Paikallisuutiset

Pelargonit täydentämään elämyksiä Aspegrenillä: Ansarista tulee pelargonien koti

Perusteilla olevaan pelargoniperheeseen kelpuutetaan mukaan ensisijaisesti vanhoja perinnepelakuita.

Pietarsaari

Odotettu ja kaivattu Pietarsaaren pelargoni - Den gamla från Jakobstad - katselee ansarin ikkunalla Aspegrenin puutarhan elämänmenoa. Pitkällä kukkalaudalla on päivää paistattamassa nelisenkymmentä muutakin pelargonia ja joukko kasvaa vielä suuresti, sillä ansarista ollaan tekemässä perinteisten pelargonien kotia kausipuutarhuriAnne Hautamäen luotsauksessa.

Valkoinen, puolikerrottu Pietarsaaren pelargoni on yksi kokoelman aarteista, joihin kuuluvat myös lehdiltään lumoavan sitruunatuoksuinen Fredrika Runeberg ja yli kaksimetriseksi venähtänyt pelargonirouva Vöyriltä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Uuteen pelargoniperheeseen kelpuutetaan mukaan ensisijaisesti nimellisiä vanhoja suomalaisia perinnepelargoneja ja nimellisiä ulkomaalaisia lajikkeita.

Kesän aikana lähdemme hakemaan vielä mm. yhtä australiaista luonnonlajiia, joka on väritykseltään keltainen. Ari Vainionpää Aspegrenin puutarhuri

– Eiköhän mukaan mahdu myös kauniita, nimettömiäkin yksilöitä, vaikka käytettävissä tila on rajoitettu, Hautamäki tuumii.

Idea pelargonikokoelman kartuttamisesta syntyi kun paikallinen harrastaja ja ahkera talkoolainen puutarhalla lahjoitti Aspegrenille osan suuresta, 350 lajikkeen kokoelmastaan.

– Työ on vasta alkumetreillä. Toiveena on myös saada vanhoista pelargoneista alkuja eri puolilta seutua - ja mieluiten tarinan kera, Anne Hautamäki kuvaa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ylimääräistä myytävää ei tässä vaiheessa juurikaan ole, mutta pelargoneja on tarkoitus saada myyntiin asti jo ensi vuoden pelargonipäivälle puutarhalla. Ajatuksena on näet koota kaksi satoa; ottaa pistokkaita sekä tulevana syksyllä että ensi keväänä.

Satunnainen kotikasvattaja ei voikaan kuin ihmetellä pelargonilajikkeiden paljoutta kukkarivistön edessä. Ja Aspegrenilläkin on koossa niistä vasta murto-osa. Luonnonlajeina - siis villeinä kasvaneina - löytyy maailmalta noin 300 ja jalostettuja muotoja - eli lajikkeita - on huimasti eli jo yli 7000 sorttia.

On Selmaa, Hilleviä, Tuopanjokea, Friesdorfia, ruusupelargonia, tulppaanipelargonia, tohtori Westerlundia, Nimismiestä. Alastaron Helenan pistokas on vasta istutettu multaan, esittelee Anne Hautamäki. Lady Plymouth ja Drottningholm odottavat vesimukeissa ruukkuun pääsyä; tuuheat juuret lupaavat kasvuun parasta starttia.

Eikä vanhaa pelargonia ilman tarinaa. Alastaron Helena sai nimensä kun nuori Helena-vaimo toi pelargonin kotitalostaan mukanaan yli 70 vuotta sitten, minkä jälkeen kasvi on ollut samassa talossa näihin päiviin saakka.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Pelargoneihin liittyvät tarinat ovat kerrassaan kiehtovia. Tarina voi elää ja muuttua sukupolvesta toiseen. Esimerkiksi Nimismies olisi kuuleman mukaan vanha venäläinen lajike 1700-1800 -luvulta ja se olisi kulkeutunut Ruotsiin piian mukana. Ja tämä on täysin vahvistamaton tarina, nauraa Aspegrenin puutarhuriAri Vainionpää.

Ikänsä, kokonsa ja kauniin kukintonsa ansiosta ansarin katseenvangitsijana viihtyy yli kaksimetrinen pelargonirouva. Se muutti Aspegrenille viitisentoista vuotta sitten Vöyriltä navetan nurkasta.

– Pelargoni oli iso jo kun saimme sen puutarhalle. En pidä mitenkään mahdottomana, että se olisi nyt kuusikymppinen, sillä edellisellä omistajalla se oli ollut jo vuosikymmeniä. Olin tuolloin vasta aloitteilija enkä älynnyt kysyä kukan alkuperästä sen tarkemmin, mutta nyt aion lähettää siitä pistokkaan Maatalouden tutkimuskeskukseen tutkittavaksi. Tulokset ovat varmaan joka tapauksessa kiinnostavaa kuultavaa, Vainionpää arvelee.

Yleensä pelargonit leikataan talven jäljiltä uuden kasvukauden kynnyksellä keväällä, mutta vanharouva saa pitää oksansa.

– En millään malta katkaista näin isoa, kauniissa ja upeassa kukassa olevaa pelargonia, vaikka asiantuntijat niin varmaan tekisivät, Vainionpää tuumaa.

Vanhanrouvan vointi on priimaa, mitä nyt villakilpikirva kiusaa välillä. Eivätkä nekään ole riesana kauan, sillä puutarhuri käy säännöllisesti nyppimässä käsin pumpulitupoilta näyttävät pisteet oksista ja lehdistä.

Pietarsaaren pelargonista Ari Vainionpää kertoo kuulleensa alan harrastajalta ensimmäisen kerran pari vuotta sitten ja tilasi samantien alkuja pelargoneihin erikoistuneesta puutarhasta.

– Kun pistokkaita ei ruvennut kuulumaan, otin keväällä puutarhaan yhteyttä ja ilokseni meille luvattiinkin koko kukka. Ei tarvinnut kahdesti houkutella. Lähdimme matkaan siltä seisomalta eikä haitannut yhtään, vaikka juuri tuolloin sattui olemaan takatalvi, maassa paksusti lunta ja alla kesärenkaat, Vainionpää kuvailee matkaa kohti Liedon Ilmarista.

Mukaan tarttui luonnollisesti monia muita perinnepelakuita.

– Kesän aikana lähdemme hakemaan vielä mm. yhtä australiaista luonnonlajiia, joka on väritykseltään keltainen.

Perinnepelargonin vastakohdaksi Ari Vainionpää määrittelee taimistoilla yleisesti myynnissä olevat nimettömät, punaiset tai vaaleanpunaiset pelargonit, joiden pistokkaat otetaan Etelä-Afrikasta ja käsitellään kasvusääteellä.

Vakavasti ja pysyvästi, kuvaa Anne Hautamäki pelargoneihin hurahtamisensa astetta.

– Vaikea sanoa mikä niissä viehättää. Monipuolisuus, kauneus, yllätyksellisyys, arvaamattomuus. Ainakaan tylsä se ei ole koskaan.

Pelargoni rakastaa aurinkoa ja sietää kuivahtanutta multaakin. Yleensä se tapetaankin liialla kastelulla.

– Saviruukku on suositeltava, sillä se hengittää eikä ylikasteluvaaraa juuri ole kun savi imee vettä. Säännöllinen lannoitus on a ja o, vinkkaa Hautamäki.

Pelargonia keväällä leikatessa voi samalla ottaa uusia alkuja. Oksasta mm. poistetaan alimmat lehdet ja poistettujen lehtien kohdista lähtee uudet juuret. Pistokkaan voi juurruttaa joko suoraan mullassa tai vedessä.

– Hyvä pistokas on noin kymmenen senttiä pitkä, siinä on muutamia lehtiä ja tyvessä lehdetöntä vartta muutaman sentin pituudelta multaan upotettavaksi.

– Pistokkaitahan voi tehdä myös loppukesästä, mutta ei hirveän myöhään sillä pimeällä ne eivät lähde juurtumaan. Oikein tehtynä juuret näkyvät noin kahdessa viikossa.

Auringonpalvojat viihtyvät ikkunalla

Aspegrenin puutarhan ansariin on perustettu pelargonien koti. Pelargoniperhettä on tarkoitus kartuttaa kahden kolmen vuoden aikana entisestään.

Ansari oli pelargoneille oiva paikka, sillä ne rakastavat aurinkoa ja sietävät paahdettakin.

Kokoelmaan kuuluu tällä hetkellä useita eri lajikkeita. Aarteina ovat mm. valkoinen, puolikerrottu Pietarsaaren pelargoni - Den gamla från Jakobstad- ja Fredrika Runeberg.

Hanketta vetää kausipuutarhuri Anne Hautamäki.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä