Ihmiset 

”On surullista luopua” - Valtavat ja uniikit lelukokoelmat ovat tuoneet suurkeräilijä Barbro Enholmille valtavasti iloa

Pietarsaarelainen Barbro Enholm on kartuttanut kokoelmiaan laidasta laitaan aina 1980-luvulta asti. Ikä alkaa tulla vastaan ja hän tietää, että vielä joskus pitää luopua paljon enemmästä.

– Hosuli ja Nuuskamuikkunen, vastaa pietarsaarelainen suurkeräilijä Barbo Enholm empimättä kysymykseen Muumilaakson suosikkihahmoistaan.

– Hosuli on intohimoinen keräilijä ja piippuaan poltteleva Nuuskamuikkunen osaa ottaa elämässä rennosti. Hienoja asioita kumpikin.

Enholm omistaa alkuperäisten muumihahmojen kokoelman, joka on täydellinen hänen arvionsa mukaan. Hahmot elelevät Muumilaaksossa, joka on rakentunut pietarsaarelaiskodin työhuoneeseen vanhan piirustuslaatikoston päälle.

Rakkaus keräilyyn näkyy kodissa muutoinkin. On retroa, designiä, lasitaidetta, kotimaista keramiikkaa, toinen toistaan uniikkeja teoksia.

– Sisälle on päätynyt vain osa tavaroista. Kellarissa ja autotallissa on lisää. Vähän ihmettelen. Ei kyllä ollut tarkoitus milloinkaan, että harrastus näin paisuu, naurahtaa Barbro Enholm.

Muumit ovat vain murto-osa vauhdikkaan keräilijän hankkimasta lelumäärästä, jota hän on kartuttanut 1980-luvulta asti.

Enholm tunnetaan ennen kaikkea nukenkeräilijänä ja Barbie-nukkien kokoelmastaan, joka niin ikään etsii vertaistaan. Lisäksi laatikoista löytyy mieletön määrä vaikkapa vanhoja pikkuautoja, pikkunukkeja ja leikkitavaroita laidasta laitaan. Yksi pistää silmää harvinaisuuksien joukossa: viipurilaisen Siro Oy:n hartsi- ja sahanpurumassasta valmistama Mannerheim karauttamassa ratsullaan.

Enholm pohdiskelee, että hän on varmaankin ostanut vanhoja leluja hankkiakseen lapsuutta takaisin.

Valtavat kokoelmat ovat tuoneet keräilijälleen myös valtavasti iloa vuosien varrella. Enholm pohdiskelee, että hän on varmaankin ostanut vanhoja leluja hankkiakseen lapsuutta takaisin - kuten moni muukin keräilijä.

– Olen myös saanut lapsuuttani takaisin vanhojen lelujen kautta. Aina kun kävelen hyllyjen ohi tai avaan laatikon, voin halutessani sukeltaa siihen.

– Minulla oli hyvä lapsuus, mutta materiaalisesti vaatimaton. Tavaraa ei ollut, mutta asuimme Östanlidin keuhkoparantolan asunnossa ja ympärillä riitti senkin edestä turvallisia aikuisia, äitejä, isiä, sisaria, Enholm kuvailee.

Ikä alkaa tulla vastaan ja keräilijä valmistautuu asteittaiseen luopumiseen.

– On surullista luopua. Työstän asiaa koko ajan mielessäni ja yritän uudelleen ja uudelleen saada kiinni tunteesta, että pitää luopua vielä paljon enemmästä. Aiemmin olen jo myynyt muumikirjoja sekä harvinaisen muumitaulun vuodelta 1954 museolle.

Ensimmäisenä kokoelmista on maailmalle lähtemässä koko Muumilaakson väki laatikoston päältä hienopuusepän aikoinaan tekemän monikerroksisen muumitalon kanssa.

– Neuvottelut ovat kesken erään ison museon kanssa. Myyn vain kokonaisuuden, en osia. Tämä on perhe ja perheenä se lähtee maailmalle. Ja myyn vain museolle, ei yksityishenkilöille. On oikein ihanaa olla myyjän roolissa. Voi ihan itse päättää mitä tekee, Barbro Enholm huomauttaa.

– Haluan, että muumikokoelmani päätyy yleishyödylliseen käyttöön, monen ihmisen nähtäville. Kotonani avautuu satumaailma, mutta harmillisesti vain harvojen iloksi.

Enholm luottaa, että Barbie-kokoelma tulee aikanaan kelpaamaan mihin museoon vaan.

– Mitä teen muille vanhoille nukeille, on tuhannen taalan kysymys. Lastenlapsethan eivät näitä tavaroita halua. He ovat minimalisteja.

Enholmin muumihahmojen kokoelma koostuu Atelier Faunin 1950- ja 1960-luvuilla käsityönä aidosta nahasta ja turkiksesta valmistamista muumifiguureista, joiden vaatteet olivat Marimekkoa.

– Esimerkiksi hahmot, joiden kädet ovat nahkaa, ovat vanhempia kuin ne, joiden kädet ovat kangasta tai huopaa. Minua viehättää, ettei niiden luomisessa ole pyritty kauneuteen, mutta karaktääriä löytyy.

Kokoelmaan sisältyy kaikkiaan nelisenkymmentä hahmoa, sillä samaa hahmoa on mukana useampana versiona. Niiskuneitejä nilkkakoruineen on kahdessa eri koossa kaikkiaan seitsemän, Pikku-Myy touhuaa neljänä hahmona puna-, vihreä- ja ruskeahiuksisena.

Nuuskamuikkusia nautiskelee elämän menosta useampana versiona aidon Höfnerin minihuuliharppunsa kanssa. Kokoelmassa elelee niin ikään erilaisia Hemuleita, Mymmeleitä ja Muumipappoja, joista yksi on tuomassa Muumimammalle punaisia kukkia hääpäivänä. Yksi Muumimammoista Enholmin kokoelmasta osallistui käsilaukkuineen Suomi 100-kiertueelle Euroopassa ja Designmuseon näyttelyyn Helsingissä.

Kunniapaikalla seisoskele Sosuli-morsian Hosuli-sulhasen rinnalla. Kun Sosulia ei ole ollut saatavilla teki sellaisen Barbro Enholmin puoliso, Reijo Luoma, jonka kädentaidon näytteitä ovat myös laakson uimala ja silta.

– Hosulilla ykkösprioriteetti on keräileminen. Kattila päässään se oli yksinäinen tallailija kunnes löysi vaimo-ehdokkaan, Sosulin. Naimisiin mentiin, mutta häävieraita ei ehditty odottaa kun oli kiire keräilemään. Hosuli ja Sosuli asuvat Maxwell Housen kahvipurkissa, joka on niin täynnä keräilytavaraa, ettei sekaan mahdu. Nipsu on niiden lapsi.

Yksi Hosuleista on todellinen Löytö vuosien takaa.

– Siinä se makasi Jaakon Päivillä laatikon pohjalla myyntipöydän alla. Myyjänä olleet kaksi siskosta kertoivat saaneensa hahmon aikoinaan isältään ja pitivät hahmoa niin kauheana, että lähti viidellä eurolla.

Atelier Faunin valmistamia peikko-figuureja Barbo Enholmilla on lähemmäs sata. Mittavaan kokoelmaan kuuluu myös useampi seinälle ripustettava muovinen Fauni-peikkoaiheinen säästölipas sekä Säästöpankki-ketjun Fauni-säästölippaat, joita valmistettiin 1960-luvulla eri teemoilla, muun muassa maalivahtiaiheisena.

Barbro Enholmin mukaan Atelier Faunin figuureista arvokkaimpia ovat kuitenkin muumihahmot.

– Yksi Hattivatti on myyty päälle 2 000 eurolla, Haisuli 2 200 eurolla, Hosuli 1 300 eurolla ja Tuutikistä on joutunut maksamaan 1 600 euroa.

– Itse aloin kerätä erilaisia Fauni-hahmoja kauan ennen kuin niistä tuli keräilykohde ja hinnat alkoivat nousta. Tuutikkiä on ollut vaikein löytää.

Otsikkoa muutettu 8.9. klo 15:46