Paikallisuutiset

Marmelaatista tuli artesaaniruokaa Catarina Ekblomille: Ruokakäsityöläistä jännittää minkälaisen vastaanoton punajuurichutney saa.

Pietarsaari

Tuli leiskuu kotoisasti pikkumökin kaarevaotsaisessa avotakassa. Sen loisteessa häärii askareissaan Catarina Ekblom, joka pyörittää marmelaatifabriikkiaan tässä sympaattisessa tupavanhuksessa Satamakadulla. Marmeladien mestarilla on pitänyt ekstrakiirettä kun jälleenmyyjille pitkin poikin lääniä on lähtenyt tavaraa pääsiäiseksi. Kaikki tuntuvat haluavan juhlapöytään pientä luksusta makunystyröiden iloksi - viikunaportviiniä, aprikoosi-sitruuna-selleriä, sitrusta eli veriappelsiinia tai vaikkapa kirsikkaa aidon marmeladin muodossa. Juureksia unohtamatta. Pienen puodin yrittäjää jännittääkin vähän minkälaisen vastaanoton upouusi punajuurichutney saa liharuokien kyytipoikana. Ajankohtainen porkkana-appelsiini on sen sijaan vanha tuttu.

– Marmeladit maistuvat nokareena esimerkiksi ohut- tai siemennäkkileivän ja juuston kanssa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Uudet reseptit pyörivät ruokakäsityöläisen päässä jatkuvalla syötöllä. Ideoiden tulvasta hän iloitsee. Siitä on hyvä poimia parhaimmat hellävaraiseen jalostukseen. Vaikka joskus voi omakin usko horjua. Ensin häntä itseäkin vähän epäilytti tuo sellerin rooli marmeladissa, mutta lopputuloksena olikin miellyttävä pippurinen jälkimaku. Vielä kevääksi ehtii kirsikkamarmeladikin tähtianiksella, joka tässä kombossa palvelee kirsikkaa korostamalla sen makua.

Onneksi on aviomies. Hän poimii myös herukat ja mustikat, minä saatan istuskella vaikkapa mättäällä sen aikaa.

Kevään raparperisatoa fabriikinpitäjä odottelee malttamattomana. Kesä laajentaa reseptiikkaa mansikoihin ja mustikoihin. Syksy tuo porkkanat ja muut juurekset, omenat ja herukat, ja silloin valmistuu vielä mansikka-ruusunterälehtihilloakin sekä mustikka-valkosuklaa -marmeladia. Jouluna padassa porisee jo kirsikka-rommi-suklaa.

– Ja vuodenajasta riippumatta aina on tarjolla kuivahedelmiä, mitä voi heittää sekaan, nauraa Catarina Ekblom.

Helahoidon yksinkertaisin työvaihe on keittäminen, esi- ja jälkivalmistelut ne vasta aikaa vievät. Tuotteiden lisä- ja säilöntäaineettomuus hieman mutkistaa prosessia.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Makeutukseen käytän tavallista valkoista sokeria, joka auttaa marmeladia myös säilymään. Oli miten oli, onhan sokeri luonnontuote. Lisäaineita kuten emulgointi- tai sakeuttamisaineita en käytä.

Ensin purkit pitää käsitellä mennen tullen, pestä ja strelisoida kansineen päivineen. Kuumaa, 105 asteen kontrollipisteen saavuttanutta marmeladia kuumiin purkkeihin, purkin suut pyyhkäistään puhtaaksi hillosta, kansi kiinni ja purkki ainakin viideksi minuutiksi seisomaan ylösalaisin. Sen jälkeen kestävyys ja säilyvyys sinetöidään jälkipastöroinnilla 100 asteen uunissa vesihauteessa noin vartin ajan.

– Vettä pellillä tarvitaan vain siksi, ettei hillo pohjassa kuivu kiinni purkkiin, Ekblom tarkentaa.

Lopuksi purkit asetellaan kylmään vesihauteeseen. Tässä vaiheessa kannet saavuttavat ilmatiiviyden ja jäähtyessä ne napsahtavat kiinni. Aina ei mene kuin Strömsössä, joten lopputulos on erikseen tarkistettava.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ekblom kertoo, että tällä hetkellä valmistuu keittopäivinä noin 25 purkkia. Hän näet jakaa viikon kolmeen neljään keittopäivään ja pariin puotipäivään, jolloin kattilat eivät kiehu.

– Yleensä keitän marmeladia maanantaista torstaihin ja pidän puodin auki perjantaina ja lauantaina. Marmeladin valmistus ja asiakaspalvelu samaan aikaan eivät oikein onnistu. Kokeiltu on, hän heläyttää.

Loppusilauksensa marmeladit saavat paperinarulla kanteen kietaistulla paperisella tuote-etiketillä ja purkin kylkeen teipatulla tuoteselosteella. Suuri osa purkeista on kooltaan pieniä. Onhan kyse herkutteluhetkien pienestä kruunusta. Arkisempaa puolukkaa valmistuu myös isompiin lasitölkkeihin.

Raaka-aineet tulevat pääosin läheltä. Se on tärkeä pointti kun puhutaan artesaani- eli käsityöläisruoasta.

