Paikallisuutiset

Vuonna 1918 teloitetut siunattiin Pietarsaaressa: "Voimme yhdessä yrittää korjata asiat ja hakea sovintoa"

Kevättalvella vuonna 1918 Pietarsaaressa teloitetut miehet siunattiin haudan lepoon sunnuntaina, yli 100 vuotta tapahtumien jälkeen. Hautaan siunaamisen suoritti miesten hautapaikalla, Johanneksen kappelin läheisyydessä Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström.

Tilaisuutta oli saapunut seuraamaan arviolta pari sataa ihmistä.

Pietarsaaren ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra Bo-Göran Åstrand pyysi seurakunnan puolesta omaisilta julkisesti anteeksiantoa siitä, etteivät teloitetut aikoinaan mitä ilmeisimmin saaneet heille kuulunutta kristillistä hautausta.

Heidät tuomittiin laittomassa sotaoikeudessa tekaistuiksi uskottujen syytteiden perusteella, ja tuomiot laitettiin täytäntöön heti.

Jokaisella ihmisellä on oikeus päästä kunnioittavasti haudan lepoon, Åstrand sanoi.

– Haluan tänään seurakunnan puolesta julkisesti pyytää anteeksi sitä, että he jäivät siunausta vaille. Heidän omaisilleen haluan sanoa, että näen ja näemme tästä seuranneet haavat ja kärsimykset.

– Olemme täällä tänään tekemässä jotain olennaista, joka on jäänyt tekemättä. Tänään emme pysty käsittämään, kuinka tämä oli mahdollista. Ymmärrämme kuitenkin, että nuo ajat olivat sekä täällä kaupungissa että koko maassamme hyvin kireät ja riitaisat.

– Käsitykset siitä, miten juuri itsenäistynyttä maatamme tulisi hallita, erkanivat hyvin paljon toisistaan. Vakaumus asetettiin vakaumusta vastaan, kansalaiset kansalaisia vastaan, asukkaat toisiaan vastaan. Kuilu saattoi myös kulkea samassa suvussa ja perheessä.

Åstrandin mukaan tapahtumat jättivät haavoja ja vaikeita muistoja molemmille puolilla, ja varjot ovat kulkeneet mukana 100 vuoden ajan.

– Täällä Pietarsaaressa on voinut kuulla henkilöiden kertovan, kuinka he sukulaisuutensa ja käsitystensä takia ovat tulleet poissuljetuiksi eri piireistä. Monet tietävät, millaista on kantaa tunteita ja haavoja, jotka johtuvat siitä, mitä kerran on tapahtunut.

– Tapahtunutta ei voi saada tapahtumattomaksi. Mutta voimme yhdessä yrittää korjata asiat ja hakea sovintoa. Ennen kaikkea voimme kääntää katseemme eteenpäin ja toimia niin, ettei yhteenkuuluvuuttamme seurakunnissa ja yhteisössä hajotettaisi. Jos pysymme yhdessä, tuemme toinen toistamme ja annamme tilaa eri käsityksille ja näkökannoille, on yhteenkuuluvuutemme vahva.

– Tämän teemme sillä vakaumuksella, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Älkäämme tehkö eroa ihmisten välille. Kohdelkaamme toisiamme kunnioituksella, rakkaudella ja myötätunnolla. Ihmisinä kuulumme yhteen, olemme veljiä ja sisaria, jaamme yhteisen elämän.

Siunauksen yhteydessä piispa Vikström painotti myös yhteenkuuluvuutta ja sitä, että vastaava kahtiajako ei saa toistua maassamme ja kansallemme uudelleen.

– Rukoilemme myös maailman kansojen puolesta, jotka nyt käyvät läpi samanlaisia julmia tapahtumia.

Tilaisuudessa yhden teloitetuista pojantytär Carita Skog lausui isänsä kirjoittaman runon. Kaksikielisessä tilaisuudessa kuultiin myös kuorolaulua.