Paikallisuutiset

Elkamo elämäntyönä

Jouko Pihlajamaa kokee, että nyt oli aika myydä yritys ja turvata sen jatko. Niin löytyi innovatiivinen, tulevaisuuteen suuntaava ostaja, Alfen.

Anita Salmi

Jouko Pihlajamaan kädenpuristus tervehdittäessä on jämerä. Olemus vaikuttaa vapautuneelta. Elämäntyö Elkamon peräsimessä on päättynyt. Sille on löytynyt huolellisen, kahden vuoden prosessin tuloksena sopiva ostaja, hollantilainen pörssiyhtiö Alfen. Se hakee sijaa Pohjoismaiden markkinoilta.

Elkamo kehittää ja valmistaa sähkönjakelujärjestelmiä eli kojeistoja ja muuntamoja teollisuuteen, energiayhtiöille ja voimalaitoksiin.

Alfen puolestaan on kehittänyt energiaa varastoivia järjestelmiä. Niiden markkinat ovat kasvussa, kun ajatellaan vaikkapa tuulivoimaa tai aurinkoenergiaa. Niiden saanti ja tarpeet eivät useinkaan kohtaa. Tarvitaan varastointisysteemejä.

”Monet kuvittelevat, että henkilökohtaisia kontakteja ei tarvita, kun on sähköpostit ja muut tekniset välineet. Sehän on päin vastoin. Nyt ihmisten suorat yhteydet ovat muodostuneet vain tärkeämmiksi.”

Alfenin tuotanto-ohjelmaan kuuluvat niin ikään sähköautojen latausjärjestelmät. Sähköautojen määrä on kasvussa, mikä lisää näiden tuotteiden kysyntää, on rakennettava verkostoja.

– Halusin myydä yritykseni yhtiölle, jolle on tärkeää tuotekehitys ja joka sijoittaa tulevaisuuteen, Jouko Pihlajamaa tähdentää. Hän kokee, että on jättänyt yrityksensä hyviin käsiin.

Yrityksellä on nyt uusien omistajien valitsema hallitus. Toimitusjohtajaksi on valittu Seppo Tupeli.

– Hänet tunsin ennestään, hän oli jonkin aikaa meillä töissä. Sittemmin hän toimi Herrfors Oy:ssä verkkoyksikön toimitusjohtajana.

– Itse en ole enää heinäkuun ensimmäisen päivän jälkeen mukana Elkamossa, Jouko Pihlajamaa sanoo.

Hän myöntää – aiheestakin – Elkamon olleen elämäntyönsä. Hänellä oli kuitenkin muita tehtäviä siinä sivussa. Hän oli osakkaana kaustislaisessa Bothnia Hightechissä, joka sittemmin myytiin Intiaan. Se teetti aikanaan paljon työtä.

Samoin hän oli mm. S-ryhmässä, KPO:n hallituksen puheenjohtajana ja SOK:n hallintoneuvostossa.

– Se oli opettavaista aikaa. Oppi ison konsernin toimintaa ja huomasi, että omassa pienessä yrityksessä osasimme tehdä asioita oikein. Jotain teimme oikeastaan paremmin, koska ei ollut monimutkaisia hallintokuvioita. Käyttökelpoisia ideoita oli helpompi toteuttaa.

Elkamo oli sydämen asia. Sen kehittäminen ja menestyminen.

– En lähtenyt yrittäjäksi siinä mielessä, että haluaisin tienata paljon rahaa. Kehittämistä ja tuotekehitystä olen pitänyt tärkeinä eli miten asioita voitaisiin tehdä paremmin, Jouko Pihlajamaa huomauttaa.

Hän valmistui ylioppilaspohjaiselta linjalta sähköinsinööriksi vuonna 1975, Vaasassa. Hän työskenteli ensin Porissa kolme vuotta. Sittemmin hän sai paikan Helsingissä. Pian kosittiin uuteen tehtävään.

Eräs opiskelukaveri oli hankintajohtajana ilmajokelaisella VS-Koneella, joka oli saanut Irakista valtavan tilauksen. Selvitäkseen siitä, se oli ostanut Pietarsaaresta R.F. Gustafssonin kojeistotehtaan. Pihlajamaata kysyttiin sitä johtamaan.

Pietarsaari oli lähellä Kaustista, kotiseutua ja uusi haaste kiinnosti. Perhe muutti kaupunkiin. Sitten syttyi Irakin ja Iranin välinen sota ja VS-Koneen vientiprojekti joutui vaikeuksiin. Yhtiö meni konkurssiin.

Pihlajamaa halusi jatkaa Pietarsaaren yksikköä, jos rahoitus järjestyisi. Hänellä oli kokemusta ja kontakteja, joten yritys ei olisi riippuvainen Lähi-Idän markkinoista. Niin syntyi Elkamo, jonka toiminta alkoi huhtikuussa 1981.

Kaikki piti rakentaa uusiksi. Tuolloin henkilöstöä oli kymmenkunta. Nyt henkilöstömäärä Elkamossa ja sen tytäryhtiössä Elsteelissä on noin 70. Niiden yhteinen liikevaihto viime vuonna oli hieman vajaat 15 miljoonaa.

– Olen onnistunut saamaan hyvää ja osaavaa henkilökuntaa. Sekin on vienyt eteenpäin.

– Iso huoli tietenkin yrittämisessä oli, kun tunsi vastuuta kaiken muun ohella myös työpaikoista. Kukaan ei voi sitä edes aavistaa.

– Monet työntekijät olivat poikamiehiä aloittaessaan, mutta sittemmin perustivat perheen ja ostivat omia taloja. Oli yhteisö, josta tunsi huolta ja siitä, miten he pärjäävät.

Töitä oli tehtävä hartiavoimin asiakassuhteiden ja tilausten eteen. Vaikeitakin aikoja oli ja markkinoilla kova kilpailu.

– Monien Elkamon tuotteiden kilpailijoita olivat ja ovat suuret jätit, esimerkiksi ABB ja Siemens.

Tekniikan kehitys on ollut nopeaa, mutta perusasiat ovat pysyneet samoina.

– Monet kuvittelevat, että henkilökohtaisia kontakteja ei tarvita, kun on sähköpostit ja muut tekniset välineet. Sehän on päin vastoin. Nyt ihmisten suorat yhteydet ovat muodostuneet vain tärkeämmiksi.

Toisaalta maailman tapahtumat vaikuttavat yhä enemmän kaikkeen. Myös yritystoimintaan on tullut epävarmuutta. Muutosvauhtikin on nopeutunut. Tarvitaan uusia otteita ja innovaatioita, nopeampaan tahtiin.

– Ajattelen, että tämä oli oikea aika luopua Elkamosta. Lapset eivät olleet kiinnostuneita jatkamaan. Toisaalta uskon, että ulkopuolinen, tulevaisuuteen suuntaava yritys, on parempi vaihtoehto. Samoin se, että minulla ei ole roolia yrityksessä, koska silloin jollain tavalla kuitenkin tuntisin huolta siitä.

Hän ei tunne haikeutta luopuessaan Elkamosta. – Kukaan meistä ei ole ikuinen, hän lausahtaa.

Toisaalta hän luottaa siihen, että ratkaisu oli paras mahdollinen Elkamon tulevaisuuden kannalta. Se jatkaa Alfen Elkamona.

Hän on edelleen mukana osake- ja kiinteistöbisneksessä, esimerkiksi Kauhava Business Parkin osakas ja sen hallituksessa. Samoin hän on Kaustisella toimivan Pelimannin osakas ja se on myös hänen vastuullaan. Lisäksi hänellä on sijoitusasuntoja mm. Rukalla, missä perhe viettää talvella lomiaan.

– Yritystä en aio enää perustaa, hän hymähtää.

Hän toivoo, että Suomessa järjestettäisiin kunnollista, yrittämisen eri osa-alueisiin paneutuvaa koulutusta. Se on nyt paljolti vain verotukseen ja kirjanpitosysteemeihin pohjautuvaa.

Jouko Pihlajamaa toteaa aina harrastaneensa liikuntaa ja pitävänsä erityisesti hiihtämisestä.

– En ole innostunut penkkiurheilusta. Haluan liikkua itse.

Nyt on myös perheelle enemmän aikaa. Siihen kuuluvat vaimo, kaksi lasta ja neljä lastenlasta.