Kulttuuri

Uhrin viitan alta elävien kirjoihin: Jonna Joutsen tilittää raa’an rehellisesti kokemuksensa kiusattuna olemisesta

Kaikki alkoi, kun Pietarsaaren Pohjois-Itälässä syntynyt Jonna Joutsen meni alakouluun. Silloin hänestä päätettiin tehdä epäsuosittu, pikkukaupungin ällöttävä läski.

Viallisuuden leima ei irronnut ihosta eikä mielestä millään. Kun Jonna päätti kostaa kiusaajilleen menestymällä, lunta alkoi tulla tupaan uudelleen. Julkisuuden ammatissa toimivana parikymppisenä hän sai vastaanottaa netin kautta valtaisan paskamyrskyn.

Lopulta hän voi niin huonosti, että halusi ottaa itseltään hengen.

”Kiusaajat olivat jättäneet minut rauhaan jo kauan aikaa sitten, mutta oma mieleni ei. Se, mitä minulle tehtiin, on väärin, mutta toipumisen avaimet ovat vain ja ainoastaan omissa käsissäni. Tämä kirja kertoo siitä prosessista.”

Sitaatti on Jonna Joutsenen 9. lokakuuta ilmestyvän kirjan Näin voitat vihaajasi esipuheesta. Se on esittelytekstin mukaan kirja kiusaamisesta, epävarmuudesta, häpeästä, hyväksynnän tavoittelusta ja siitä, kuinka kiusattu lakkaa olemasta uhri.

Tämä ei ole mikään jokaisen mukavuusalueella oleva pehmeänpörröinen höttöteos.

Readme.fi-kustantamon julkaisema parisataasivuinen Näin voitat vihaajasi – Jonna Joutsenen tarina ei sulautuisi osaksi harlekiinisarjaa. Se ei suo helppoa lukukokemusta. Päinvastoin.

Kirja on harvinaisen kipeä, rehellinen, raaka, yksityiskohtaisen paljastava ja kaunistelematon tilitys – kuvaavampi ilmaisu lienee tykitys – siitä, mitä nuoren ihmisen mielessä tapahtuu, kun pienen elämän jatkunut vihapuhe ottaa vallan. Tai hän itse antaa sen ottaa vallan.

– Tämä ei ole mikään jokaisen mukavuusalueella oleva pehmeänpörröinen höttöteos. Luulen, että se konkretisoituu vasta sitten kun sen lukee. Kirja on aika synkkä loppujen lopuksi, Jonna Joutsen kertoo.

Nyt 33-vuotias Jonna on tehnyt mielessään ja sielussaan kymmenen vuotta työtä kootakseen kokemansa kansien väliin. Itse kirjoitusprosessi oli nopea. Kirja syntyi neljässä kuukaudessa viime keväänä.

Mutta se otti koville, ja se näkyy kirjailijan itsensäkin mielestä lopputuloksessa.

– Mummoni kuoli keväällä. Oma suruprosessi vaikutti tekemiseen. Kirja ei kerro koko totuutta minusta ihmisenä. En ole näin synkkä ihminen pohjimmiltani, se ei ole koko totuus minusta. Olen aika eloisa ja iloinen tyyppi, vaikka oma persoonani ja huumorini ei tuosta välitykään.

Kiusaaminen jatkui Pietarsaaressa koko kouluajan saaden monenlaisia muotoja. Jonna syntyi toinen silmä sokeana, mikä jäi näkymään ulospäin ajoittain eri suuntiin tähyävänä katseena. Sille hän ei tietenkään itse voinut mitään, mutta ominaisuus on kelvannut sittemmin vuosikausiksi pilkan ja ivan kohteeksi.

Tähän ja moneen muunlaiseen kiusaamiseen, häirintään ja maalittamiseen syyllistyivät enimmäkseen nuorehkot, anonyymit aikuiset miehet netin törkyfoorumeilla ja suoran palautteen muodossa.

