Pääkirjoitukset

Toimitellen: Jaakon Päivien lahjatarjoilun on aika tiivistyä

Kirjoittaja on Pietarsaaren Sanomien päätoimittaja.

Juice Leskinen laulaa kappaleessaan ”Jumalaut mä oon out” tähän tapaan: ”ja jengi alkaa kiihtyä: "Ei haluta me viihtyä, vaan että meitä viihdytetään."

Moinen säe pesiytyi jostain syystä korvamadoksi, kun lueskelin Jaakon Päivien jälkeisiä järjestäjien ulostuloja. Niistä lisää myös tässä lehdessä toisaalla.

Jaakon Päivät alkoi pienimuotoisena pitkänä viikonloppuna 1970-luvun alkupuolella. Kun pikkuhiljaa alettiin huomata, että tapahtumaköyhän sydänkesän kekkerit alkavat kiinnostaa yleisöä, ne lähtivät turpoamaan paisuen 90-luvun auetessa viikon mittaisiksi karnevaaleiksi.

Nyt käydään keskustelua siitä, olisiko 50 vuotta täyttänyt Jaakon Päivät syytä typistää lähemmäs alkuperäistä muotoaan. Järjestäjät, lähinnä Finn Pietarsaari -yhdistys, koettavat nyhjäistä olemattomalla ja siitäkin ohenevalla budjetilla lähes tyhjästä rientoja viikon jokaiselle päivälle. Vähemmästäkin palaa loppuun.

Vaihtoehtoja on oikeastaan vain kaksi: roima määrärahojen ja ihmiskätten lisäys tai tarjottavan supistaminen ja tiivistäminen.

Kuka nyt ei toivoisi, että heinäkuussa voisi rillutella vaikkapa viikon pyörien pippaloissa, jotka joku muu järjestää ja maksaa. Nykymaailmassa tällä vain ei ole realismin kanssa mitään tekemistä.

Hedelmällisempi vaihtoehto olisi pusertaa yhteisillä varoilla järjestettävä ohjelma esimerkiksi kolmeen päivään, torstaista lauantaihin. Tämä olisi omiaan lisäämään myös paineistettujen tekijöiden motivaatiota ja uusien ideoiden pulpahtelua pintaan.

Jaakonpäiväviikko houkuttelee lomailevat ulkopietarsaarelaiset kaupunkiin. Juhlaviikko onkin ennen muuta sosiaalinen kokemus, jonka täyttävät tuttujen, sukulaisten ja mikseipä ventovieraidenkin kohtaamiset. Ne voivat jatkua entisellään ilman, että joku erikseen järjestää viihdykettä ja kertoo, millä kellonlyömällä torille voi hiippailla.

Viikon aikana paikalliset yhteisöt, kauppiaat, ravintoloitsijat ja muut yrittäjät – kuka hyvänsä – saisivat luvan pystyttää pop up -toimintaa puoteihin, kuppiloihin, puistoihin ja kadunkulmiin. Omaan lukuunsa. Oletettavasti kaupungissa on tuolloin asiakaspotentiaalia.

Osaammeko viihtyä ohjeistamatta?