pelloilta ja metsistäkin on vaikea saada kuriin. Merialueelle ei pidä perustaa minkäänlaista kalankasvattamoa. Ne kuuluvat manterelle, missä mm. vedenpuhdistus on hallittavissa, toteaa Lyyra.

– On totta, että Itämeri on kaukana meistä, mutta koko vesialuehan on yhteydessä.

Pienenä Anna-Maija Lyyra kuului luontokerhoon, jossa pikkutytöille annettiin pieniä tehtäviä, kuten seurata pihan pikkulintuja tehdä niistä pieniä havaintoja. Se oli lapsen maailmassa jännittävää puuhaa.

– Olen aina jossain määrin seurannut lintuja. Tänä keväänä näin tervapääskyn 21. toukokuuta. Aina ne ovat saapuneet vakiona 21.- 24. toukokuuta.

Hän huomaa ympyrän sulkeutuvan.

– Enää en pelkästään seuraa pihan pikkulintuja, vaan ruokin niitä työkseni. Se on pala sitä elävää luontoa. Pieniä viestintuojia on kiva katsella ja kuunnella.

Yksi käytännönkin projekti odottaa eläkepäivillä.

– Aion opetella peruuttamaan autoa peräkärryn kanssa.

Anna-Maija Lyyra, 64

Lukion biologian ja maantiedon lehtori.

Syntynyt marraskuussa 1954 Iisalmessa, jossa vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.

Valmistui Oulun yliopistosta vuonna 1981 ja sai opettajanpaikan Etelänummen yläasteelta, minkä jälkeen on työskennellyt Pietarsaaressa yläasteella ja/tai lukiossa, tunteja myös JG:ssä.

Eläkkeelle 1.8.2019.

Perustamassa Pietarsaaren Vihreät ry:tä vuonna 1986.

Pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu, tällä hetkellä menossa toinen kausi. Kaupunginvaltuustossa ainoa vihreiden edustaja.

Perhe: Kjell-puoliso ja kaksi aikuista lasta, Kööpenhaminassa ja Malmössä.

Asuu omakotitalossa Skutnäsissä.

Harrastukset: luonto, juoksu, lukeminen, elokuvat (käytynä neljät Sodankylän elokuvafestivaalit), viulisti Sinfonietassa.

Mielikirjat eri ikäkausilta: Peukaloisen retket villihanhien seurassa (Selma Lagerlöf), Sivullinen (Albert Camus), Pitkän päivän ilta (Kazuo Ishiguro).

Mielielokuva: Berliinin taivaan alla.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä