Paikallisuutiset

Voiko liikenneympyrällä viestittää jotain kaupungista? Lukiolaiset ottivat härkää sarvista ja suunnittelivat Pietarsaaren 29kiertoliittymät haluamallaan tavalla

Pietarsaaren liikenneympyröitä on haukuttu rumiksi, ankeiksi ja tylsiksi. Aiheesta teki muun muassa Österbottens Tidning jutun pari vuotta sitten.

Pietarsaaren lukiossa ja Jakobstads gymnasiumissa tartuttiin aiheeseen. Kuvataiteen ja maantiedon yhdistävällä, ainerajat ylittävällä kurssilla on kevään mittaan suunniteltu kaupungin ympyrät täysin uuteen uskoon.

– Halukkaat opettajat voivat kehitellä tällaisia yhteisiä kurssikokonaisuuksia. Tällä kertaa aiheena oli arkkitehtuuri ja ympäristö. Viime vuonna toteutimme samanlaisen Vanhan sataman ympärille, ja nyt olemme jatkaneet samalla teemalla, gymnasiumin kuvataideopettajaMonica Liljestrand-Jutila kertoo.

Pohjustukseksi kurssilaiset ovat tutustuneet Pietarsaaren historiaan kaupunginmuseolla, ja arkkitehdit Ilmari Heinonen ja Juha Rajaniemi ovat vierailleet tunneilla kertomassa arkkitehtuurin ja ympäristön suhteista.

”Ellei näkyväisyyttä estetä, niin jokin rauhallinen ja hieno teos toisi ainakin hyvän mielen, eikä autoilija stressaisi niin paljon.” Oona Boberg Lukiolainen

– Ajatuksena on ollut, että samalla opiskelijat miettisivät, mikä on tyypillistä Pietarsaarelle ja mitä tällaisessa liikenneympyrässä sitten voisi ilmentää. Samalla sen tulisi olla tervetulo- ja käyntikortti kaupungille, Pietarsaaren lukion maantiedon opettajaAnna-Maija Lyyra kertoo.

Ideoinnin lopputuloksena lukiolaiset työstivät kaikkiaan seitsemän mieleistään ehdotusta yksin tai pareittain, kukin omiin ”nimikkoympyröihinsä”.

Oona Boberg Pietarsaaren lukiosta oli tutustunut joukkoon ruotsalaisia kiertoliittymiä (kuten liikenneympyrän virallinen nimitys kuuluu). Hänen mielestään Ruotsissa ja maailmalla yleensäkin niihin on satsattu paljon enemmän luovuutta.

Boberg sai tehtäväkseen suunnitella molemmat Pännäistentien liittymät uuteen uskoon. Teemansa kukin sai valita vapaasti.

– Minä valitsin merenkulun. Meillähän on erittäin tunnettuja venealan yrityksiä, kuten Baltic ja Nautor. Purjehdin myös itse, joten tämä oli erittäin mieluisaa.

Hänen ympyröissään purjeveneet kohtaavat aallokon. Veneet voisivat olla puuta, aallot sen sijaan jotain läpinäkyvää materiaalia, ja ne voisi toteuttaa suihkulähteen tapaan.

Ollakseen niinkin luonteva osa pietarsaarelaisuutta, purjehdus ei juuri näy paikallisessa katukuvassa.

– Olen oikeastaan vähän hämmästynyt siitä. Purjehtiminen on tosi kivaa, ja sitä pitäisi saada jotenkin taiteellisesti esille. En tiedä, miksei niin ole tehty, Oona Boberg miettii.

Aivan tuoreen ajokortin omaavana hänellä on jo kokemusta myös liikenneympyröissä ajamisesta.

Moni voi olla sitä mieltä, että liittymän pääasiallinen tarkoitus on sujuvoittaa liikennettä ja tehdä siitä turvallista, mutta Boberg ei panisi pahakseen, mikäli niistä olisi myös visuaalista iloa.

– Ellei näkyväisyyttä estetä, niin jokin rauhallinen ja hieno teos toisi ainakin hyvän mielen, eikä autoilija stressaisi niin paljon.

Projekti oli Oona Bobergin mieleen siksikin, että hän pyrkii jatkossa arkkitehdin uralle. Liikenneympyröiden suunnittelukin passaisi hänelle.

– No miksei! Tämä oli oikeastaan aika hauskaa, kun sai tehdä mitä halusi.

Kaupungin suurimman ja vilkkaimman, Permolla olevan turboliittymäksikin kutsutun kohteen koristelun saivat tehtäväkseenHerman Vikström jaPhilip Blomqvist.

– Rondellilla on väliä, ja meidän mielestämme se on kaupungissa unohdettu. Tässä kaupungin suurimmassa liittymässä ei oikeastaan ole mitään koristusta. Hiekkakasa nurmikentällä on ikävä ja ruma, kaverukset tuumivat.

He satsasivat ideoinnissa musiikkiin, jolla on Pietarsaaressa vankka jalansija.

Niinpä heidän mieleisessään viiden tien risteyksessä seisoisi neljä korkeaa ja värikästä panhuilua, yksi joka ilmansuuntaan.

Opettajien mielestä tällaisen voisi jopa toteuttaa.

– Tosi realistinen, sekä värejä että sointuja samassa veistoksessa, Monica Liljestrand-Jutila sanoo.

– Tämä voisi osittain symboloida myös teollisuutta ja savupiippuja, Anna-Maija Lyyra huomaa.

Ruusasholman ympyrästäJenny Karlais ei nykytilassaan juuri risukkoa kummempaa erottanut.

– Varsinkaan talven jäljiltä se ei näytä kovin hyvältä. Otin lähtökohdaksi kaksikielisyyden miettiessäni jotain silmiinpistävää, joka ilostuttaisi myös huonolla säällä ja talvisin.

Karlaisin ehdotuksessa ympyrästä kasvaa valtaisa kukka, jota hänen mukaansa tulee hoitaa yhtä hyvin kuin kaksikielisyyttä, jotta se pysyisi hengissä.

Emil Forsander jaDag Berglund halusivat tuoda Luodontiellä olevaan UPM:n portinedustan ympyrään jotain aivan muuta kuin teollista harmautta.

– Kaikki me syömme ruokaa, joten ajattelimme, että muutama värikäs munkki sopisi ympäristöön.

Skutnäsinkadun miniympyräänHerman Björk pystyttäisi kirja-asetelman, jonka jalustaan tulisivat pietarsaarelaisten kirjailijoiden nimet.

Emilia Söderlund jaDavid Nynäs puolestaan huvittelivat ABC:n liittymällä, johon heidän mielestään sopii paikallista väriä antamaan reipas Herra Snellmanin patsas.

Moa Eklundilla oli työn alla Raatihuoneenkadun ympyrä, jossa hän näki kehityspotentiaalia ja kuuli musiikkia.

– Aloin kokeilla sellon ja viulun muotoja. Teos voi näyttää aika kaoottiselta, mutta se näyttäytyy erilaisena joka suunnasta.

Monica Liljeström-Jutilan mielestä veistos olisi niin siisti ja jännittävä, että se sopisi vaikka kaupungin torille.

Ideakokoelmalle ei ole mietitty sen kummempaa jatkoa, mutta opettajien mielestä mikään ei estä lähettämästä sitä kaupungin suunnitteluosastolle uusien ajatusten raaka-aineeksi.

Keskustelu kiertoliittymistä jatkukoon.