Pääkirjoitukset

Toimitellen: Torilla tavattaisiin jos jokin siellä houkuttelisi

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Viime viikolla Pietarsaaren kaupunki, teknisen lautakuntansa välityksellä, määräsi torille pystytetyt installaatiot poistettaviksi. Tapaus viritti keskustelua siitä, mitä aukiolle saa sijoittaa ja kenen ehdoilla.

Ilmeni, että jos torilla on yksittäinen tapahtuma, kuten esimerkiksi joulun avajaiset, niitä korostamaan ja koristamaan voidaan asetella yhtä ja toista pientä aiheeseen liittyvää. Tapahtuman päätyttyä ne on syytä korjata pois, ellei pitkäaikaisemmalle sijoittamiselle ole saatu kaupungilta lupaa.

Niinkin äskettäin kuin loka-marraskuun vaihteessa Pietarsaaren kaupunki kysyi Jeppis-gallupissaan, miten toria tulisi käyttää talvella.

Asukkaiden vastauksissa toistuivat luistelukenttä, ulkoilmatapahtumat, lämpimät pop up -kahvilat, valokoristelut sekä kausiluonteiset taidenäyttelyt. Hyvää talvikunnossapitoa kaivattiin turvallisuuden ja esteettömyyden varmistamiseksi.

Kansa kaipaa selkeästi torille jotain, jota voi tulla katsomaan tai joka vain läsnäolollaan lämmittää ja ilostuttaa ohikulkijaa.

Ketäpä kaihertaisi, jos jotakin torin osaa käytettäisiin ympäri vuoden luovien ideoiden näyttämönä.

Kaikista ilmansuunnista katseltuna Pietarsaaren torista ei ehkä välity sellaisia mielikuvia kuin kauneus, arvokkuus tai ainutlaatuisuus. Torit elävät oman historiansa käänteiden mukaan. Useimpia vastaavia aukioita pitkin maailmaa leimaa aikakautinen kerroksisuus.

Pietarsaaren toria ympäröi vanha, säilyttämistä ja suojelua vaativa rakennuskanta hädin tuskin puoliksi. Suuri osa siitä, mikä näkyy, on rakennettu vain muutamien viimeisten vuosikymmenien aikana. Asfalttikin kuuluu huonosti historiallisen torin katteeksi.

Kauppapaikaksi toria ei voi enää luonnehtia muutamia vuotuisia kansanjuhlapäiviä lukuun ottamatta. Kovin luontaista kokoontumispaikkaa siitä ei saa, ellei siellä erikseen jotain järjestetä.

Torin käyttöä voidaan hyvin pohtia toisinkin kuin pelkkien historiallisten arvojen pohjalta. Seudulla on ainakin toistaiseksi vielä eri kulttuurin ja taiteen lajien harrastuneisuutta, jopa koulutusta sekä monia ite-taiteilijoita.

Ketäpä kaihertaisi, jos jotakin torin osaa käytettäisiin ympäri vuoden luovien ideoiden näyttämönä. Säässä kuin säässä kestävää taidetta, installaatioita, performansseja ja sen sellaista; kuukauden tai pari kestäviä, vaihtuvia näyttelyitä.

Tarvitaanko jokin ammattitaitoinen konklaavi varmistamaan esillepanon korkeaa tasoa, onkin jo toinen kysymys.