Paikallisuutiset
Sohvalta kaupan kautta lenkille? Suomen parhaaksi urheilujalkineiden myyjäksikin kutsuttu Stefan Boström neuvoo, millaiset lenkkikengät laiskurin kannattaa valita
Pietarsaari
Otsikon laiskurilla tarkoitetaan esimerkiksi keski-ikäistä miestä, jonka joiksikin vuosiksi leimahtanut lenkkiharrastus on hiipunut lähelle nollaa ja painoa hiipinyt takaisin vyötärölle.
Hyvänä eli huonona tekosyynä lenkille lähtemättömyyteen on toiminut, että molemmat lenkkariparit on sentään jossain vaiheessa saatu linttaan treenattua. Pituutta 181 senttiä ja painoa 95 kiloa -yhdistelmällä tuollainen on epämukava yhdistelmä.
Eletään lenkkeilyn (on kyse sitten juoksusta, hölkästä tai vaikka reippaasta kävelystä) aloittamisen vuodenajallista sesonkia, joten on passeli hetki tarttua toimeen. Oppaana ja myyjänä uusien lenkkareiden valinnassa toimiStefan Boström Sportia Mattssonilta. Monipuolinen urheilumies Boström on sovitellut sopivia urheilujalkineita Pietarsaaren seudun liikkujien sorkkiin jo vuosikymmenten ajan.
"Vanhat juoksukengät kannattaa ottaa mukaan, kun tulee ostamaan uusia."
Boströmin ensimmäinen kysymys voi yllättää.
– Onko sinulla vanhat juoksukenkäsi mukana? Ne olisi hyvä olla, koska sitten näkee, miten kenkä on kulunut ja painunut.
Toimittajan tapauksessa näin sattuu onnekkaasti olemaan, koska olen pessyt aikanaan lenkkikäytössäkin olleen parin rennoiksi kesäkengiksi. Eli eipä muuta kuin mainitut vanhat Asicsit jaloista pois ja Boström tarkastelee kenkiä.
Toimittajalla on jalat, jotka jo Ristikarin koulun terveydenhoitajan toimesta 1980-luvulla määriteltiin lättäjaloiksi. Eteenpäin on niilläkin aina päässyt, mutta niin sanotusti tavalliset kengät tuppaavat linttaantumaan epätasaisesti.
– Kyllä näistä asian näkee, sanoo Boström Asicseja tarkastellen.
Lättäjalka ei ole täysin sama asia kuin ylipronaatio, mutta molemmissa tapauksissa saattaa sopivasti tuettu kenkä auttaa.
Toinen tämän artikkelin koeihmisen jalkapöydän ominaisuus on suomalaisille tyypillinen leveys. Monia peruskuntoilijalle sopivia kenkiä saakin Boströmin mukaan sekä normaali- että leveälestisenä mallina.
Boström poimii asiakkaan kokeiltavaksi eri merkkien kenkiä, joiden tuntumassa on itse asiassa yllättävänkin suuria eroja. Kokeilen puoliksi leikilläni myös kolmen tunnin maratoneita tykittäville suunnattua himojuoksijan jalkinetta. Sillä tuntuu kuin kaatuisi, ellei pinkoisi riittävän lujaa.
Vanha uskomus siitä, että kengän numerokoot eivät ole koko kaikilla merkeillä yhtenevät (eli että yhden valmistajana koko 44 voi olla isompi kuin toisen) taitaa nykyään pitää paikkansa korkeintaan osittain.
– Amerikkalaiset koot tapaavat kyllä olla tarkkoja, eli esimerkiksi USA-koko 10 on sama koko 10 kaikilla valmistajilla, Stefan Boström kertoo.
Kolmen eri valmistajan tuotteiden sovittelun jälkeen valikoituu selkeästi istuvimmaksi heti ensimmäisenä kokeilemani Saucony-merkkinen tuettu kenkä. Lesti ei ole erityisleveä, mutta kenkä tuntuu vain tukevalta, ei ahdistavan tiukalta. Koko on mainittu 10. Tuumin, että onkohan kenkä kuitenkin aavistuksen liian iso.
– Ei missään tapauksessa, Boström miltei huudahtaa kengänkärkeä tunnustellen.
– Puolesta sentistä senttiin pitää tilaa jäädä!
Jalka kun liikkuu, elää ja turpoaakin. Eikä lenkkikengällä tarvitse saada herkkää kosketusta esimerkiksi nahkakuulaan.
– Vaikeimpia [juoksukenkien ostajia] ovat jalkapalloilijat, Stefan Boström hymyilee.
