Paikallisuutiset

Toimittaja testasi: Näin korjaamoagentti tarkistaa autohuollon laatua salaa

Tarkastajat valvovat autohuoltojen laatua salaa esimerkiksi silloin, kun korjaamoketjut haluavat tarkistaa työnsä laadun. Tässä tapauksessa toimittaja valikoitui sattumalta avustavaksi myyräksi.

Pentti Höri

Pietarsaari

Onko paha paikka?

– No lopettelin justiin lounaan, sata metriä duuniin. Ei pahakaan.

Puhelinmyyjä aloittaa. Kirkas ääni, mielistelemätön puhetapa ja selkeä ulosanti saavat jatkamaan puhelua. Nyt on ehkä kyse jostain muusta. Kuten siitä, ettei minulle yritetä myydä mitään, vaan paremminkin ostaa aikaani ja vaivaani.

– Kyllä, autoni kaipaa huoltoa. Vähän myöhässä jo.

– Sopisiko, että tilaisit autollesi huollon nimetystä korjaamosta ja että tarkastajamme tulisi tsekkaamaan autosi ennen huoltoa ja huollon jälkeen?

– Ööhh... niinkuin jokin testi vai?

– Niin. Korjaamo ei tiedä siitä etukäteen. Toimisit ihan normaalisti ja maksaisit itse normihuollon. Palkkioksi osallistumisestasi saisit muutaman kymmenen litraa bensaa.

– Dieseliä?

– Ihan miten vaan.

Haluan miettimisaikaa.

– Käy.

Parin viikon päästä löydän itseni kukonlaulun aikaan sovitusta paikasta puolisen tuntia ennen, kuin vien autoni huoltoon. Pikkuisen isompaan, kuin pelkkään öljynvaihtoon. Saan kuulla olevani lähes täydellinen asiakas.

Tarkastaja saapuu paikalle suurempaa huomiota herättämättä, siviiliautolla ja siviilikuteissa. Kertaa asiat jotka jo tiedän. Kuka hän on, mitä firmaa edustaa ja miksi.

Hän on undercover-mies, salainen korjaamoagentti. Minä olen myyrä. Hänen tiedonantajansa ja bulvaaninsa. Hyödyllinen idiootti, toisin sanoen.

Pienessä uteliaansekaisessa jännityksessä vakuuttelen itselleni, että huoltoon kärry olisi vietävä kumminkin. Otetaan nyt sitten ilo irti tästäkin.

Tarkastaja haastattelee minut huolekkaasti täyttäen useita a-nelosia. Moni kysymys liittyy asiakaspalveluun, jota sain tai en saanut huoltokorjaamolta aikaa varatessani.

En tiennytkään, kuinka monesta seikasta korjaamon kuuluisi oikeastaan tiedottaa asiakkaalle jo tässä vaiheessa. Näin ei välttämättä tapahtunut.

Toki huollon laatua ja määrää oltiin käyty läpi, ja hintakin operaatiolle sovittu. Palvelu oli ollut sinänsä ystävällistä.

Itse auton kimppuun. Havaitaan, että pari sellaista lamppua on kärähtänyt, jotka huollon yhteydessä tulee huomata ja vaihtaa. Nämä kirjataan tarkastuskohteiksi.

Tarkastaja vikuuttaa lisäksi autoa muutamasta ei-kriittisestä paikasta pienillä jekuilla, jotta nähtäisiin, ovatko asentajien hoksottimet kunnossa ja tulevatko viat korjatuiksi.

Sitten mennään. Ajelemme korjaamolle peräkanaa. Tarkastaja jää odottelemaan kulman taakse ja kuskaa minut takaisin töihin.

Hieman sovitusta ajasta myöhässä korjaamolta soitetaan. Auto alkaa olla valmis.

Asentaja tulee koeajolenkiltä. Hän tutkii ohjaamon sisävaloja, joista toinen on pimeänä. Hän ajaa vielä takaisin halliin vaihtaakseen polttimon. Siinä ei kuitenkaan ole vikaa, vaan ongelma johtuu jostakin kontaktihäiriöstä, jonka hän saa korjattua muuten.

– Toisessa takarenkaassa oli muuten selvästi muita alempi paine. Kannattaa nyt tarkkailla vähän, toistuuko ongelma, asentaja valistaa.

Nämä molemmat testimiinat siis havaittiin. Asentajan huolekkaan ystävällisestä puheenparresta on vaikea päätellä, onko hän jo haistanut palaneen käryä. Samaa korjaamoa on testattu ennenkin.

Ainakin pokka pitää hyvin.

Sivummalla autossaan odotellut tarkastaja aloittaa työnsä vastapäisellä parkkipaikalla.

Korjaamo saa synninpäästön. Jokainen jekku on huomattu ja korjaavat toimenpiteet tehty. Huolto näyttää asianmukaisesti hoidetulta.

Tarkastaja tekee loppuhaastattelut, kiittää myyräänsä ja luovuttaa palkinnon vaivoista.

Sen jälkeen hän askeltaa korjaamolle, esittelee itsensä ja antaa palauteraportin talon suoriutumisesta yllätystestistä.

Myyrä tyyräilee lähes uudenveroisella autollaan takaisin sorvinsa ääreen.

Jännitystä elämään pitää näemmä hankkia keinolla millä hyvänsä.

Pietarsaari