– Suosin - jos ei nyt aivan kotipihassa tai -metsässä - mutta mahdollisimman lähellä kasvanutta ja ainakin kotimaista, päälle hieman jotain ulkomaista. Onneksi osan sadosta voi aina pakastaa myöhempää käyttöä varten, mikä mahdollistaa monen kotimaisen aineksen ympärivuotisen käytön.

Tyrnit saapuvat Luodosta, kirsikat vielä lähempää eli kivenheiton päästä Skatasta puutarhasta, jossa vanhat puut notkuvat aromaattista tummanpunaista hedelmää.

– Kirsikat ovat hyviä, mutta työläitä. Kivet pitää poistaa ja pilkkomista riittää pienessä marjassa. Onneksi on aviomies. Hän poimii myös herukat ja mustikat, minä saatan istuskella vaikkapa mättäällä sen aikaa, nauraa Catarina Ekblom.

Hän on näet opetellut downshiftaamaan, hidastamaan vauhtia, loppuun palamisen pelossa. Enää ei pysy hirveän monta palloa ilmassa samaan aikaan. Se ei Ekblomia tosin sureta, kunhan pääsee lähitulevaisuudessa 40-50 purkin päivätuotantoon, saa pidettyä firman pystyssä, maksettua lainat kahdeksassa vuodessa, nauttia työnteosta ja jossain vaiheessa jäädä eläkepäiville.

– Ei minulla 56-vuotiaana ole kiire minnekään eivätkä ruuhkavuodetkaan enää harteita paina. Tuo 50 purkin päivätahti on vaan se määrä, millä firman saa menemään taloudellisesti läpi ja itselle palkkaa.

Marmelad Kompaniet -kyltin Catarina Ekblom ripusti entisen suutarinverstaan oven päälle viime syksynä, kaupungin kanssa pikkutuvasta tehtyjen kauppojen varmistuttua. Kyse ei ole mistä tahansa mökkipahasesta, vaan kaupungin vanhimpiin kuuluvasta rakennuksesta vuodelta 1845. Kahden kamarin mökkivanhus on aikojen saatossa nähnyt merimiesten menevän ja tulevan, katsellut tupakkatehtaalaisten menoa naapuriin ruokalaan, todistanut Pietarsaaren teollistuvan ja kaupungistuvan. 174 vuodessa se on ehtinyt toimia ainakin kirkkotupana, suutarinverstaana, ompelimona, kehitysapukauppana, kampaamona.

– Minusta on hyvä asia, että mökki on suojeltu ulkoa. Ei minulla ole ollut tarvettakaan muuttaa sitä. Ehkä aidan rajaamalle sisäpihalle voisi perustaa yrttitarhan ja stressittömän alueen, Ekblom pohdiskelee hymyssä suin.

Sisälle tehtiin 10 000 eurolla toiminnallisuuden ja elintarvikesäädösten vaatimukset täyttävä keittiö. Isomman kamarin seinät saivat hillityn tapetin, muutoin pinnat jäivät entiseen asuunsa maalattuine puukattoineen ja lankkulattioineen. Sisustus on sekoitus vanhaa ja uutta, itsetehtyä ja ostettua.

Firma ottaa ensiaskeleitaan, mutta yrittäjän haaveissa se syntyi vuosikymmeniä sitten. Oman jutun löytymisessä kesti. Nyt oman pienen firman hoitaminen tuntuu juuri siltä kuin hän kuvittelikin - ihanalta. Vapaus palkkatyöläisen arjesta keventää kummasti myös askelta, vaikka työtähän yrityksen pito vaatii ja sitoutumista.

– Marmeladeihin ihastuin vuonna 2013 ja aloin tehdä tuotekehittelyä työelämän sivussa. Ensin tarkoituksena oli perustaa firma kotitilalle Pedersören Starabyhyn. Sitten tuli tämä tupa.

Ekblom kohentaa vielä tulta takassa ja päättää, että yrityksen rakentaminen saa viedä juuri sen ajan minkä se tarvitsee.

Catarina Ekblom, 56

Kuka: Yrittäjä artesaaniruoka-alalla, Marmelad Kompaniet -firman omistaja.

Ura: Suurkeittiö- ja ravintola-alalla yhteensä 30 vuotta, mm. käynnistämässä ruokalaa Uudenkaarlepyyn sairaskodissa ja Pietarsaaren Heinätorikeskuksessa, jossa toimi pitkään myös esimiehenä. Tuntiopettajana Optimassa, Aroma-leipomossa sijaisena.

Koulutus: Ravintolakondiittori, yritystutkinto.

Muuta: Toinen sija artesaaniruuan Ruotsin mestaruuskisoissa vuonna 2013 päärynäsahrami-saksanpähkinä -marmeladilla. Artesaaniruoka on uudehko käsite; elintarvikkeiden hellävaraista jalostusta pienessä mittakaavassa omalla tilalla tai omassa yrityksessä pääasiallisesti paikallisista raaka-aineista.

Harrastukset: Virkkaus, sisustus, puutarha.

Perhe: Aviomies, 3 aikuista lasta, 3 koiraa - labradorinnoutaja ja kaksi "tolleria" eli novascotiannoutajaa.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä