Paikallisuutiset

Laura Palovuoren kolumni: Jeesuksen kastepaikka löytyy Jordanian ja Israelin rajalta

Erämaan hiekka lämpenee iltapäivän auringossa. Suussa maistuu pölyltä. Sateen jälkeen kuiva maa vihertää. Paikan nimi on Al-Maghtas, kaste. Kun käännän päätäni, voin nähdä horisontissa jokaisella ilmansuunnalla kirkon ja ristin. Luterilaisen kirkon yksinkertainen torni, koptilaisen kirkon pyöreät muodot, syyrialais-ortodoksisen kirkon arkkitehtuurisen taidonnäytteen. Taivaanrannassa välkehtii kultainen kupoli. Täältä löytyy maailman kaikkien kristillisten kirkkojen edustus. Jostain nousee mieleen sana pyhä.

Pyhä maa sijaitsee maailman kovimmin vartioidulla rajalla. Toiselle puolen Jordanjokea on Israel. Alueelle ei pääse ilman sotilaiden lupaa. Oppaat puhuvat auttavaa arabiaa, he selittävät vartijalle, kuinka monta turistia on tulossa ja mistä maasta he ovat. Pääsemme ajamaan sisään. Oppaana toimii luterilaisen kirkon diakoni Jonas Bodin Ruotsista.

Sadekausi ei ole ollut tarpeeksi pitkä ja purossa on vain vähän vettä. Puro tulee luolasta, jossa Johannes Kastaja asui. Ympärillä surisee. Johannes käytti villimehiläisten hunajaa ravintonaan. Vieläkin, pari tuhatta vuotta Johanneksen jälkeen, mehiläiset puurtavat samassa erämaassa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Alueella kasvaa piikkipensaita, joita raivataan, mutta risuja ei viedä pois, vaan ne jätetään maahan. Polku kulkee aavemaisen ryteikön läpi. Mehiläisten surina kuuluu täälläkin.

Aurinko paahtaa, mutta näin alkukeväästä ei vielä ole läkähdyttävää. Kaivan lapsille repusta vettä ja suolakeksejä. Tarkkaavaiset pikkuihmiset löytävät maasta piikkisian piikin ja fasaanin sulan. Lasten on helpompi iloita pienistä, konkreettisista esineistä kuin mietiskellä pyhiinvaellusta.

Edessä on virran kaivertama sola, joka on lähdeveden ja Jordanjoen yhtymäkohdassa. Evankeliumin mukaan Jeesus kastettiin Betaniassa, Jordanin toisella puolella. Juuri tätä paikkaa pidetään oikeana. Opas kuitenkin muistuttaa, että tutkijat eivät ole aivan varmoja, että Johannes kastoi Jeesuksen juuri tässä, mutta siitä voidaan olla varmoja, että vuosisatojen ajan pyhiinvaeltajat ovat saapuneet juuri tänne kastetta muistelemaan. Heitä varten rakennettiin tänne myös monta kirkkoa.

Veteen johtavat kiviset portaat. Alhaalla on neljä paksua neliön muotoista kivipylvästä, siten vesiallas, joka jää pylväiden väliin on ristin muotoinen. Yleensä kirkkoon tullaan sisään takakautta, ja etuosassa on alttaritaulu. Mutta tässä kirkossa oli portaat edessä, ja niitä pitkin pääsi suoraan kasteveteen, opas selventää ympärillä olevien kirkon raunioiden rakennetta. Näkyvissä on itse asiassa monen eri kirkon jäännökset.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Täällä pääsemme kristinuskon ytimeen, diakoni mietiskelee, olemme ihan Kuolleen meren lähellä, tämä on maailman matalin paikka, parisataa metriä meren pinnan alapuolella. Semmoista syvyyttä ei olekaan, ettei Jumala näkisi sinne.

Me turistit ihmettelemme, miksi siellä on niin vähän vettä. Opas kertoo, että vesi pumpataan tarkoituksella pois, jos sataa niin paljon, että uoma täyttyy. Muuten vesi ja sen mukana tuleva kasvillisuus pilaisi tuhanvuotiset rakennelmat ja hiekka ja liete peittäisi pylväät. Mutta on myös niin, että Jordanjoen vesi vähenee koko ajan. Vettä yksinkertaisesti käytetään liikaa, ja jos tätä menoa jatketaan, niin kohta koko joki kuivuu.

Kävelemme eteenpäin. Pian saavumme varsinaisen joen rantaan. Israelin puolella on paljon väkeä valkoisissa kastevaatteissa. Minäkin kävelen veden ääreen ja kokeilen sitä kädellä. Vesi on viileää ja se on vihreän sameaa. Vuosittain kymmenet tuhannet ihmiset tunnustelevat Jordanjoen vettä. Olo on ristiriitainen. Tunnen itseni erityiseksi ja kuitenkin olen vain yksi tuhansista ja miljoonista, pikkuruinen osa ihmiskunnan historiassa.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä