Ihmiset

Tuhansien ihmiskohtaamisten ja kymmenientuhansien otsikoiden Pentti Höri suuntaa Pietarsaaren Sanomista kohti uusia muistoja

Päätoimittaja päätyi lopulta itse haastateltavan paikalle. Pietarsaaren Sanomien palveluksessa Hörillä vierähti 27 vuotta.

Tämä juttu ei ole eläköitymishaastattelu, koska Pentti Höri ei aio vetäytyä laakereilleen lepäilemään. Yhden aikakauden loppu paitsi Hörin niin Pietarsaaren elämässä on joka tapauksessa nyt käsillä.

Pietarsaaren Sanomien lopettaessa toimintansa journalistisena mediana päättyy suomenkielisen paikallislehdistön runsaat 40 vuotta jatkunut yhtäjaksoinen tarina kaupungissa. Höri jää historiaan PS:n viimeisenä päätoimittajana. Kaikkiaan hän ehti työskennellä kuukausipalkkaisena journalistina Pietarsaaressa 37 vuotta.

Mitenkään itsestään selvää ei Alajärven Karstaperältä elämäntielle ponnistaneen maalaispojan päätyminen toimittajaksi ollut. Pietarsaarikin oli Järviseudun perukoilta katsoen aikoinaan iso ja etäinen paikka.

– Olin 19-vuotias, kun vuoden 1981 huhtikuussa ensimmäistä kertaa astuin Järviseudun Linjan bussista Pietarsaaren linja-autoasemalla. Ihan ensimmäinen silmiin osunut asia oli vesitorni. Ei siellä mistä minä tulin mitään sellaisia ollut.

Pietarsaaresta Höri kertoo etukäteen tienneensä lähinnä St. Petersaari -bändin ja siinä soittaneen sekä laulaneen Heimo Riihimäen.

– Ja tarkalleen ensimmäinen ihminen, joka tuli kadulla vastaan oli Heimo Riihimäki.

Höristä ja Riihimäestä tuli myöhemmin pitkäaikaisia kollegoita Pietarsaaren Sanomissa.

Ihmisiä, kohtaamisia, paikkoja, loputtomasti muistoja. Seisoskelemme jutun kuvauksen yhteydessä paikalla, jolla linja-autoasema ennen sijaitsi. Huomaamme, että Asematien puoleista rapistunutta pihalaatoitusta on jäänyt paikoilleen kuin muistoksi ajoista, jolloin Järviseudun Linjakin vielä väkeä Jeppikseen toi.

– Mikäs vuosi se olikaan kun tämä purettiin, oltiin tietysti silloin tekemässä juttua, Höri muistelee.

Saman korttelin – jolle oli tarkoitus nousta kauppakeskus ja asuntoja, mutta tulikin parkkipaikka – keskustan puoleisella reunalla oli valtion virastotalo.

– Muutamatkin käräjät tuli siellä istuttua.

Ennen toimittajaksi ryhtymistään ehti Höri opiskella Vaasassa kauppaoppilaitoksessa ja työskennellä mainostoimiston mainostekstien kirjoittajana eli nykymaailman kielellä copywriterina.

– Pomo ei kai oikein piitannut tuotoksistani, kun työt eivät koeajan jälkeen jatkuneet. On jäänyt melko sanatarkasti mieleen, mitä pomo siinä hyvästellessä sanoi: ”Annan yhden vinkin. Ainakaan kirjoittamalla et tule itseäsi elättämään”.

Nuorimies mallia Höri ei vinkistä hetkahtanut, vaan pisti alalle pystyyn oman yrityksen.

– Töitä riitti ja hommalla pärjäsi, vaikka taisin olla turhan laiska laskuttaja enkä ehkä osannut hinnoitella itseäni oikein.

Kun silloisella sanomalehti Pohjalaisella tuli Pietarsaaren aluetoimituksessa hakuun toimitusharjoittelijan paikka päätti lehtiä aina innokkaasti lukenut ja lukiossa ainekirjoituksessa loistanut Höri hakea pestiä.

– Pääsin työhaastatteluun Vaasaan. Se oli ehkä maailmanhistorian lyhin työhaastattelu.

– En ehtinyt toimituspäällikön huoneen ovensuuta pitemmälle. Toimituspäällikkö varmisti henkilöllisyyteni ja kysyi, voinko aloittaa seuraavana maanantaina.

Eri aika ja suorastaan eri maailma, niin voi 1980-luvusta todeta nykypäivään verrattuna. Media-alalla muutokset ovat olleet keskimääräistäkin suurempia.

