Paikallisuutiset

Isoäidin opista palkituksi puutarhuriksi: Leif Blomqvist aloitti puutarhan pidon muutamalla marjapensaalla 1980-luvulla. Niistä on versonut tuhansien lajikkeiden taimisto.

Pedersöre/Lepplax

Laatu on a ja o, oppiLeif Blomqvist jo pikkupoikana kun tuleva puutarhuri ja pomologi sotki pyörällä kohti mummolaa vastapoimitut villivatukat Jopon sarvessa. Siinä se punainen herkku keikkui viiden litran hinkissä koko kymmenen kilometrin matkan Lepplaxista Kruunupyyhyn. Ja perillä näky oli sen mukainen. Pehmeä marja oli kovassa ryskeessä ja korkeassa astiassa tiivistynyt pariksi litraksi. Mummohan ne osti, säälistä, kun höttöinen marja ei kumminkaan olisi mennyt kaupaksi Kokkolan torilla. Sielläkin kauden marjasatoa yhdessä myymässä käyneet mummo ja poika olivat tuttu näky jo 1960-luvun lopulla.

Aamu alkaa taimistolla kuudelta; lyhyenä ja kiihkeänä sesonkina valoisat tunnit ovat kullan arvoisia. Kahdeksaan mennessä parin hehtaarin alueella häärii askareissaan nelisenkymmentä työntekijää, yhdet ruukuttavat, toiset tukkupakkaavat taimia, kolmannet hoivaavat kasvihuoneen asukkeja muutamien availlessa myymälän ovia.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Puutarhurin oma koti sijaitsee kirjaimellisesti kaiken - tuotannon, viljelyalueiden, kasvihuoneiden, maakellareiden ja kaupan - keskellä. Hän on itsekin aamuvirkku, joka ensitöikseen saattaa pulahtaa uima-altaaseen. Se on kätevästi etupihalla pihasaunan vieressä. Hän laskeskeli aikoinaan, että lämmitettynäkin suuri allas tulee mökkiä puolta halvemmaksi. Ja euron päälle yrittäjä ymmärtää. Ei hän tosin turhia huolia kanna, ei mieti eikä murehdi liikoja. Kun kodin ovi sulkeutuu päivän päätteeksi jäävät työt oikeasti pihalle. Siksikin hän on säästynyt 62-vuotiaaksi asti loppuunpalamiselta.

Ihmiset vielä luulevat, että yrittää olla jotain.

Lämmintä vettä kauhoessa voi miettiä myös vaikkapa yrityksen tulevaisuutta. Se näyttää turvatulta. David-poika valmistuu Heidi-vaimonsa kanssa tänä keväänä puutarhuriksi. Myös erityisopettajana työskentelevällä Melissa-tyttärellä on firmaan osaomistus. Sitäkin Blomqvist pitää oikeana päätöksenä, että älysi ajoissa jakaa vastuuta muille - perennoista, nettikaupasta ja tukkumyynnistä. Itsellä on silti vielä monet messut käymättä, kasvit jalostamatta ja kirja kirjoittamatta. Se olisi järjestyksessä viides teos. Riman hän repäisi ajatuksissaan niin korkealle, että julkaisu siirtyy vuodella, ensi kevääseen.

Aamukaffen kaveriksi Blomqvist keittää kananmunan. Se onkin ainoa ruoka, jonka hän osaa valmistaa. Ei siis ihme, että alkuhämmästys oli suuri kun Martat myönsivät hänelle ruokakulttuuristipendin, mutta se ei tullutkaan taidoista keittiössä vaan puutarhassa, raaka-aineiden tuottajana ruokapöytiin.

Ajatus eläköitymisestä ei siis vaivaa Leif Blomqvistin mieltä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Sitäpaitsi se olisi vähän vaikeaa kun sattuu asumaan keskellä taimistoa eikä halua muuttaa minnekään.

Uusista maisemista Blomqvist osaa tosin nauttia. Noin viidessäkymmenessä maassa, kuuluu vastaus kysymykseen pitkälle työn merkeissä nähtyjen maiden määrästä. Alaska on käymättä, mutta sekin hoituu ensi vuonna. Kasveista tauotonta puhetta piisaisi tuntikaupalla. Omista asioistaan hän kertoo vain erikseen kysyttäessä, jos sittenkään. Hän ei näet haluaisi herättää kateutta matkoineen, uima-altaineen, pihasaunoineen, palkintoineen, Kiinasta tuotuine kasvihuoneineen, tutkijatuttavineen ympäri maailman.

– Ihmiset vielä luulevat, että yrittää olla jotain, Blomqvist nauraa.

Vaikka jotainhan palkittu puutarhuri ja pomologi nimenomaan on omalla alallaan.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Aivan helpolla ja automaattisesti eivät taito ja tietämys ole karttuneet. Isoäiti istutti puutarhakiinnostuksen siemenen ja availi parhaana opettajana monia puutarhapidon saloja. Blomqvist halusi tietää kaiken - ja suomeksi. Niinpä umpiruotsinkielinen maalaispoika suuntasi sanakirjan kanssa kohti puutarhurin oppia Rovaniemelle. Siellä tarttuikin paitsi suomi myös tieto mm. siitä miten kasvi pärjää ankarassa ilmastossa. Siitä tuli yksi Blomqvistin taimiston erikoisaloista. Myöhemmin hän luki samassa paikassa vielä taimistomestariksi - ilman sanakirjaa.

Puutarhan pidon Leif Blomqvist aloitti muutamalla marjapensaalla 1980-luvulla. Niistä on versonut taimisto, jonka varastolistalla komeilee kaikkiaan yli 5000 lajiketta. Liikevaihdossa lähestyy ensimmäinen miljoona. Viime kesänä se oli jo hilkulla, mutta kuumuus houkutteli ihmiset Fäbodan rannoille, eikä Blomqvistin taimistolle.

Vienti vetää yli puolet koko tuotannosta. Tai Ruotsi on enemmänkin kotimarkkina, sillä nettimyynnistä Ruotsin osuus on 80 %. Jälleenmyyjiä siellä on yli 35 - verrattuna Suomen kymmeneen. Islantilaisia ilostutetaan lähinnä ruusuilla.

– Venäjälle taas myydään takaisin samoja lajikkeita, joita sieltä ostettiin sata vuotta sitten, naurahtaa Blomqvist.

Ruotsin Uumajasta löytyy myös Smultronstället -kauppapuutarha, jonka enemmistöomistaja Blomqvistin taimisto on. Trafiikki ja kiinnostus lahden yli on kuitenkin molemminpuolista. Sesonkina taimistolla käy lähes päivittäin Vaasanlaivoilla tai Haaparannan kautta kohti Bodöntietä ajavia pohjoisruotsalaisia. Kotimatkalle auto täyttyy ainakin talvenkestävistä hedelmä- ja marjapuista ja -pensaista kun vielä hintatasokin on täällä kuulema alhaisempi. Harva se päivä pihaan kurvaa bussilastillinen innokkaita kotipuutarhureita kesäretkellään.

Tuotannossa on kaikenlaista ja paljon. Pelkästään omenoita löytyy 120 eri lajiketta. On erilaista koriste- ja marjapensasta, hedelmäpuita, mansikoita, satoja perennoja, kymmeniä omajuurisia ruusuja, jotka ovat Blomqvistin taimiston ylpeyden aiheita. Niitä kun ei ole vartettu erikseen juuresta ja maanpäällisestä osasta.

Isoja viljelyramppeja on käytössä kolme. Elämän eliksiiriä kasveille pumpataan kolmen kilometrin päästä Luodonjärvestä.

– Vesi ei järvestä lopu, mutta helteillä jännitetään jaksavatko pumput.

Oma puutarha ei ole järin nätti, puutarhuri myöntää hymyssä suin. Eikä ole tarkoituskaan, sillä se palvelee koeviljelypaikkana, jossa otetaan mittaa vaikkapa Kiinan jättiluumun luonteesta skandinaavissa oloissa. Pohjois-Kiinassa kasvaa vastaavasti Huvitusta ja Blomqvistin pioneja alan sikäläisten tutkijoiden kanssa pyörivän vaihtoyhteistyön ansiosta.

Punaiselle riippakoivulle Blomqvist on saanut Suomessa jalostusoikeuden. Islannista saadut punaisen riippakoivun taimet ovat varttuneet kymmensenttisiksi. Niiden isänä on Suomen punakoivu ja äitinä islantilainen riippakoivu - rungosta tulee valkea lehtien pysyessä tummanpunaisina läpi kesän. Aikuiseksi on vielä matkaa ja niiden myyntikuntoonkin saattamisessa menee vuosia. Myös Venäjältä tulleesta talvenkestävästä päärynäsortista Blomqvistin odotukset ovat korkealla, mutta sitäkin pitää vielä koeviljellä ennen kuin uskaltaa kehua lisää. Ei hätää. Puutarhuri jaksaa odottaa.

Marjasinikuusama eli hunajamarja on Blomqvististä jättisuuri juttu marjamaailmassa. Venäjällä ja Kanadassa tehdyn tuotekehittelyn tuloksena saatavilla olevasta marjasinikuusamasta on kirpeys tiessään, mutta jäljellä terveyspommin ominaisuudet. Tilalla on ihana suussasulava makeus, puutarhuri kuvailee veden kielelle. Antioksidanteissa marjasinikuusama voittaa kuningas mustikankin mennen tullen. Siitäkin on kiva kertoa asiakkaille, ettei marjasinikuusaman kukinta kavahda pakkasta.

Hyvin menee, vaikkei puutarhurikaan aina ole keskellä päivänpaistetta.

– Siihen tärkeimpään, säähän, ei voi vaikuttaa. Aina jokin palelee tai on liian kuuma, tai myyrät käyvät apajilla, naurahtaa Blomqvist.

Suhdanteet ovat paremmin hallussa.

– Matalasuhdanteen aikana ihmiset ostavat enemmän marja- ja hedelmäpensaita. Epävarmoina talousaikoina halutaan nostaa omavaraisuutta ja koota varmuusvarastoja täyttämällä omat kellarit ja pakastimet pahan päivän varalle.

Leif Blomqvist, 62

Puutarhuri ja pomologi, Blomqvistin taimiston perustaja. Entinen graafinen valokuvaaja.

Aloitti taimiston pidon kotitilalla Lepplaxissa vuoden 1984 syksyllä. Erikoisuuksiin kuuluvat mm. ruusujen lisäksi vanhan ajan harvinaiset ja talvenkestävät omenalajikkeet, hedelmä- ja marjauutuudet.

Henkilöstö: 7 vakituista, yli 30 kausityöntekijää. Liikevaihto lähestyy ensimmäisen miljoonan rajaa.

Neljän kirjan kirjoittaja; Pohjoisen omenat (2005) , Puutarhan marjat (2008), Puutarhan hedelmäpuut (2011, Pohjoisen ruusut (2015). Viides teos, uusi marjakirja, ilmestyy ensi vuoden keväänä.

Tunnustusta kotimaassa ja ulkomailla: sekä Gröna Pennpriset -palkinto että Stockholms Gartnessällkap -seuran stipendi Ruotsista maalis-huhtikuussa 2019. Suomen Marthaförbundet -marttaliiton ruokakulttuuristipendi lokakuussa 2018. Pedersöressä vuoden 2018 yrittäjä. Yksi Suomen vahvoista yrityksistä viimeiset 15 vuotta (Suomen asiakastieto).

Joitakin suosikkikasveja: Merveille -ruusu, marjasinikuusama, Kustaa paras -omena, Kiinan jättiluumu.

Harrastukset; uinti, matkustaminen, pasuunan soitto.

Mielikirjallisuus: historialliset tositarinat.

Perhe: Lien-vaimo, ensimmäisestä avioliitosta kaksi jo aikuista lasta, 6 lastenlasta.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä