Kolumnit

Tony Syrjäsen kolumni: Miehet, jotka pelastivat maailman

Kirjoittaja on ihastunut maailmankaikkeuden ihmettelemiseen.

Kun seesteisellä ja raikkaalla syyssäällä nauttii luonnosta, sitä voi joskus erehtyä mietiskelemään, miten pienestä tämäkin hetki on ollut kiinni. Enkä tarkoita ainoastaan sitä, miten monien sattumusten kautta on käytännön ihme, että vanhempamme ja jokainen isovanhempamme kohtasivat juuri tietyllä hetkellä, jotta olemme ilmeisen elossa.

Esimerkiksi ”joukkotuho” kuulostaa nopeasti arvioituna äärimmäiseltä katastrofilta. Mutta koska kosmos on viehättynyt mustan huumorin lisäksi ironiaan, ilman maapallon kokemia joukkosukupuuttoja emme olisi koskaan tupsahtaneet ihmettelemään olemassaolomme hataria todennäköisyyksiä.

Vaikka elämme verrattain väkivaltaisessa maailmankaikkeudessa, olemme fiksuna lajina kehittäneet keinoja polkaista joukkotuho käyntiin ominkin voimin. Kun fyysikko Ernest Rutherford keksi, että litiumatomin halkaisussa vapautuu valtava määrä energiaa, lopputuloksena kehiteltiin myöhemmin ydinaseet, joilla maapallon voisi tuhota useaan kertaan.

Vain yksi kolmesta upseerista, Vasili Arhipov, vastusti laukaisua. Tämä saattoi pelastaa maailman.

Tällainen tuho onkin ollut lähellä muutamaan otteeseen. Ensimmäisen kerran katastrofia kutiteltiin 27.10.1962, kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto tanssivat Kuuban ohjuskriisin ohuilla jäillä. Tilanne kulminoitui neuvostoliittolaiseen sukellusveneeseen, jonka uumenissa ei tiedetty mitä pinnalla tapahtuu. Sukellusvene kamppaili syvyyspommien lomassa ja joutui nousemaan pintaan. Sukellusveneen päällikkö Valentin Savitsky pelkäsi sodan alkaneen ja määräsi ydinkärkisen torpedon laukaisuputkeen. Sääntöjen mukaan aluksen kaikkien kolmen korkeimman upseerin tulisi hyväksyä ydinaseen käytön. Vain yksi kolmesta upseerista, Vasili Arhipov, vastusti laukaisua. Tämä saattoi pelastaa maailman.

Seuraavan kerran ohuilla jäillä sirklailtiin 26.9.1983, kun neuvostoliittolaiset satelliitit ilmoittivat Yhdysvaltojen laukaisseen Moskovaa kohti mannertenvälisen ydinohjuksen. Kohta järjestelmä ilmoitti, että ydinohjuksia oli tulossa neljä lisää.

Piinaavien hetkien keskellä strategisten ohjusjoukkojen everstiluutnantti Stanislav Petrov kuitenkin piti epäuskottavana, että ydinsotaa aloitettaisiin vain viiden ohjuksen voimalla. Petrov ei luottanut tietokonejärjestelmään vaan ajatteli sen erehtyneen. Protokollan vastainen päätös pelasti vähintään miljoonien ihmisten hengen, eikä edes titteli maailman pelastaneesta miehestä ole aivan perusteeton. Täkäläisillä mittareilla asemaansa selvästi epäpätevä Petrov sai toiminnastaan huomautuksen ja hänet siirrettiin muihin tehtäviin.

Meidän jokaisen onneksi maailma on pelastunut parikin kertaa ainoastaan siksi, että tiukkaan protokollaan koulutetut yksilöt valitsivat ihmisyyden ja elämän tuhon sijaan.