– Kun aloitin, niin Pohjalaisen Pietarsaaren aluetoimituksessa työskenteli neljä ihmistä.

Kolmipäiväisenä tilattavana sanomalehtenä ilmestyneessä Pietarsaaren Sanomissa oli toistakymmentä ihmistä töissä, Jakobstads Tidningissä kymmeniä. Tähän aluetoimitukset ja Yle päälle.

– Journalistit olivat kaupungissa kohtuullisen kokoinen ammattikunta ja kaupungissa toimi Pressiklubi.

Pohjalaisen aluetoimitus kutistui yhden ihmisen kokoiseksi jo 1990-luvulla.

– Kaipasin työyhteisöä ja kun Pietarsaaren Sanomissa avautui paikka, niin hain sitä.

PS:n riveissä tuli Hörille elokuussa 27 vuotta täyteen. Viimeiset nelisen vuotta hän ollut lehden ainoa kokopäiväinen tekijä.

Lähes asiassa kuin asiassa olen näkevinäni harmaan sävyjä.

Nyt siis loppuu sanomalehti ja sen myötä Pentti Hörin työt sitä julkaisseessa Hilla Groupissa. Omalla kohdallaan hän katsoo jo eteenpäin.

– Työtäni olen rakastanut, työelämää en niinkään, hän muotoilee.

Höri arvioi laatineensa urallaan kymmeniätuhansia otsikoita yksipalstaisista aukeaman yli levittäytyneisiin.

Sanomalehtialan vanhan sanonnan mukaan tämän päivän lehti on huomisen kalankääre. Digitaalisesti julkaistut jutut usein hukkuvat moderniin informaatiotulvaan vieläkin nopeammin.

Jotain silti jää resonoimaan. Tärkeintä ovat ihmiset.

– Työssäni olen kohdannut tuhansia ihmisiä. Heillä kaikilla on ollut omat tarinansa, joista parhaimmillaan olen saanut pienen kaistaleen kuulla ja jakaa eteenpäin. Tiedonvälityshän tämän homman kovaa ydintä on.

Ne ihmiset saattavat välillä olla vihaisiakin. Aina joskus on myös paikallislehti saanut kuulla kunniansa, kun ei ole linjannut jostain asiasta näin tai noin.

– En ole mielestäni koskaan ollut mikään kiihkoilija juuri minkään asian suhteen. Ikä ja aivan varmasti myös pitkä ammatillinen kokemus ovat hioneet särmiä entisestään.

– Minun on vaikeaa ajatella kovin mustavalkoisesti. Lähes asiassa kuin asiassa olen näkevinäni harmaan sävyjä.

Vaikka Höri ei vaatimattomuuttaan asiaa myöntäisikään on Pietarsaaren Sanomat ollut kovasti hänen itsensä näköinen lehti: maltillinen, keskusteleva, asioihin paneutuva eikä silti itseään liian vakavasti ottava. Vaikka ilmestyspäivät ja tekijöiden määrä laskivat minimiin, pysyi PS aina vakavasti otettavana sanomalehtenä.

Nyt PS siis on pietarsaarelaisena journalistisena instituutiona tullut tiensä päähän. Tosiasia vetää lehden viimeisen päätoimittajan vakavaksi, vaikka sitä on jo ehtinyt sulatella.

Höri korostaa, että ratkaisun sanelivat taloudelliset realiteetit, ei kenenkään paha tahto. Tämä ei muuta sitä, että jotain on nyt Pietarsaaresta poissa.

– Pahoittelu ei ole riittävä ilmaisu osoitettavaksi uskollisille lukijoillemme, jotka eivät ole suinkaan rajoittuneet vain suomea puhuviin pietarsaarelaisiin.

Taannoisen lukijatutkimuksen mukaan Pietarsaaren Sanomia luki vähintään otsikkotasolla 72 prosenttia myös äidinkieleltään ruotsinkielisistä ihmisistä.

– PS on 40 vuoden ilmestymisensä aikana aina ollut kokoaan suurempi ja merkityksellisempi media.

Päätoimittaja keittää haastattelun päätteeksi kahvit, jutellaan vielä niitä näitä.

Siltä erään alajärveläisen teinipojan aikanaan diggailemalta St. Petersaarelta ilmestyi vuonna 2018 LP nimiraidaltaan Uusia muistoja. Sellaisia kohti Pentti Höri lähtee, kun toimituksen oven viimeisen kerran sulkee.