Kulttuuri

Sähköpyöräily lyö läpi Pietarsaaressakin – PS koeajoi ABS-jarruilla varustetun älypyörän polkemalla Pörkenäsiin ja takaisin

Kristian Sundqvist

Myönnetään alkuun, etten ennen tähän artikkeliin ryhtymistä ollut koskaan ajanut metriäkään sähköpyörällä. Annetaan ennen koeajoa puheenvuoro Pietarsaaren perinteisimpiin polkupyöriä myyviin liikkeisiin lukeutuvan Sportia Mattsonin toimitusjohtajalleKim Aumaselle.

– Pyörähän ei siis liiku pelkästään sähkövoimalla mihinkään, vaan sähköä voi käyttää polkemisen apuna, Aumanen sivistää.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Sähköpyörien maine paappafillareina ei ehkä ole ollut tuulesta temmattu, mutta asiakaskunta laajenee paraikaa.

– Ennen sähköpyöriä ostivat lähinnä seniorit, mutta nyt ostajakunta on laajentunut työmatkapyöräilijöihin ja kiinnostusta on maastopyöräilijöidenkin keskuudessa, Aumanen kertoo.

Mattsonin myyntitilastot tukevat Aumasen näkemystä; sähköpyörien myynti näyttää olevan räjähdysmäisessä kasvussa.

– Tässä vaiheessa viime vuonna alle seitsemän prosenttia myymistämme pyöristä oli sähköpyöriä, nyt 30 prosenttia.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Muualla Euroopassa sähköpyörät ovat monin paikoin lyöneet läpi jo aiemmin. Mihin sähköavusteisen fillaroinnin suosio perustuu?

Työmatkan voi taittaa liikunnallisesti ja ulkoilmassa, mutta hikoamatta. Pitemmällekin pyörälenkille uskaltaa lähteä, kun saattaa luottaa sähkön avittavan takaisin kotiin. Voipa ilmastonmuutoksellakin olla merkitystä.

– Tuuliset säät lisääntyvät, minkä huomaa täällä Pietarsaaressakin, Aumanen sanoo.

Tuulista on ainakin koeajopäivänä, kun kylmä pohjoinen viima rankaisee Pietarsaarta. Ajoon lähtee Crescent Ellie Koppla, lukkiutumattomilla jarruilla ja muun muassa automaattisesti onnettomuuksista ilmoittava älyjärjestelmällä sekä GPS-paikannuksella varustettu kaupunkipyörä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Ensituntuma Raatihuoneenkatua torilta alas lasketellessa on vakaus. Pyörä ei ole kevyt, mutta se on jämäkkä. Eikä Ellie tunnu Tornitalon pikkumäessä raskaammalta polkea kuin perinteinen mummonmankeli, vaikka sähkömoottori ei vielä olekaan päällä.

Fäbodantien ensimmäisellä kunnon suoralla osuu sivutuuli sen verran mojovasti, että on aika ottaa sähköapu käyttöön. Viisiportaiseksi säädetty järjestelmä on äärimmäisen yksinkertainen: plusnapista teho lisääntyy, miinuksesta vähenee.

Ja katso! Pyörä rullaa viitostehoa käyttäen runsaan parinkymmenen kilometrin tuntinopeutta niin, että polkeminen ei enää työltä tunnu.

Innostuksen vallassa sotken Ellieen lisää vauhtia ja äkkiä huomaan, että nopeuden eteen saa taas ponnistellakin. Mieleen muistuu Kim Aumasen ohje siitä, että 25 kilometriä tunnissa on moottoriavun maksimi, sen jälkeen fillaristi on omillaan.

Matkanopeudeksi muodostuu kuin itsestään 20-25 km/h. Polkeminen ei rasita, mutta jonkinlaista liikuntaa touhu tuntuu olevan. Koppla-älyjärjestelmä mahdollistaisi laskennallisen energiankulutukseni seuraamisen kännykkäsovelluksen kautta, mutta sellaisia en ole lataillut.

Eikä moinen totta puhuen jaksa kiinnostaakaan, kun ihailee aurinkoista huhtikuuta ja kaartaa hetken mielijohteesta Pikkuhiekan suuntaan. Tällainen sähköpyörä tuntuu olevan suuri rentouttaja ainakin kun saa polkea ilman suurempaa kiirettä minnekään, esimerkiksi määränpäähän tai jonkin liikuntatavoitteen täyttämiseen.

Crescent Elliessähän on kyse kaupunkipyörästä eikä ainakaan ensisijaisesti urheiluvälineestä. "Vuoden arkipyörä" -tittelilläkin markkinoitava Ellie on muotoiluaan ja tilavaa etukoriaan myöten lempeä ja luotettavuutta huokuva käyttöajoneuvo, ei esimerkiksi maastopyörä.

Pyörän maasto-ominaisuuksia pääsen yllättäen testaamaan, kun Merilän suuntaan matkaa jatkaessa päällystetty väylä vaihtuu märänpehmeään, vastalanattuun hiekkatiehen. Ellien leveät renkaat yhdistettynä sähkömoottorin vääntöön pitävät polkemiskokemuksen miellyttävänä samalla kun pyörän runko ja testaajan lahkeet saavat uskottavan rapakäsittelyn.

Tähän osioon sisältyy testiretken ainoa mahdollinen mokaamisen hetki. Polkaisen nimittäin hiljaisessa vauhdissa sillä seurauksella, että pyörä on sähköavustuksella lähteä puskemaan sivuun ja polkija rapaantua muualtakin kuin lahkeista. Ohjaus kun ei ollut aivan suorassa.

Pysyn kuin pysynkin pystyssä ja pistän kokemuksen kuskin piikkiin. Kohta ollaan taas kiinteällä ajoalustalla ja etukori kohti Pietarsaarta.

Viimeistään raviradan jälkeen koilliseen kääntyvällä suoralla tulen oikeasti kiittäneeksi sähkömoottoria. Sen verran kovaa sataman suunnasta puhaltaa.

Perinteisellä fillarilla tulisi tuollaisessa paikassa helposti hiki tai kylmä tai vuorotellen molempia, mutta hyvin pukeutunut sähköpyöräilijä nauttii viimasta.

Pyörälle ja miehelle nopea pintasiistiytyminen ja kaupunkiteillä vielä nopea ABS-jarrujen testaus. Lukkiutumaton järjestelmä on käytössä etujarrussa, takapyörää jarrutetaan perinteisesti jalalla.

Ja kyllä, tekniikka toimii juuri kuten pitääkin eli tällä pyörällä ei jarruttamalla kovin helposti kaadu. Vielä viimeinen nousu vesitorninmäelle ja parituntinen toivioretki on takanapäin.

Ostaisinko tällaisen itselleni? Crescent Ellie Kopplan hinta on 3000 euron suolaisemmalla puolella, mutta paljon halvemmallakin pääsee peruslaadukkaaseen sähköpyörään kiinni.

Pienellä haikeudella koeajopyörä palautettiin.

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä