Mielipiteet

Tomi Kaunismäen mielipidekirjoitus: Unohtuivatko laihialaisten kielelliset oikeudet?

Kirjoittaja on Pohjanmaan hyvinvointialueen vara-aluevaltuutettu, kansalliskielilautakunnan jäsen ja Vaasan kaupunginvaltuutettu (kd).

RKP usein vetoaa kielellisten oikeuksien toteutumiseen, kun uhattuna on ruotsin kielen asema tai palvelujen toteutuminen omalla äidinkielellä. Nyt Pohjanmaan hyvinvointialueella näyttää unohtuneen suomenkielisten laihialaisten kielelliset oikeudet: Laihian kunnan yleislääketieteen osasto lakkautettiin ja jopa ennakoitua aiemmin.

Ilkka-Pohjalainen pureutui aiheeseen varsin ytimekkäästi pääkirjoituksessa (4.9.) todeten, ettei Laihian osaston lakkauttamista voida perustella Vaasan läheisyydellä, mikä on 28 kilometrin päässä, sillä samanaikaisesti säilyy Mustasaaren osasto, mikä on vain 6 kilometrin päässä Vaasasta.

Myös Vaasan vieressä olevien kuntien Vöyrin ja Maalahden yleislääketieteelliset osastot säilyivät. Osastoja jäi myös Kristiinankaupunkiin, Närpiöön, Pietarsaareen, Uuteenkaarlepyyhyn ja Vaasaan.

Pohjanmaan hyvinvointialueella suomenkieliset ovat täysin RKP:n päätösten varassa. Poliittisten voimasuhteiden vuoksi RKP:llä on käytännössä valta sanella, kuinka palvelut järjestetään: aluevaltuuston 59 jäsenestä 32 on RKP:stä ja aluehallituksen 13 jäsenestä on kahdeksan. Eli suomenkielisiä tai muita puolueita ei tiukan paikan tullen tarvitse kuunnella.

Mielestäni pelkästään jo eri kieliryhmien ja puolueiden välisen yhteistyön kannalta Laihian yleislääketieteen osaston lakkauttaminen oli kömmähdys, koska kyseessä oli hyvinvointialueen ainoa täysin suomenkielinen kunta.

Itse kuulun Pohjanmaan hyvinvointialueen kansalliskielilautakuntaan, jonka tehtävänä on valvoa suomenkielisten kielellisten oikeuksien toteutumista. Meidät lautakuntana sivuutettiin, eikä edes lausuntoa pyydetty koskien suunnitelmia lakkauttaa Laihian osasto.

Tiedetään, että työvoimapula hoitoalan henkilökunnasta on kova. Tässä mielessä Laihian osasto oli hyvin vetovoimainen suomenkielisten hoitoalan ammattilaisten silmissä. Ruotsin kielen taito ei ollut edellytys viran saamiselle yksikielisessä Laihian kunnassa.

Nykytilanteessa hyvinvointialueen lupaus tarjota potilaalle hoitoa tämän äidinkielellä, ei välttämättä toteudu laihialaisille. On tullut ilmi, että Närpiöön tai Maalahteen jatkohoitoon lähetetyt potilaat eivät ole kokeneet tulleensa ymmärretyiksi suomen kielellä. Toisaalta, vaikka hoitoa saisikin suomeksi, voivat potilaat kokea yksinäisyyttä osastolla ollessaan, jos eivät viereiset potilaat puhu suomea.

Ei ole olemassa myöskään seurantamenetelmää, jonka avulla voitaisiin varmistua, että laihialaiset saavat jatkossa aina hoitoa äidinkielellään. Tästä syystä selkeintä on perua Laihian yleislääketieteen osaston lakkautus, jotta varmistetaan kielellisten oikeuksien toteutuminen suomenkielisille laihialaisille.