Pääkirjoitukset

Toimitellen: Vapaa kansansivistys hiipuu ilman uusia rahoittajia

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Kolme pietarsaarelaista instituutiota aloittaa tänä syksynä myös käytännössä yhteiselon saman hallinnon alla. Taiteiden perusopetusta tarjoava Wava-opisto, suomenkielinen työväenopisto ja ruotsinkielinen vastaava Arbis ovat nyt yhden hallinnon alla.

Kukin jatkaa omalla nimellään ja profiilillaan sekä päättää omista painotuksistaan ja kurssitarjonnastaan. Esimerkiksi kenenkään kielelliseen identiteettiin ei olla kajoamassa, vaikka kaikkia hyödyttävää yhteistyötä tehdäänkin.

Alkavan lukuvuoden ennakkoinfoa saatiin tiistaina, mistä on luettavissa tässä lehdessä toisaalla. Huomiota kiinnitettiin myös vapaan sivistystyön rahoitukseen. Maan hallitus leikkaa valtionapuja sieltäkin, ja nyt on kaiketi nähty vasta alkua tulevalle.

Jotkin kunnat ovat tykönään päättäneet, että rahoitusvaje katetaan niiden omilla satsauksilla. Työväen- ja kansalaisopistojen palvelut katsotaan sen verran hyvinvointia edistäviksi, että niihin satsattu julkinen raha säästyy moninkertaisesti sotepuolella aikanaan. Näin opistotoimijat soisivat Pietarsaarenkin päättäjien ajattelevan.

Opistojen kurssit on pyritty pitämään opiskelijoille mahdollisimman edullisina. Se madaltaa kaikkien ikä- ja ihmisryhmien kynnystä hankkia mielekästä tekemistä, jatkaa mieluista harrastusta ja ylläpitää sosiaalisia kontakteja yhdessä opiskelun merkeissä. Näin asian tulee myös jatkua.

Moni varsinkin työelämässä olevista kykenisi hyvin maksamaan sivistämisestään nykyistä kurssimaksutasoa enemmänkin.

Yhteisen opiston rehtorin Bo-Anders Sandströmin mukaan tilanne vaatii uusajattelua ja visiointia, jotta edullisella tai vähintään siedettävän hintaisella kansansivistyksellä olisi myös tulevaisuutta.

Avoimen opiston malli voi tarjota jotain, mihin kannattaa tarttua. Siinä osa kursseista rahoitettaisiin julkisen talouden ulkopuolelta. Todennäköistä on, että opiskelijat itse maksaisivat suuren osan tai kaikkikin kurssinsa kustannuksista. Mikään ei silti estä hakemasta rahoitusta muilta yksityisiltä tahoilta, säätiöiltä ja rahastoilta.

Loppujen lopuksi melko moni meistä varsinkin työelämässä olevista kykenisi hyvin maksamaan sivistämisestään nykyistä kurssimaksutasoa enemmänkin. Harva harrastaminen on muutenkaan täysin ilmaista.

Vaihtoehto tämä voi olla, mutta valtavirtaa tästä ei kansanterveyden nimissä saa tulla.