Mielipiteet

Tony Syrjäsen kolumni: Karikoiden keskeltä nousee viisaus

Kirjoittaja on ihastunut maailmankaikkeuden ihmettelemiseen.

”Kutsun tätä elämäksi, vaikka ole en täydellistä suoritusta tehnyt minäkään. En vaihtais sekuntiakaan, en nuoruutta en vimmaisia kasvukipuja”, lauleskelee Samuli Putro kappaleessaan ”Olet puolisoni nyt”.

Mutta mitä tekisit, jos saisit toisen mahdollisuuden elämässä? Saisit kaiken nykyisen tietosi ja kokemuksen mukaasi, painaisit elämän reset-nappia ja kaikki alkaisi alusta.

Useimmat meistä todennäköisesti korjaisivat ne ilmiselvät virheet, jotka alkuperäisen matkan varrella tuli tehtyä. Nykyisellä kokemuksella se olisi varsin helppoa. Voisimme vaivatta välttää kaikki ne kerrat, kun on tullut huiputetuksi, valinnut väärin tai toiminut typerästi.

Tämä johtaisi kuitenkin tilanteeseen, jossa resetoitu versiomme elämästä sisältäisi uusia elementtejä alkuperäiseen polkuumme nähden, ja se muuttaisi koko tarinan. Eteemme avautuisi toisenlainen todellisuus ja mahdollisuus tötöillä ihan uudella tavalla.

Jotta voisimme elää edes suhteellisen virheettömän elämän, reset-nappia joutuisi käyttämään lukemattomia kertoja. Nappula ei siten olisi välttämättä edes teoriassa kovin toimiva keino täydellisen polun saavuttamiseksi.

Entä jos sen sijaan pääsisit ohjeistamaan nuorempaa sinääsi? Tapaisit itsesi aikuisuuden kynnyksellä kertoen, miten asiat kannattaisi hoitaa ja mitkä sudenkuopat kannattaa kiertää. Uskoisitko itseäsi ja toimisitko kuten sinua neuvottaisiin?

Joku eittämättä uskoisi, ottaisi onkeensa ja parantaisi elämänsä laatua siltä osin kuin neuvot antaisivat mahdollisuuden. Itse tuskin uskoisin edes itseäni. Tärkeintä elämässä on vapaus, ja se sisältää vapauden sössiä ja töpeksiä juuri niin antaumuksella kuin sielu sanelee. ”Pakotetussa” onnistumisessa maistuu aina enemmän ulkoa tullut ohjeistus kuin varsinainen lopputulos. Kun elämässä onnistuu ja menestyy ihan omin neuvoin, siinä sitä on jotain mitä fiilistellä salaa takkatulen äärellä.

”Näyttää siltä, että jotkut asiat on vain koettava, jotta niistä voi oppia. Pelkkä karikoiden väistäminen ei aina edistä elämän oppimisprosessia”.

Vaikka useimmat meistä voivat samaistua heittämällä siihen, että vain tyriminen on varmaa, perspektiiviä voi myös laajentaa. Koko ihmiskunnan historia on yhtä sarjasöhlimisen riemukulkua, mutta olemme silti selvinneet, sopeutuneet ja voittaneet monet itse kehittelemistämme ongelmista. Ehkä meidän piti kollektiivinakin tössiä tietyissä asioissa oppiaksemme jotain tähdellistä.

Alussa esitettyyn kysymykseen tulisi siksi ehkä vastattua, että kiitos mahdollisuudesta, mutta ei kiitos. Näyttää siltä, että jotkut asiat on vain koettava, jotta niistä voi oppia. Pelkkä karikoiden väistäminen ei aina edistä elämän oppimisprosessia.

Samuli oli oikeassa: en vaihtais sekuntiakaan.