Helsinkiin opiskelemaan lähtenyt Jonna pääsi omaksikin yllätyksekseen jo parikymppisenä Iltalehteen tekemään Fiidiä, hassunhauskaa hömppäkanavaa. Sen suosio ampaisi hurjaan nousuun, ja Jonnasta itsestään tuli samalla julkisuuden henkilö.

Myöhemmin työt jatkuivat muissa mediataloissa ja juontohommissa, mutta törkypalaute ei lakannut. Jonnan työn arvostelemisen sijaan nettiöyhöttäjät mustamaalasivat systemaattisesti hänen persoonaansa ja ulkonäköään.

Ajattelin, että jos olen koko kansan suosikki ja saan siten hyväksyntää, ikään kuin korjaan sillä oman rikkinäisyyteni.

Ulospäin Jonna halusi näyttää teflonmaista ei tunnu missään -kuorta, mutta sisällä möykky keräsi kokoa ja olo paheni. Hän otti uralla menestymisen koston välineeksi kiusaajiaan kohtaan.

– En ole ikinä halunnut kenellekään ihmiselle mitään pahaa, en ole haaveillut kenenkään satuttamisesta tai tappamisesta. Jotkut kiusatut saattavat niin tehdä.

– Ajattelin, että jos olen koko kansan suosikki ja saan siten hyväksyntää, ikään kuin korjaan sillä oman rikkinäisyyteni.

Menestys ei kuitenkaan osoittanut suoraviivaista nousua. Elämässä tyypilliseen tapaan kapuloita kimpoilee välillä rattaisiin.

– Sellainen vei tosi paljon pois identiteetistäni. Nautin kyllä aidosti siitä, mitä olin tekemässä. Lähtökohtaisesti tämän alan hommat ovat sielulla tehtäviä asioita. Mutta jotenkin kuvittelin, että jos olen suosittu juontaja, kansansuosio tekee minusta terveen ihmisen.

– Monta vuotta haaveilin, että jonakin vuonna juonnan Emma-gaalan. Ja kun sinne pääsen, maailma on valmis, Jonna hymähtää.

– Tässä vaiheessa tajuan, että olisihan se hieno juttu, mutta nyt se olisi työkeikka muiden joukossa.

Moni näennäisesti menestynyt ei loppujen lopuksi ole koskaan päässyt kiusaamiskokemuksistaan eroon, vaan on jäänyt loppuiäkseen henkisesti koulun pihalle

Tällä hetkellä Jonna Joutsen toimii yrittäjäpohjalla media-alalla. Hänellä on juuri nyt kaksi tv-tuotantoa meneillään, kun hän työskentelee jakso-ohjaajana realitysarjassa ja tekee toiselle ohjelmalle somea. Lisäksi hän kiertää juontaja- ja puhujakeikoilla.

Hän käsittelee puheissaan muun muassa selviytymisen tematiikkaa. Siinä häntä voi verrattoman hyvin pitää kokemusasiantuntijana.

– Ihmisillä on erilaisia tapoja selviytyä. Moni näennäisesti menestynyt ei loppujen lopuksi ole koskaan päässyt kiusaamiskokemuksistaan eroon, vaan on jäänyt loppuiäkseen henkisesti koulun pihalle, Jonna kertoo.

Hän painottaa, että hänelle tapahtunut ei ole kenenkään yksittäisen ihmisen syytä. Oma trauma kasvoi kaiken kumuloitumisesta.

– Tuntuisi kummalliselta olla katkera jollekulle, joka on lapsena tehnyt minulle jotain väärää. Kaikki mitä kirjassa kuvaan, on monen asian summa. Olisi typerää enää syyttää yksittäisiä ihmisiä siitä kaikesta, mitä heidän tekonsa on saanut kasaantumaan päähäni.

Rosoinen kuvaus on taustana sille, miten ihminen päättää lakata olemasta uhri ja alkaa omin voimin ja hyvin neuvoin rakentamaan parempaa elämää itselleen.

– Tämä ei ole mikään koulukiusaamisesta kertova nuortenkirja, vaan tässä aikuinen ihminen purkaa omia traumojaan ja pääsee niistä yli.

Ympärillä olevat ihmiset antavat ongelmissa ja kiusattuna oleville usein neuvon lakata välittämästä ja piittaamasta. ”Ne nyt vain huutelee”.

– Miksi minun pitäisi olla välittämättä, kun yksityiselämääni levitellään netissä? Ihmiset sanovat usein ”älä välitä” -lauseiden tapaisia kliseitä, koska kiusatun surun näkeminen saa heidät kiusaantuneiksi. Kiusattua painostetaan puhumaan jollekin, menemään terapiaan, käsittelemään asiaa – muiden ihmisten takia.

Jonna haastatteli kirjaan psykologi Laura Vallgrenia, jonka mukaan terapian suorittaminen ei auta ketään, ja jokaisella on myös oikeus käsitellä asiat omassa tahdissaan, kun on itse siihen valmis.

Sinä päätät myös itse, oletko valmis antamaan anteeksi vai annatko ollenkaan.

– Selviytymistarinani on mennyt minun tahdillani. Tapahtumista on 10 vuotta ja minä olen prosessoinut niitä kunnolla vasta nyt.

Kiusatulla on Jonnan mukaan oikeus myös olla käsittelemättä kipeitä asioita, jos niihin pureutuminen ei tunnu hyvältä. Sen aika tulee omalla painollaan, jos on tullakseen.

– Sinä päätät myös itse, oletko valmis antamaan anteeksi vai annatko ollenkaan.

Kirjassa on kiteytetty pähkinänkuoreen joukko neuvoja sellaisille, jotka pyristelevät samanlaisessa kehässä. Viimeisessä niistä korostetaan, että kun et enää mieti kostoa, olet oikeasti vapaa.

– Et enää elä elämääsi muita ihmisiä varten, vaan ihan itsellesi. Olet päästänyt ne muut pois takaraivostasi. Et mieti vanhoja kokemuksia, vaan olet oikeasti läsnä omassa elämässäsi ja pystyt jatkamaan sitä sen näköisenä kuin sen kuuluukin olla.

Huomaan aloittaneeni oman elämäni jollain tapaa puhtaalta pöydältä. Kirjan tekeminen aukaisi joitakin omiakin solmuja.

Kirjaa kirjoitettaessa purkautui paljon. Jonna on tietoinen siitä, että teos saattaa kiinnostaa mediaa laajemminkin.

– Itselläni on sellainen olo, että tottakai puhun tästä kirjasta niin kauan, kuin ihmisillä on halu kuunnella, mitä minulla on annettavaa tai se on jollain lailla ihmisiä hyödyttävää. Mutta tarinan kertomisen tarvetta minulla ei ole. Kaikki on sanottu tuolla kirjassa. Puhun siitä aikani, mutta jatkan omaa elämääni ja katson, minne tie vie.

Valmista kirjaa hän kuvailee ”joksikin tilinpäätökseksi”.

– Huomaan aloittaneeni oman elämäni jollain tapaa puhtaalta pöydältä. Kirjan tekeminen aukaisi joitakin omiakin solmuja. Kaverini kommentoikin, että olen löytänyt jonkin mystisen rauhan. Nuo asiat eivät enää kummittele takaraivossa.

Kirjan hän sanoo osoittaneensa ihmisille, jotka jollakin tasolla kärsivät parhaillaan tai ovat kärsineet koulu-, työpaikka- tai nettikiusaamisesta.

– Toivoisin, että joka tuon lukee, saa jotain työkaluja oman traumansa käsittelyyn ja siihen että pääsee yli, pystyy jatkamaan elämää ja pääsee siinä eteenpäin.