Paikallisuutiset

Lars Sundin nuoruusmuistot muuttuivat musiikiksi: - Bändeihin haluttiin soittamaan, koska sen kautta oli helpompi iskeä tyttöjä

Kirja alkaa siitä, kun Terazzon kulmaa ollaan purkamassa.

Lars Sund on kirjoittanut kirjan nuoruudestaan Pietarsaaressa. Muistot rupesivat purkaantumaan eräästä tietystä työmaasta. Kirja alkaa siitä, kun Terazzon kulmaa ollaan purkamassa. Touhua katselee haikeana kevätpäivänä kirjan päähenkilö, jolle Terazzo on ollut pyhä paikka. Siellä on ollut hänen elämänsä muistorikkaat hetket. Siellä kaupungin nuoriso tapasi kokoontua. Muistot ulottuvat 60-luvulle, mutta myös 70-luvulle ja sen jälkeenkin. Mieleen tulvivat muistot, jotka tapahtuivat kerran selluloosalta tuoksahtavassa satamakaupungissa.

Kyse on Sundin uudesta kirjasta Missä musiikki alkoi. Kirja on trilogian toinen osa. Ensimmäinen oli Kolme sisarta ja yksi kertoja. Kolmaskin on jo tekeillä, se on kirja siitä, kun lama ja ilmastonmuutos iskee Suomeen.

– Ensimmäinen osa kertoi pohjalaisille, joka kylässä tutusta teatterin maailmasta. Nyt on pääosassa musiikki, joka on pohjalaisille ominaista aina tanssiorkestereista taidemusiikkiin. Voi kai sanoa, että oopperalaulajat ovat Pietarsaaren seudun vientituote.

Lars Sundin kirjassa on monia tunnistettavia henkilöitä, kuten säveltäjä-peltiseppä Odin Sikström ja runoilija Viktor Sund.

– Terazzo oli meille sen ajan nuorille maailman - ei - se oli universumin keskipiste. Kyllä se riipaisi sydäntä, kun nosturi repi Terazzon kulmaa pidätelleen pylvään. Kirjan päähenkilön vierellä hävitystä katsoo Odin Sikström, eikä haittaa vaikka todellisuudessa hän on ollut kuolleena jo 19 vuotta. Odin sävelsi Viktor Sundin runoja (ei sukua) ja levytti kappaleet. Levyt hän painatti Ruotsissa ja myynti tapahtui polkupyörällä pitkin kyliä. Hän lie myös Pietarsaaren ahkerin yleisönosastokirjoittaja. Haluan kirjassani antaa kunniaa näille erikoisille tyypeille, koska he antoivat kaupunkiin väriä.

Lars Sund nauraa, kun hänelle kerrotaan, että hän on kirjoittanut historiallisen romaani.

– On totta, että tästä ajasta on kulunut puoli vuosisataa, mutta voiko sanoa, että kirja kertoo lähihistoriasta. On tasan 50 vuotta kun kävin rippileiriä Pörkenäsissä. Muistan vieläkin, kun leirin pappi Domars koputti ovellemme ja kertoi päivän uutisen: Neuvostoliitto oli hyökännyt Tšekkoslovakiaan.

Edellisen kirjan päähenkilöt, kolme sisarta, Ulla-Maj, Maggi ja Iris ovat edelleen juonessa mukana. Myös nuoruuden idolit Beatles, Rolling Stones ja Frank Zappa marssivat tarinaan, mutta ei sovi unohtaa klassista musiikkia, jonka edustajana on säveltäjä Alf Holm.

Kirjan tärkeä hahmo Alf Holm on asunut varhaisnuorena jonkin aikaa New Yorkissa, kuten Lasse itsekin ja he ovat melkein saman ikisiä.

– Ei, ei, Alf Holm on minua hieman vanhempi, sillä hän syntyi Stalinin kuolinpäivänä ja minä vasta kolme kuukautta myöhemmin. Amerikasta Holm toi Pietarsaareen minimalistisen elektronisen musiikin – kirjassa siis. Holmin suuri maailman läpimurto oli ooppera Tom of Finland. Sen haluaisin itsekin kuulla, mutta se soi vain kirjassani, Sund kuvaa ovelasti luomaansa säveltäjää.

Pop-musiikissa Lars Sund väittää, että Pietarsaari oli 60-70-luvuilla Suomen Liverpool, koska kaupungissa oli niin monta kitarabändiä. Hänen mukaansa bändeihin haluttiin soittamaan, koska sen kautta oli helpompi iskeä tyttöjä.

On kulunut lähes puoli vuosisataa siitä, kun nuori Lars Sund kirjoitti Pietarsaaresta runokirjan Natten är ännu ung ja romaanin Vinterhamn. Ne kirjoitti vihainen mies, jolle kaupunki oli ”hitonmoinen rotankolo”. Etäisyys on kuitenkin tehnyt hänelle hyvää, tuonut näkemystä, jopa viisautta.

– Olen palannut uusimmissa kirjoissani melkoisesti leppyneenä Pietarsaareen. Etäisyys on tuonut minulle uutta lempeyttä suhteessa synnyinkaupunkiini ja nuoruuteeni. Mutta olen varma, että jos olisin jäänyt kaupunkiin, en olisi kirjoittanut näitä kirjoja, kenties en olisi kirjailija laisinkaan. Nyt palaan kaupunkiin mielelläni ja kirjoitan siitä, etten menettäisi kaupunkiani. Kirjoittaminen on minulle tässä mielessä terapiaa.

On sanottu, että kirjailija asuu romaanissaan, paikassa, ajassa, tapahtumissa ja tunteissa. Joidenkin kirjailijoiden mielestä sieltä on vaikea tulla pois, kun kirja on valmis. Kirjan henkilöt liikkuvat kirjailijan päässä pitkään, jo ennen kuin tarina alkaa purkautua paperille ja usein sen jälkeenkin.

– Myönnän, että olen nostalgikko. Kuuntelen edelleen Frank Zappaa. Muistan vieläkin elävästi Zappan konsertin Helsingissä, johon menimme porukalla 1973.

Lars Sundin kirjassa on paljon hauskoja tarinoita, mutta perimmältään se on kertomus siitä, miten Pietarsaari ja koko Suomi muuttui köyhästä sodan runtelemasta maasta hyvinvointiyhteiskunnaksi.

Kirjasarjaan on tulossa vielä yksi osa. Siinä ruvetaan jo purkamaan hyvinvointia.