Kulttuuri

Kirja-arvio: Raamatusta järjellä ja tunteella

Kirjoittaja on Kokkolan suomalaisen seurakunnan eläkkeellä oleva pastori.

Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari ovat kirjoittaneet kirjan ”Sensuroitu Raamatun muutosten vaiettu historia”. Kirja ilmestyi tänä vuonna maaliskuussa Otavan kustantamana.

Ville Mäkipelto on teologian tohtori raamatuntutkimuksen alalta. Parhaillaan hän valmistelee väitöskirjaa psykologian alalta. Hän on monien seuraama tietotubettaja, jolla on 180 tuhatta seuraaja kanavallaan. Kanava löytyy osoitteesta www.youtube.com/@vmakipelto.

Hän toimi teologian opiskeluaikanaan kesäteologina Kokkolan suomalaisessa seurakunnassa. Kotoisin hän on Pietarsaaresta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Teologian tohtori Ville Mäkipelto on kotoisin Pietarsaaresta. Kuva: Pentti Höri

Paavo Huotari on puolestaan ”väitöskirjatutkija ja Raamatun moniäänisestä tekstihistoriasta innostunut evankelis-luterilaisen kirkon pappi”. Näin takakannen esittelyteksti kuvaa. Itselleni hän on henkilönä tuntematon.

Heidän kirjoittamansa kirja on tiivis ja mukaansatempaava esitys Raamatun eri kirjojen käsikirjoituksien historiasta ja tekstien eroavaisuuksista erilaisissa lähteissä. Innostuneesti ja huumoriakin viljellen kirjoittajat kansanomaistavat raamatuntutkimuksen saavutuksia, nykytilannetta ja ehkä tulevaisuuden näkymiä.

Onnistuneesti kirjoittajat tuovat esille, miten monessa eri uskonnollisessa, poliittisessa ja kulttuurisessa vaiheessa Raamatun eri kirjat ovat syntyneet. Raamattu ei ole missään tapauksessa yksi kirja. Jopa nykyisten eri kirkkokuntien Raamatut sisältävät eri määrän pyhiä kirjoituksia.

Raamatun eri kirjat ovat säilyneet meidän aikaamme asti vain tuhansina kopioina ja kopioiden kopioina. Esimerkkejä sensuroinnista kirjoittajat tuovat esille sekä (meidän tuntemamme) Vanhan että Uuden testamentin puolelta.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Aikana ennen kirjapainotaitoa ja tietokoneen kirjoitusohjelmaa eri kirjoja kopioitiin käsin. Silloin syntyi mahdollisuus sekä tahattomiin että tahallisiin tekstin muutoksiin. Ensin mainituista he kuvaavat sekaannuksia kirjaimissa, useampaan kertaan kirjoittamisena ja katseen hyppäämisenä tietyn tekstin yli ja ohi.

Tahalliset virheet syntyivät, kun teksti tuntui vaikeaselkoiselta tai kun niissä oli havaittu virheitä ja niitä haluttiin poistaa tai lieventää. Toki niitä muutoksia syntyi myös teologisista ja ideologisista syistä.

Lisäykset tekstiin, tekstin poistot, tekstin uudelleenkirjoitukset, tekstin siirrot ovat olleet vanhan ajan kirjurien tapoja vaikuttaa teksteihin ja niiden välittämään viestiin. Kuten Mäkipelto ja Huotari toteavat ”Raamattu on historiansa saatossa muuttunut ja muokkaantunut lukemattomien kirjurien käsissä”.

Eri Raamatun käsikirjoituksia esitellen Mäkipelto ja Huotari käsittelevät juutalaisen uskon kuvaa Jumalasta. Oliko juutalaisuus alun perin monijumalainen uskonto? Tai millainen olikaan alun perin se Mooseksen laki? Mikä kuningas Daavidista kerrotuista seikoista pitää paikkansa ja mikä on ”kaunisteltua” historiaa? Miten hyökkäyssodasta kasvaa pyhä rituaali? (Mitä erityisesti Joosuan kirjan eri käsikirjoitukset paljastavat: Ville Mäkipellon teologisen väitöskirjan aineistoa.)

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Uuden testamentin puolelta Mäkipelto ja Huotari tuovat esille, kuinka jo pelkkä neljän evankeliumin rinnakkainen lukeminen toistensa kanssa tuo eroja esille kirjojen välillä ja jopa saman kirjan sisällä.

Jeesuksen hahmo, elämä, sanoma ja kuolema kuvataan eri käsikirjoituksissa toisistaan poikkeavalla tavalla. Mielenkiintoisella tavalla varhaiset kristityt myös tulkitsevat omien pyhien kirjoitustensa (suurin piirtein meidän Vanha testamenttimme) sanomaa uudessa tilanteessa antaen sille uusia merkityksiä. Uuden testamentin kirjat paljastavat myös sen, miten niistä huokuu maailman ja elämän lähellä olevan lopun odotus.

Eri käsikirjoituksia vertaillen kirjoittajat paneutuvat esimerkiksi Ilmestyskirjan tunnetuimpaan lukusarjaan: 666 vai 616.

Myös muutama nykyajan ”kestoteema” on kirjassa esillä. Toinen on Uuden testamentin (ja myös Vanhan testamentinkin puolelta pilkottava) naisvihamielisyys (ja sen vaikutus naispappeuteen) sekä suhtautuminen samaa sukupuolta olevien suhteeseen.

Yllättäen nykyaikaisista raamatunkäännöksistä löytyy esimerkiksi termi ”homoseksuaalisuus”, vaikka termi luotiin vasta 1800-luvulla eikä näin ollen voi esiintyä raamatun käsikirjoituksissa. Lisäksi Mäkipelto ja Huotari esittelevät virallisen Raamatun ulkopuolelle jääneitä kirjoja.

Vanhan testamentin ja Uuden testamentin eri käsikirjoitukset ovat löydettävissä ja luettavissa netin ihmeellisessä maailmassa. Itse kukin voi siellä esimerkiksi tutustua 1940-1950-luvuilla löydettyihin Kuolleenmeren käsikirjoituksiin.

Parasta Mäkipellon ja Huotarin teoksessa on sen helppolukuisuus. Kirjoittajat luottavat siihen, että kirjan lukijalla on aivot. Jokainen voi lukemasta päästyään tutkia lisää ja muodostaa omaa käsitystään ja tulkintaansa noista kirjoista.

Kirjoittajat myös luottavat siihen, että lukijalla on myös sydän paikallaan. Mäkipelto ja Huotari kuvaavat avoimesti ja nöyrästi, mitä tutustuminen raamatuntekstimaailmaan käsikirjoitusten tasolla on heille merkinnyt ja miten matka Raamatun ja sen eri kirjojen kanssa on vaikuttanut heidän vaiheissaan.

Sitä he eivät sensuroi: kannattaa tutustua tähän teokseen!

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä