Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Emännän sydän laulaa ilosta kun saa tehdä töitä omalla tilalla: Menneissä elämisen sijaan Kosolassa uudistutaan ja katsotaan tulevaan, vaikka on lähihistoriassa kipeitäkin haavoja.

Pirkko Högkulla Viides sukupolvi myös 29Green Care -yrittäjäksi Pietarsaaren Sanomat+ | To 8.11.2018 klo 16:30

Ylihärmä

Ei kiitos, miettii Maili Sillanpää asumisesta kaupungissa. Naapuritaloja on Kosolan kylässä enää kuutisenkymmentä kun tarkkaan laskee. Koulu, kaupat ja posti ovat lähteneet, ja maitotiloistakin on jäljellä enää tämä yksi. Tukevasti Kosolan 150-vuotinen maatila seisookin viiden sukupolven kasvattamilla juurillaan. Viitseliäisyyttä ja jaksamistahan se on kysynyt. Nytkin on uudistuttava ja katsottava tulevaisuuteen menneissä elämisen sijaan, vaikka on lähihistoriassa kipeitäkin haavoja. Muistot koko navetan yhtä vaille kaikkine asukkaineen toukokuussa 2014 tuhonneesta tulipalosta hiipivät yhä uniin. Vuosi palon jälkeen Maili Sillanpää osti hautakynttilät, niitä tarvittiin 76, ja sytytti ne eläinten muistolle vanhan navetan paikalle. Uusi oli jo noussut kauemmaksi kylätiestä ja siellä asustelivat vasikat, jotka oli saatu lahjoituksina maanviljelijäporukoilta heti palon jälkeen uuden alkuun rohkaisemaan.

Suruaan Maili Sillanpää katseli suoraan silmiin ja nosti seinälle, ei nyt ihan alttariksi, mutta jotain sinne päin. Raameissa on valokuvia lehmistä ja metrikaupalla tulipalosta ja jälleenrakennuksesta kertovia lehtijuttuja. Pääosassa on Jylkkis-lehmä, joka ainoana selvisi palosta. Se sai tulipalon jälkeen lisänimen Fenix, joka annettiin myös sen "tyttärelle" Onnille. Näin tilalla tiedetään, että kaikki, joilla on lisänimi Fenix, ovat Jylkkiksen jälkeläisiä.

Traumatisoivaa menetystä työstääkseen emäntä keksi tarinallistaa tapahtumat ja taltioi kymmenminuuttiseen videoon tulipalon tapahtumat ja seuraukset sankari-Jylkkiksen silmin. Tarinallistaminen liittyy myös Maili Sillanpään uuteen työhön Green Care -yrittäjänä, joka tarjoaa maatilalla päivätoimintaa kaikille asiakasryhmille vammaisista vanhuksiin. Ennen tätä vuotta Sillanpää ehti kulkea tilan ulkopuolella töissä kehitysvammaisten sosiaaliohjaajana kolmisenkymmentä vuotta ja päävastuun tilasta kantoi aviomies Jorma.

– Tunteja ei lasketa. Töitähän tilalla riittää meille molemmille, mutta elannon saaminen on sitten toinen juttu. Jos tila ei edes sivuelinkeinoineen elätä kumpaakin, niin ainahan voin tehdä sijaisuuksia sosiaaliohjaajana, luottaa Sillanpää.

Tavoitteellisen päivätoiminnan merkeissä voi kerran viikossa tutustua lypsytilan töihin kuten ruokkia vasikoita, vaihtaa olkia kuiviin, siivota parsia.

– Se, mikä meille on tavallista tai fyysisesti raskastakin työtä, tarjoaa taas toisille kiehtovaa tekemistä ja lepoa heille tavanomaisesta.

Päivätoimintaan kuuluvat kokoontumiset päällimmäisten kuulumisten vaihtamisineen, kahvipaussit ja ruokailut tapahtuvat sosiaalitiloissa uuden navetan yläkerrassa. Sinne vie portaat, mutta suunnitelmissa on tarvittaessa asentaa porrashissi huonompijalkaisille ja pyörätuolilla kulkeville .

– Yksin pystyn vetämään päivän pienelle eli kolmen tai neljän henkilön ryhmälle. Jos tarvitaan syöttämis- tai vessatusapua, pitää olla lisää auttavia käsiäkin.

Kuusituntiseen päiväohjelmaan sisältyy usein myös kävelyretki metsään makkaranpaistolaavulle perheen Kaapo-koiran kanssa. Ilman sen kummempaa koulutusta se tietää, että nyt ollaan töissä kun pussukka pannaan selkään, mutta aikoo se vielä käydä pätevöitymässä koirakaverikoulussa.

Metsällä on luontokappaleiden tavoin ihmeellisen voimaannuttava ja rauhoittava vaikutus lähes jokaiseen ihmiseen, on Maili Sillanpää huomannut. Ollaan vain hiljaa, huilataan hetki kaikesta puuta vasten ja nautiskellaan luonnon hoivasta ja sen voimasta.

– Green Care -toiminta on meille isäntäparina yhteinen hanke. Tarjoamme päivätoimintaa kaikille asiakasryhmille vanhuksista lapsiin, mielenterveyskuntoutujista syrjäytymisuhan alaisiin nuoriin. Tekemisen voi rakentaa myös vaikkapa matkailuun tai työhyvinvoinnin ympärille, kuvailee Maili Sillanpää.

Se, että lähellä kasvava ruoka, maatila ja maaseutu yleensäkin kiinnostaa ihmisiä, valaa isäntäpariin tulevaisuuden uskoa entisestään. Hyvä esimerkki löytyy lokakuulta, päivästä maatilalla.

– Olimme aivan puulla päähän lyötyjä ihmispaljouden edessä, parkkipaikka ruuhkaantui ja jonoja syntyi. Olimme varauduttu tapahtumapäivänä korkeintaan 70 kävijään, mutta yleisöä olikin lähemmäs 600, iloitsee Maili Sillanpää.

Sydän laulaa ilosta Maili Sillanpään seisahtuessa pellon pientareelle katselemaan rakasta maalaismaisemaa aamunkoitossa, sitä vähää mitä marraskuun pimeys nyt suostuu paljastamaan. Horisontti siellä kuitenkin kajastaa kuin uhmaten. Tilan tulevaisuuskaan ei huoleta, sillä jatkaja, tällä kertaa isäntä, löytyy aikanaan omasta perheestä.

– Poika on jo pitkään käynyt auttamassa tärkeissä askareissa iltaisin ja viikonloppuisin oman työpäivänsä päälle. Tähän olen minäkin vuorollani kasvanut.

FAKTA:

150-vuotiaalla Kosolan tilalla Ylihärmässä on ohjaksissa viides sukupolvi.

Maili ja Jorma Sillanpää isäntäparina vuoden 1988 vapusta lukien. Aloitettiin 17 lehmällä. Nyt on robottinavetta ja 120 lehmää, mm. lehmävasikoita eli alle 3 kk:n ikäisiä on navetassa tällä hetkellä 14 - kaksi uusinta tulokasta syntyi keskiviikon ja torstain välisenä yönä.

Yksityinen sosiaalipalvelujen tuottaja, Green Care -yrittäjä, joka tarjoaa eri ryhmille räätälöityä päivätoimintaa maatilalla.

#
Fingerpori